Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Venäjä | Lue presidentti Putinin puhe alueliitoksista sanasta sanaan

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti perjantaina Kremlissä puheen, jonka päätteeksi hän allekirjoitti sopimukset neljän Ukrainan maakunnan, Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueiden liittämisestä osaksi Venäjää.

Käännös tehty alkuperäisestä Venäjän viranomaisten jakamasta tekstistä, ei suoraan Putinin pitämästä puheesta.

Hyvät Venäjän kansalaiset, Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen kansalaiset, Zaporižžjan ja Hersonin alueiden asukkaat, valtionduuman jäsenet, Venäjän federaation senaattorit!

Kuten tiedätte, Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa sekä Zaporižžjan ja Hersonin alueilla järjestettiin kansanäänestykset. Niiden tulokset on laskettu, tulokset ovat tiedossa. Ihmiset ovat tehneet valintansa, yksiselitteisen valintansa.

Tänään allekirjoitamme sopimukset Donetskin kansantasavallan, Luhanskin kansantasavallan, Zaporižžjan alueen ja Hersonin alueen liittämisestä Venäjään. Olen varma, että liittokokous tukee perustuslakeja neljän uuden alueen, neljän uuden Venäjän federaation subjektin hyväksymisestä ja muodostamisesta Venäjälle, koska se on miljoonien ihmisten tahto.

(Aplodit.)

Tämä on tietenkin heidän oikeutensa, heidän erottamaton oikeutensa, joka on kirjattu Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ensimmäiseen artiklaan, jossa nimenomaisesti vahvistetaan kansojen yhtäläisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden periaate.

Toistan: tämä on kansalaisten erottamaton oikeus, se perustuu historialliseen yhtenäisyyteen, jonka nimissä ovat voittaneet esi-isiemme sukupolvet, ne, jotka ovat rakentaneet ja puolustaneet Venäjää muinaisen Rusin juurilta saakka vuosisatojen ajan. Näillä alueilla, Novorossijassa, taistelivat Rumjantsev, Suvorov ja Ušakov, sinne perustivat uusia kaupunkeja Katariina Suuri ja Potjomkin. Siellä isoisämme ja isoisoisämme antoivat henkensä suuressa isänmaallisessa sodassa.

Tulemme aina muistamaan ”Venäjän kevään” sankareita, niitä, jotka eivät alistuneet vuonna 2014 uusnatsien vallankaappaukselle Ukrainassa, kaikkia niitä, jotka kuolivat puolustaessaan oikeutta puhua äidinkieltään, säilyttää kulttuurinsa, perinteensä ja uskonsa, oikeutta elää. He ovat Donbasin sotureita, ”Odessan Hatynin” marttyyreja, Kiovan hallinnon järjestämien julmien terrori-iskujen uhreja. He ovat vapaaehtoisia ja sotilaita, he ovat siviilejä, lapsia, naisia, vanhuksia, venäläisiä, ukrainalaisia ja eri kansallisuuksia edustavia ihmisiä. Heihin kuuluvat Donetskin todellinen kansanjohtaja Aleksandr Zahartšenko, sotilaspäälliköt Arsen Pavlov ja Vladimir Žoga, Olga Kotšura ja Aleksei Mozgovoi, Luhanskin tasavallan syyttäjä Sergei Gorenko. Heihin kuuluvat laskuvarjosotilas Nurmagomed Gadžimagomedov sekä kaikki sotilaamme ja upseerimme, jotka kuolivat erikoissotilasoperaatiossa. He ovat sankareita. (Aplodit.) Suuren Venäjän sankareita. Pyydän kunnioittamaan heidän muistoaan pitämällä hiljaisen hetken.

(Hiljainen hetki.)

Kiitos.

Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen sekä Zaporižžjan ja Hersonin alueiden miljoonien asukkaiden valinnan taustalla on meidän yhteinen kohtalomme ja tuhatvuotinen historiamme. Tämän henkisen yhteyden ihmiset ovat välittäneet lapsilleen ja lastenlapsilleen. Kaikista koettelemuksista huolimatta he ovat säilyttäneet rakkautensa Venäjää kohtaan vuosien ajan. Eikä kukaan voi tuhota sitä tunnetta meissä. Sen vuoksi sekä vanhemmat sukupolvet että nuoret, jotka ovat syntyneet Neuvostoliiton romahtamisen tragedian jälkeen, äänestivät yhtenäisyytemme ja yhteisen tulevaisuutemme puolesta.

Vuonna 1991 silloisen puolue-eliitin edustajat tekivät Białowieżan metsässä tavallisten kansalaisten tahtoa kysymättä päätöksen Neuvostoliiton lakkauttamisesta, ja ihmiset repäistiin hetkessä irti kotimaastaan. Se hajotti ja silpoi kansallisen yhteisömme ja aloitti kansallisen katastrofin. Aivan kuten aikoinaan vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton tasavaltojen rajoista sovittiin salaa, samoin Neuvostoliiton viimeiset johtajat vastoin kansan enemmistön tahtoa vuoden 1991 kansanäänestyksessä murskasivat suuren maamme ja toivat kansojen eteen vain tosiasian.

Oletan, että he eivät edes täysin ymmärtäneet, mitä he tekivät ja mihin seurauksiin se väistämättä lopulta johtaisi. Mutta sillä ei ole enää väliä. Neuvostoliittoa ei ole, menneisyyttä ei voi palauttaa. Eikä Venäjä sitä enää edes tarvitse, me emme pyri siihen. Mutta ei ole mitään voimallisempaa kuin niiden miljoonien ihmisten päättäväisyys, jotka kulttuurinsa, uskonsa, perinteidensä ja kielensä puolesta pitävät itseään osana Venäjää ja joiden esi-isät ovat eläneet vuosisatoja yhtenäisessä valtiossa. Ei ole mitään voimallisempaa kuin näiden ihmisten päättäväinen tahto palata todelliseen, historialliseen isänmaahansa.

Kahdeksan pitkän vuoden ajan ihmiset Donbasissa ovat olleet kansanmurhan, ammuskelun ja saarron kohteina, ja Hersonissa ja Zaporižžjassa heihin on yritetty rikollisesti lietsoa vihaa Venäjää ja kaikkea venäläistä kohtaan. Jo kansanäänestysten aikana Kiovan hallinto uhkasi kostotoimilla ja kuolemalla koulujen opettajia ja vaalilautakunnissa työskenteleviä naisia ja pelotteli miljoonia ihmisiä, jotka tulivat ilmaisemaan tahtonsa. Mutta Donbasin, Zaporižžjan ja Hersonin taipumaton kansa on sanonut sanansa.

Haluan, että Kiovan valtaa pitävät ja heidän todelliset isäntänsä lännessä kuulisivat minua ja että kaikki muistaisivat tämän: Luhanskissa, Donetskissa, Hersonissa ja Zaporižžjassa asuvista ihmisistä tulee kansalaisiamme ikuisiksi ajoiksi.

(Aplodit.)

Kehotamme Kiovan hallintoa aloittamaan välittömästi tulitauon, lopettamaan kaikki vihamielisyydet, sodan, jonka se aloitti jo vuonna 2014, ja palaamaan neuvottelupöytään. Olemme valmiita tähän, sen olemme sanoneet useamman kerran. Mutta emme keskustele Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja Hersonin kansan valinnasta, se on tehty, eikä Venäjä petä sitä. (Aplodit.) Kiovan nykyisten valtaa pitävien pitää kunnioittaa tätä ihmisten vapaata tahdonilmaisua, se on ainoa suhtautumistapa. Se on ainoa tapa saavuttaa rauha.

Puolustamme maatamme kaikin voimin ja keinoin ja teemme kaikkemme varmistaaksemme kansalaistemme turvallisuuden. Se on kansamme suuri vapautusmissio.

Rakennamme tuhoutuneet kaupungit ja kylät, asunnot, koulut, sairaalat, teatterit ja museot ehdottomasti uudelleen, kunnostamme ja kehitämme teollisuusyrityksiä, tehtaita, infrastruktuuria sekä sosiaaliturva-, eläke-, terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmiä.

Teemme tietenkin töitä turvallisuustason parantamiseksi. Toimimme yhdessä niin, että uusien alueiden kansalaiset tuntevat saavansa tukea koko Venäjän kansalta, koko maalta, kaikilta tasavalloilta, kaikilta valtavan isänmaamme aluepiireiltä ja alueilta.

(Aplodit.)

Arvoisat ystävät, kollegat!

Haluan tänään osoittaa sanani sotilaille ja upseereille, jotka osallistuvat erikoissotilasoperaatioon, Donbasin ja Novorossijan sotilaille, niille, jotka osittaista liikekannallepanoa koskevan asetuksen mukaisesti liittyvät asevoimiin täyttäen isänmaallisen velvollisuutensa, ja niille, jotka tulevat vapaaehtoisesti armeijan rekrytointitoimistoihin sydämensä kutsumuksesta. Haluan myös kääntyä heidän vanhempiensa, vaimojensa ja lastensa puoleen kertoakseni, minkä puolesta kansamme taistelee, millainen vihollinen on meitä vastassa, vihollinen, joka vetää maailman uusiin sotiin ja kriiseihin ja saa verentahriman hyödyn tästä murhenäytelmästä.

Maanmiehemme, veljemme ja sisaremme Ukrainassa – joka on alkuperäinen osa yhtenäistä kansakuntaamme – ovat nähneet omin silmin, mitä niin kutsutun lännen hallitsevat piirit valmistelevat koko ihmiskunnalle. He ovat pudottaneet naamionsa ja paljastaneet todellisen sisimpänsä.

Neuvostoliiton romahdettua länsi päätti, että maailman, meidän kaikkien, on suostuttava sen saneluun ikuisesti. Vuonna 1991 länsi luuli, että Venäjä ei enää toivu sellaisista järkytyksistä ja romahtaa itsestään. Tämä melkein tapahtuikin – muistamme 90-luvun, kauhean 90-luvun, nälkäiset, kylmät ja toivottomat vuodet. Mutta Venäjä kesti, syntyi uudelleen, vahvistui ja otti jälleen arvoisensa paikan maailmassa.

Samaan aikaan länsi on koko ajan etsinyt ja etsii edelleen uutta tilaisuutta iskeä meihin, heikentää ja hajottaa Venäjää, kuten se on aina unelmoinut, hajottaa valtiomme, yllyttää kansat toisiaan vastaan ja tuomita ne köyhyyteen ja tuhoon. He eivät yksinkertaisesti pysty hyväksymään sitä, että maailmassa on näin suuri ja valtava maa, jolla on omat alueensa, luonnonvaransa ja resurssinsa ja jonka kansa ei pysty eikä koskaan tule elämään vieraan vallan alla.

Länsi on valmis astumaan kaikkien rajojen yli säilyttääkseen uuskolonialistisen järjestelmän, joka sallii sen loisia ja ryöstää maailmaa dollarin ja teknologian vallan ansiosta, kerätä todellisen veron ihmiskunnalta, periä ansaitsemattoman vaurauden tärkeintä lähdettä, hegemonian korkoa. Tämän maksun säilyttäminen on länsimaiden keskeinen, aito ja täysin itsekäs motiivi. Tästä syystä täydellinen kansojen suvereniteetin murskaaminen on niiden etujen mukaista. Tämän vuoksi ne hyökkäävät itsenäisiä valtioita, perinteisiä arvoja ja omaperäisiä kulttuureja vastaan ja pyrkivät horjuttamaan kansainvälisiä prosesseja ja yhdentymisprosesseja sekä uusia maailman valuuttoja ja teknologisen kehityksen keskuksia, joita ne eivät voi hallita. Niille on ratkaisevan tärkeää, että kaikki maat luovuttavat itsemääräämisoikeutensa Yhdysvalloille.

Joidenkin valtioiden johtajat suostuvat tähän vapaaehtoisesti, suostuvat vapaaehtoisesti vasalleiksi; toisia lahjotaan tai pelotellaan. Jos tämä ei onnistu, he tuhoavat kokonaisia valtioita ja jättävät jälkeensä humanitaarisia katastrofeja, hätää, raunioita, miljoonia kadotettuja ja pilattuja ihmiskohtaloita, terroristialueita, sosiaalisesti hädänalaisia alueita, protektoraatteja, siirtomaita ja puolisiirtomaita. He eivät välitä, kunhan vain saavat oman hyötynsä.

Haluan jälleen kerran korostaa, että juuri ahneus ja rajattoman vallan säilyttäminen ovat todelliset syyt siihen hybridisotaan, jota ”kollektiivinen länsi” käy Venäjää vastaan. He eivät halua meidän olevan vapaita, he haluavat meidän olevan siirtokunta. He eivät halua tasavertaista yhteistyötä vaan ryöstöä. He eivät halua meidän olevan vapaa yhteiskunta vaan joukko sieluttomia orjia.

Heille ajatusmaailmamme ja filosofiamme on välitön uhka, minkä vuoksi ne yrittävät salamurhata filosofimme. Kulttuurimme ja taiteemme muodostavat heille uhan, joten he yrittävät kieltää ne. Myös kehityksemme ja kukoistuksemme on heille vaarallista, sillä kilpailu lisääntyy. He eivät tarvitse Venäjää, me tarvitsemme sitä.

(Aplodit.)

Haluan muistuttaa, että maailmanherruuden tavoittelu on aina aikaisemminkin kilpistynyt kansamme rohkeuteen ja lujuuteen. Venäjä on aina Venäjä. Suojelemme arvojamme ja kotimaatamme yhä edelleen.

Länsimaat luottavat rankaisemattomuuteen, siihen, että heitä katsotaan läpi sormien. Itse asiassa tähän saakka kaikkea onkin katsottu läpi sormien. Strategiset turvallisuussopimukset lentävät roskakoriin, korkeimmalla poliittisella tasolla tehdyt sopimukset julistetaan vääriksi, lujat lupaukset olla laajentamatta Natoa itään ovat muuttuneet likaiseksi petokseksi heti, kun entiset johtajamme ovat uskoneet niihin; ohjuspuolustusta sekä keskipitkän ja lyhyen kantaman ohjuksia koskevat sopimukset on yksipuolisesti irtisanottu keksityin perustein.

Kuulemme vain joka puolelta, että länsimaat puolustavat sääntöihin perustuvaa järjestystä. Mistä ne säännöt ilmestyivät? Onko joku joskus nähnyt niitä? Kuka niistä on sopinut? Se on pelkkää hölynpölyä, täyttä petosta, kaksinais- tai jopa kolminaismoraalia! He pitävät meitä hölmöinä.

Venäjä on mahtava, tuhatvuotinen suurvalta, sivistysvaltio, eikä se aio elää tällaisten väärennettyjen sääntöjen mukaisesti.

(Aplodit.)

Juuri niin kutsuttu länsi on tallonut rajojen loukkaamattomuuden periaatetta ja päättää nyt oman harkintansa mukaan, kenellä on itsemääräämisoikeus, kenellä ei ja kuka ei ole sen arvoinen. On epäselvää, miksi he tekevät tällaisia päätöksiä, kuka on antanut heille tällaisen oikeuden. He itse.

Sen vuoksi he ovat raivoissaan Krimin, Sevastopolin, Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja Hersonin kansan valinnasta. Lännellä ei ole minkäänlaista moraalista oikeutta tuomita eikä edes puhua demokratian vapaudesta. Ei ole eikä ole koskaan ollutkaan!

Länsimainen eliitti ei kiellä ainoastaan kansallista itsemääräämisoikeutta ja kansainvälistä oikeutta. Heidän hegemoniaansa leimaavat totalitarismi, despotismi ja apartheid. He jakavat maailman röyhkeästi vasalleihinsa, niin kutsuttuihin sivistyneisiin maihin, ja kaikkiin muihin, jotka länsimaisten rasistien mukaan kuuluvat barbaarien ja villien joukkoon. Väärät leimat – ”roistovaltio”, ”autoritaarinen hallinto” – ovat jo valmiina. Niitä liitetään kokonaisiin kansoihin ja valtioihin, eikä siinä ole mitään uutta. Tässä ei ole mitään uutta: länsimainen eliitti on pysynyt sellaisena kuin se on ollutkin, kolonialistisena. He syrjivät ja jakavat kansat ykkösluokkaan ja muihin luokkiin.

Emme ole koskaan hyväksyneet emmekä tule hyväksymään tällaista poliittista nationalismia ja rasismia. Ja mitä muuta kuin rasismia on se russofobia, joka nyt leviää ympäri maailmaa? Mitä muuta kuin rasismia on lännen vankkumaton vakuuttuneisuus siitä, että lännen sivilisaatio, uusliberalistinen kulttuuri, on ylittämätön malli koko maailmalle? ”Se, joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan.” Se jopa kuulostaa oudolta.

Länsimainen eliitti siirtää jopa katumuksen omista historiallisista rikoksistaan kaikille muille ja vaatii kansalaisiaan ja muita kansoja ottamaan vastuun sellaisista asioista, joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä – esimerkiksi siirtomaavalloitusten ajoista.

On syytä muistuttaa länttä siitä, että se aloitti jo keskiajalla oman siirtomaapolitiikkansa, jota seurasi maailmanlaajuinen orjakauppa, intiaaniheimojen kansanmurha Amerikassa, Intian ja Afrikan ryöstely sekä Englannin ja Ranskan sodat Kiinaa vastaan, jotka pakottivat sen avaamaan satamansa oopiumikaupalle. He koukuttivat kokonaisia kansakuntia huumeisiin, tuhosivat tarkoituksella kokonaisia etnisiä ryhmiä maan ja luonnonvarojen vuoksi ja metsästivät ihmisiä kuin eläimiä. Se on ihmisluonnon, totuuden, vapauden ja oikeudenmukaisuuden vastaista.

Mutta me olemme ylpeitä siitä, että 1900-luvulla maamme johti siirtomaavastaista liikettä, joka antoi monille maailman kansoille mahdollisuuden kehittyä, vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä voittaa nälkä ja sairaudet.

Korostan, että yksi vuosisatoja vanhan russofobian, näiden länsimaisten eliittien peittelemättömän Venäjään kohdistuvan vihan syistä on juuri se, ettemme antaneet ryöstää itseämme siirtomaavalloitusten aikana vaan pakotimme eurooppalaisia käymään kauppaa molemminpuolisen edun nimissä. Tämä saavutettiin luomalla Venäjästä vahva keskitetty valtio, joka kehittyi ja vahvistui ortodoksisuuden, islamin, juutalaisuuden ja buddhalaisuuden suurista moraalisista arvoista sekä kaikille avoimesta venäläisestä kulttuurista ja venäjän kielestä.

Tiedetään, että useasti on suunniteltu puuttumista Venäjän asioihin; yritettiin käyttää hyväksi sekasorron aikaa 1600-luvun alussa ja vuoden 1917 jälkeistä mullistusten aikaa – onnistumatta. Länsi onnistui kuitenkin saavuttamaan Venäjän rikkaudet 1900-luvun lopulla, kun valtio tuhoutui. Tällöin meitä kutsuttiin ystäviksi ja kumppaneiksi, mutta itse asiassa meitä kohdeltiin siirtokuntana – triljoonia dollareita pumpattiin maasta erilaisten järjestelyiden avulla. Me muistamme kaiken, emme ole unohtaneet mitään.

Ja nyt ihmiset Donetskissa ja Luhanskissa, Hersonissa ja Zaporižžjassa ovat pyytäneet historiallisen yhteytemme palauttamista. Kiitos!

(Aplodit.)

Länsimaat ovat vuosisatojen ajan sanoneet tuovansa vapautta ja demokratiaa muille kansoille. Asia on täysin päinvastoin: demokratian sijaan on sortoa ja hyväksikäyttöä, vapauden sijaan orjuutta ja väkivaltaa. Koko yksinapainen maailmanjärjestys on luonnostaan demokratian vastainen eikä vapaa, se on valheellinen ja tekopyhä.

Yhdysvallat on ainoa maa maailmassa, joka on käyttänyt ydinaseita kahdesti ja tuhonnut Japanin Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit. Se on siten luonut ennakkotapauksen.

Muistutan, että Yhdysvallat teki yhdessä brittien kanssa toisen maailmansodan aikana Dresdenistä, Hampurista, Kölnistä ja monista muista Saksan kaupungeista raunioita ilman sotilaallista tarvetta. Ja se tehtiin näytösluonteisesti ilman mitään sotilaallista tarvetta. Ainoa tavoite oli pelotella maatamme ja koko maailmaa, samoin kuin Japanin ydinpommi-iskujen tapauksessa.

Yhdysvallat jätti kauhean jäljen Korean ja Vietnamin kansojen muistoihin barbaarisilla mattopommituksilla, napalmin käytöllä ja kemiallisilla aseilla.

Yhdysvallat miehittää edelleen tosiasiallisesti Saksaa, Japania, Korean tasavaltaa ja muita maita kutsuen niitä kyynisesti tasavertaisiksi liittolaisiksi. Millainen liitto tämä oikein on? Koko maailma tietää, että näiden maiden johtajia tarkkaillaan, näiden valtioiden ylimpien henkilöiden virka-asuntoihin ja jopa asuinhuoneisiin asennetaan kuuntelulaitteita. Todella häpeällistä. Se on häpeällistä niille, jotka sen tekevät, ja niille, jotka orjan tavoin hiljaisesti ja nöyrästi nielevät tämän röyhkeyden.

He kutsuvat vasalleilleen suunnattuja käskyjä ja töykeitä, loukkaavia huutoja euroatlanttiseksi solidaarisuudeksi ja biologisten aseiden kehittämistä, elävillä ihmisillä muun muassa Ukrainassa tehtyjä kokeita jaloksi lääketieteelliseksi tutkimukseksi.

Tuhoavalla politiikallaan, sodillaan ja ryöstelyllään he ovat aiheuttaneet nykyiset valtavat muuttovirrat. Miljoonat ihmiset kärsivät puutteesta ja piinasta, ja tuhannet kuolevat pyrkiessään Eurooppaan.

Nyt viljaa viedään Ukrainasta. Mihin se menee verukkeella ”varmistetaan elintarvikkeiden saanti maailman köyhimmissä maissa”? Minne sitä viedään? Kaikki menee Euroopan maihin. Vain viisi prosenttia on mennyt maailman köyhimpiin maihin. Jälleen kerran huijaamista ja suoranaista petosta.

Amerikan eliitti itse asiassa käyttää näiden ihmisten tragediaa heikentääkseen kilpailijoitaan ja tuhotakseen kansallisvaltioita. Tämä koskee myös Eurooppaa, tämä koskee myös Ranskan, Italian, Espanjan ja muiden vuosisatoja vanhojen maiden identiteettiä.

Washington vaatii uusia pakotteita Venäjää vastaan, ja useimmat eurooppalaiset poliitikot ovat nöyrästi samaa mieltä. He ymmärtävät selvästi, että Yhdysvaltojen läpi puskema EU:n täydellinen venäläisten energiantuottajien ja muiden resurssien kielto johtaa Euroopan teollisuuden vähenemiseen ja Euroopan markkinoiden täydelliseen valtaamiseen – he ymmärtävät tämän, nämä Euroopan eliitit ymmärtävät kaiken, mutta haluavat palvella muiden etuja. Tämä ei ole enää nöyristelyä, vaan suoranainen petos heidän kansojaan kohtaan. Mutta herran haltuun – se on heidän asiansa.

Mutta anglosakseille eivät riittäneet pelkät sanktiot, he ovat siirtyneet tuhotöihin – uskomatonta mutta totta. He ovat järjestäneet räjähdyksiä kansainvälisissä Nord Stream kaasuputkissa, jotka kulkevat pitkin Itämeren pohjaa. He ovat tosiasiallisesti alkaneet tuhota yleiseurooppalaista energiainfrastruktuuria. Kaikillehan on ilmiselvää, ketkä siitä hyötyvät. Se, joka hyötyy, on sen tietysti tehnyt.

Yhdysvaltojen diktatuuri perustuu raakaan voimaan, nyrkkien lakiin. Se voi olla kauniissa kääreessä tai ilman käärettä, mutta ydin pysyy samana – nyrkkien laki. Tästä syystä satoja sotilastukikohtia on sijoitettu ja niitä ylläpidetään kaikkialla maailmassa, Nato on laajentunut ja AUKUSin ja muiden vastaavien kaltaisia sotilaallisia liittoutumia on yritetty rakentaa yhä enemmän. Aktiivista työtä tehdään myös sotilaallis-poliittisen yhteyden luomiseksi Washingtonin, Soulin ja Tokion välille. Kaikkia valtioita, joilla on aito strateginen itsemääräämisoikeus tai jotka pyrkivät siihen ja jotka kykenevät kyseenalaistamaan länsimaisen hegemonian, pidetään automaattisesti vihollisina.

Nimenomaan näille periaatteille rakentuvat Yhdysvaltojen ja Naton sotilasopit, ja ne edellyttävät – eivät enempää eivätkä vähempää kuin – täydellistä herruutta. Länsimainen eliitti esittää uuskolonialistiset suunnitelmansa tekopyhästi, jopa vaatien rauhaa, puhuen jonkinlaisesta pidättelystä, ja tämä monimerkityksinen sana esiintyy strategiasta toiseen, mutta tarkoittaa todellisuudessa vain yhtä asiaa – minkä tahansa suvereenin kehityskeskuksen heikentämistä.

Olemme jo kuulleet Venäjän, Kiinan ja Iranin pidättelystä. Uskon, että seuraavana jonossa ovat muut Aasian, Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Lähi-idän maat sekä Yhdysvaltojen nykyiset kumppanit ja liittolaiset. Tiedämme sen, että jos he eivät pidä jostain, he määräävät seuraamuksia myös omille liittolaisilleen, välillä yhdelle pankille ja välillä toiselle, joskus yhdelle yritykselle, sitten taas toiselle. Tämä on käytäntö, joka laajenee. Heillä ovat tähtäimessään kaikki, myös lähimmät naapurimme – IVY-maat.

Tämä on kuitenkin ollut selvästi ja jo pitkään lännen toiveajattelua. Aloittaessaan pakotteiden salamahyökkäyksen Venäjää vastaan he uskoivat jälleen kerran voivansa rakentaa koko maailman omassa komennossaan. Mutta kävikin ilmi, että tällaiset tulevaisuudennäkymät eivät innosta kaikkia – paitsi loppuun ajettuja poliittisia masokisteja ja muiden epäperinteisten kansainvälisten suhteiden ihailijoita. Useimmat valtiot kieltäytyvät ”vetämästä kättä lippaan” ja valitsevat järkevän tien, yhteistyön Venäjän kanssa.

Länsi ei selvästikään odottanut niiltä tällaista niskoittelua. He ovat vain tottuneita toimimaan kaavamaisesti, ottamaan kaiken röyhkeästi, huijaamalla, lahjomalla ja pelottelemalla, ja he vakuuttavat itselleen, että nämä menetelmät toimivat ikuisesti, he ovat jääneet menneisyyteen kiinni.

Tällainen itseluottamus on suoraa seurausta pahamaineisesta oman yksinoikeuden käsitteestä ja lisäksi – tämä on tietysti hyvin hämmästyttävää – myös lännen todellisesta ”tiedon nälänhädästä”. Totuus on hukutettu myyttien, illuusioiden ja väärennösten valtamereen käyttäen äärettömän aggressiivista propagandaa, valehtelemalla piittaamattomasti kuin Goebbels. Mitä uskomattomampi valhe, sitä nopeammin siihen uskotaan – tämän periaatteen mukaisesti he toimivat.

Mutta ihmisiä ei voi ruokkia dollarien ja eurojen seteleillä. Seteleillä ei voi ruokkia, eivätkä länsimaiset, kapitalismista pöhöttyneet virtuaaliset sosiaaliset verkostot voi lämmittää asuntoa. Kaikki, mistä puhun, on tärkeää. Ja se mitä juuri sanoin, on yhtä tärkeää: ketään ei voi ruokkia paperilla – ruoka on välttämätöntä, eikä ketään voi lämmittää pöhöttyneellä kapitalismilla – energia on välttämätöntä.

Tämän vuoksi Euroopan poliitikkojen on saatava kansalaisensa syömään vähemmän, peseytymään harvemmin ja pukeutumaan lämpimämmin kotona. Ne, jotka alkavat esittää oikeutettuja kysymyksiä: ”Miksi oikeastaan?”, julistetaan välittömästi vihollisiksi, ääriajattelijoiksi ja radikaaleiksi. He suuntaavat syyttävät sormensa Venäjälle ja sanovat: ”Siinä on kaikkien ongelmiesi lähde.” Valheita taas.

Haluan korostaa, että on syytä uskoa, ettei länsimainen eliitti aio etsiä rakentavia ratkaisuja maailman elintarvike- ja energiakriisiin, joka on syntynyt juuri heidän vuokseen, heidän monivuotisen politiikkansa tuloksena kauan ennen Ukrainassa, Donbasissa, toteuttamaamme sotilaallista erikoisoperaatiota. Heillä ei ole aikomusta ratkaista epäoikeudenmukaisuuteen ja epätasa-arvoon liittyviä ongelmia. Pelkään, että he ovat valmiita käyttämään muita, itselleen tuttuja reseptejä.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että länsi on syntynyt 1900-luvun alun ristiriidoista ensimmäisen maailmansodan aikana. Toisesta maailmansodasta saadut voitot mahdollistivat sen, että Yhdysvallat voitti lopulta suuren laman vaikutukset ja siitä tuli maailman suurin talous ja se pystyi asettamaan dollarin maailman varantovaluutaksi. 1980-luvulla uhanneen kriisin – myös 1980-luvulla tilanteet kärjistyivät jälleen – länsi voitti suurelta osin ottamalla haltuunsa lopulta romahtaneen Neuvostoliiton perinnön ja resurssit. Tämä on tosiasia.

Päästäkseen eroon tämänkertaisesta ristiriitojen sotkusta heidän on hinnalla millä hyvänsä murrettava Venäjä ja muut valtiot, jotka valitsevat itsenäisen kehityspolun, jotta he voisivat edelleen ryöstää muiden ihmisten vaurautta ja tukkia aukkonsa muiden kustannuksella. Jos näin ei tapahdu, en sulje pois mahdollisuutta, että he yrittävät saada järjestelmän romahtamaan voidakseen syyttää sitä kaikesta, tai, Luoja varjelkoon, he päättävät käyttää tunnettua kaavaa ”sota kuittaa kaiken”.

Venäjä ymmärtää vastuunsa kansainväliselle yhteisölle ja tekee kaikkensa saadakseen sen järkiinsä.

On selvää, että nykyinen uuskolonialistinen malli on loppukädessä tuomittu. Mutta toistan, että sen todelliset isännät takertuvat siihen loppuun asti. Heillä ei yksinkertaisesti ole muuta tarjottavaa maailmalle kuin ylläpitää samaa ryöstö- ja kiristysjärjestelmää.

Itse asiassa he vähät välittävät miljardien ihmisten, ihmiskunnan enemmistön, luonnollisesta oikeudesta vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen, oikeudesta päättää omasta tulevaisuudestaan. Nyt he ovat siirtyneet moraalinormien, uskonnon ja perheen radikaaliin kieltämiseen.

Vastatkaamme itse omiin hyvin yksinkertaisiin kysymyksiimme. Haluan nyt palata siihen, mitä sanoin, ja haluan osoittaa sanani kaikille maan kansalaisille – en ainoastaan niille kollegoille, jotka ovat salissa vaan kaikille Venäjän kansalaisille: haluammeko, että täällä, kotimaassamme, Venäjällä, on äidin ja isän sijasta on ”vanhempi numero yksi”, ”numero kaksi”, ”numero kolme” (ovatko he tulleet täysin hulluiksi siellä!)? Haluammeko, että koulujemme alaluokilla lapsille tyrkytetään perversioita, jotka johtavat rappeutumiseen ja tuhoon? Haluammeko, että heille kerrotaan, että naisten ja miesten lisäksi on muitakin sukupuolia ja heille tarjotaan sukupuolenvaihdosleikkauksia? Sitäkö me haluamme maallemme ja lapsillemme? Emme voi hyväksyä tätä, meillä on toinen, oma tulevaisuutemme.

Läntisen eliitin diktatuuri kohdistuu kaikkiin yhteiskuntiin, myös länsimaiden omiin kansoihin. Tämä on haaste kaikille. Tällainen ihmisen täydellinen hylkääminen, uskon ja perinteisten arvojen kukistaminen, vapauden tukahduttaminen on saanut ”päinvastaisen uskonnon” – suoranaisen saatananpalvonnan – piirteitä. Vuorisaarnassa Jeesus Kristus nuhtelee vääriä profeettoja ja sanoo: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Ja nämä myrkylliset hedelmät ovat jo ilmiselviä ihmisille – ei ainoastaan meidän maassamme, vaan kaikissa maissa, myös monille länsimaiden ihmisille.

Maailma on siirtynyt vallankumouksellisten muutosten aikakauteen, ne ovat perustavanlaatuisia. Uusia kehityskeskuksia on muodostumassa, ne edustavat maailmanyhteisön enemmistöä – enemmistöä! – eivätkä ole valmiita vain ilmaisemaan etunsa vaan myös suojelemaan niitä, ja ne näkevät moninapaisuudessa mahdollisuuden vahvistaa itsemääräämisoikeuttaan, mikä tarkoittaa todellisen vapauden löytämistä, historiallista näkökulmaa, oikeutta itsenäiseen, luovaan ja omaperäiseen kehitykseen, sopusointuiseen prosessiin.

Kaikkialla maailmassa, myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa, on paljon samoin ajattelevia ihmisiä, ja näemme heidän tukensa. Monissa maissa ja yhteiskunnissa on jo kehittymissä yksinapaista hegemoniaa vastustava vapautushenkinen ja siirtomaavastainen liike. Sen toimijuus vain kasvaa. Juuri nämä voimat määräävät tulevan geopoliittisen todellisuuden.

Arvoisat ystävät!

Tänään me taistelemme oikeudenmukaisen ja vapaan tulevaisuuden puolesta, ennen kaikkea itsemme puolesta, Venäjän puolesta ja sen puolesta, että diktatuuri ja despotismi jäisivät ikuisesti menneisyyteen. Olen vakuuttunut siitä, että maat ja kansat ymmärtävät, että politiikka, joka perustuu kenen tahansa yksinoikeuteen, muiden kulttuurien ja kansojen sortamiseen, on rikollista, ja että meidän on käännettävä tämä häpeällinen sivu. Länsimaisen hegemonian tuhoutuminen on alkanut peruuttamattomasti. Toistan jälleen: entisen kaltaista ei enää tule.

Taistelukenttä, jolle kohtalo ja historia ovat meidät kutsuneet, on kenttä, jolla taistelemme kansamme, suuremman historiallisen Venäjän puolesta.

(Aplodit.)

Suuremman historiallisen Venäjän, tulevien sukupolvien, lastemme, lastenlastemme ja heidän lastensa puolesta. Meidän on suojeltava heitä orjuudelta, hirvittäviltä kokeilta, joiden tarkoituksena on lamauttaa heidän tietoisuutensa ja sielunsa.

Tänään taistelemme, jotta kenellekään ei koskaan tulisi tulisi mieleenkään, että Venäjä, kansamme, kielemme ja kulttuurimme voitaisiin pyyhkiä pois historiasta. Nyt meidän täytyy lujittaa koko yhteiskuntaa, ja tällaisen yhteenkuuluvuuden ytimessä voi olla vain suvereenius, vapaus, luomistyö ja oikeudenmukaisuus. Arvomme ovat inhimillisyys, armo ja myötätunto.

Haluan päättää puheeni todellisen isänmaanystävän Ivan Aleksandrovitš Iljinin sanoihin: ”Jos pidän Venäjää isänmaanani, se tarkoittaa, että rakastan, mietin ja ajattelen venäjäksi, laulan ja puhun venäjäksi, että uskon Venäjän kansan hengellisiin voimiin. Sen henki on minun henkeni; sen kohtalo on minun kohtaloni; sen kärsimys on minun suruni; sen kukoistus on minun iloni.”

Näiden sanojen takana on suuri henkinen valinta, jota esi-isiemme sukupolvet ovat seuranneet yli tuhannen vuoden ajan. Nyt tämän valinnan teemme me, ja sen ovat tehneet Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen kansalaiset sekä Zaporižžjan ja Hersonin alueiden asukkaat. He ovat päättäneet olla oman kansansa kanssa, olla isänmaansa kanssa, elää sen kohtaloa, voittaa sen kanssa.

Meidän puolellamme on totuus, meidän puolellamme on Venäjä!

(Aplodit.)

Käännös: Delingua oy / Tiina Kokkonen, Miia Santalahti

Lue lisää: Julistus alue­liitoksista, käsien yhdistäminen ja yleisön huudattaminen: Näin Putin esiintyi

Lue lisää: Presidentti Niinistö: Putinin puhe oli ”pahinta laatua”

Lue lisää: Länsimaat tyrmäävät tiukin sanoin ukrainalais­alueiden liittämisen Venäjään, Yhdysvallat ilmoitti uusista pakotteista

Lue lisää kirjoittajalta

HS