Vastaamon tietomurrosta epäilty otettiin kiinni perjantaina Ranskassa. Kiinniotto ei muuta sitä, että pahin on jo tapahtunut, tietomurron uhri painottaa.
Päivi Mononen-Mikkilä (vas.) ja Jenny Rostain. Kuva: Outi Pyhäranta / HS, Piia Arnould
Pihla Loula HS
”Tämä on käsitelty niin monta kertaa ja olen käsitellyt asian nimenomaan itseni kanssa, niin ei tämä tunnu juuri miltään”, sanoo tietokirjailija ja viestintäpäällikkö Jenny Rostain tuoreesta Vastaamo-käänteestä.
”Se, että hänet on saatu kiinni, se ei muuta tapahtunutta."
Psykoterapiakeskus Vastaamoon kohdistuneesta tietomurrosta epäilty otettiin kiinni perjantaina Ranskassa. Epäilty mies on tullut tunnetuksi nimellä Julius Kivimäki. Poliisin tiedoissa hänen nimekseen mainitaan Aleksanteri Tomminpoika Kivimäki.
Mies vangittiin poissaolevana Helsingin käräjäoikeudessa jo lokakuussa. Tuolloin hänestä myös annettiin eurooppalainen pidätysmääräys. HS julkaisi Kivimäen ja kuvan nimen syksyllä.
HS julkaisee rikoksista epäillyn nimen jo esitutkintavaiheessa rikostapauksen poikkeuksellisuuden ja yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi.
Lue lisää: Poliisi kertoo epäillyn Vastaamo-hakkerin kiinniotosta: Löytyi yksityisasunnosta
Rostain on yksi tietomurron uhreista. Tietomurrot tapahtuivat vuosina 2018–2019. Tekijä vuosi tietoja Tor-verkkoon vuonna 2020.
Kun poliisi julkaisi Kivimäen kasvot, Rostain tunsi huojennusta.
”Pidin tekoa jotenkin katalampana ja ikävämpänä, kun tekijä oli kasvoton. Kun murto profiloitui tähän todennäköiseen tekijään, teko inhimillistyi. Aloin tuolloin miettiä hänen syitään ja vaikuttumiaan.”
”
”Pahin on jo tapahtunut, emmekä pääse sitä menneeseen enää korjaamaan.”
Tietomurtajan vaikutus Rostainin ja tuhansien muiden elämään on kiistämätön. Terapiassa käytyjen, luottamuksellisten keskustelujen sisältö päätyi julkisuuteen.
”Olen joutunut luopumaan siitä ajatuksesta, että minulla on yksityisyys ja oikeus päättää, mitä jaan itsestäni. Tietomurto rikkoi koskemattomuuteni. Pahin on jo tapahtunut, emmekä pääse sitä menneeseen enää korjaamaan.”
Rostain puhui terapiassa muun muassa kokemastaan vakavasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Ensin tietomurto romutti hänen luottamuksensa koko terapiajärjestelmään. Lopulta hän kohtasi häpeänsä ja käänsi tragedian voitoksi.
Vaikka tekijä saataisiin oikeuden eteen, Rostain ei ole luottavainen sen uhreille tuomaan lohtuun.
”Valtio hyötyy tästä enemmän sakkojen muodossa kuin tietomurron uhrit, koska yritys ei ole korvausvelvollinen suhteessa uhreihin eli Vastaamon entisiin asiakkaisiin. Se on vääristynyt asema”, Rostain sanoo.
Hänen mukaansa tapahtuneesta olisi syytä ottaa opiksi. Jos yrityksillä ei ole pelotteita toimia oikein ja huolehtia esimerkiksi kunnollisesta tietoturvasta, vastaava voi tapahtua uudelleen.
”Kärsijöiksi jäämme me uhrit. Olemme itse maksaneet terapiamme, joissa käsittelemme traumoja, joita tietomurto meille aiheutti.”
Rostainin mielestä on tärkeää myös pyrkiä ymmärtämään tietomurtajan taustaa, sillä näin voidaan pyrkiä estämään vastaavaa tulevaisuudessa.
”
”Tuntuu siltä, että yksi romaanin luku on nyt lopussa.”
Toinen tietomurron uhri, Päivi Mononen-Mikkilä kokee pidättämisen uudeksi helpottavaksi käänteeksi.
”Tuntuu siltä, että tästä alkaa uusi, hyvä vaihe. Vaikka emme vielä tiedä mitä tämä tarkoittaa ja mitä siitä seuraa, tuntuu siltä, että yksi romaanin luku on nyt lopussa”, Mononen-Mikkilä sanoo.
Kuten lukuisat muutkin uhrit, Mononen-Mikkilä sai aikanaan tietää tietomurrosta uutisista.
Alkuun hän oli hätääntynyt ja pelkäsi joutuvansa identiteettivarkauden kohteeksi. Tehtyään rikosuhripäivystyksen ohjeistusten mukaiset toimet, Mononen-Mikkilä totesi ettei muuta voi tehdä. Paitsi kohdata järisyttävän tunnemyrskyn, loukkaantumisen ja häpeän sekä myöntää, että on käynyt terapiassa.
”Päätin, että käännän sen vahvuudeksi. Ja siitä tuli vapauttava kokemus. Olen ylpeä siitä, että olen käynyt terapiassa.”
Uransa viestintäalalla tehnyt Mononen-Mikkilä kritisoi voimakkaasti sitä, ettei Vastaamo kertonut asiakkailleen tapahtuneesta eikä pahoitellut.
”Oli erittäin tyrmistyttävää ja loukkaavaa, että Vastaamo oli täysin hiljaa eikä ottanut vastuuta. He eivät käyttäytyneet, kuten voisi edellyttää toimittavan”, hän sanoo.
Koska tekijä oli tuntematon, myrskyn vaiheessa viha kohdistui Vastaamoon ja heidän puutteelliseen tietoturvaansa. Kun Kivimäen nimi syksyllä selvisi, ei hän kiinnostanut Mononen-Mikkilää loppujen lopuksi paljoakaan.
”Tapaus on minulle merkityksellisempi kuin hän henkilönä.”
Mononen-Mikkilälle on tärkeää, että yrityksen puutteelliset toimet otetaan vakavasti.
”Kyse on ihmisten sensitiivisistä, todella suurella luottamuksella antamista tiedoista. Niiden päätyminen tietomurron kohteeksi on erittäin vakava asia.”
Mutta mitä pitäisi tapahtua, jotta oikeus uhrien näkökulmasta toteutuisi? Siihen Mononen-Mikkilä ei osaa vastata, sillä vastaavaa rikosta ei ole tapahtunut aiemmin.
”Mutta mitä oikeusprosessissa tapahtuukaan, siinä tullaan tavalla tai toisella tekemään historiaa.”
