Entinen pääministeri Esko Aho muistuttaa, että kaikki venäläiset eivät ole pikku-Putineita. “Jos nuori sukupolvi ei saa muuttaa maata, se muuttaa maasta”, Aho toteaa illan Yle Perjantaissa.
– Suomen Venäjä-suhde on satojen vuosien dilemma, joka vain jatkuu.
Näin pohtii Esko Aho (Kesk.), entinen pääministeri, jonka syliin kaatuivat 1990-luvulla niin lamavuodet kuin Neuvostoliiton hajoaminen. Aho nähdään Sean Ricksin vieraana Yle Perjantain jaksossa Ystävä vai vihollinen?
Kun Ricks pyytää lähetyksen live-yleisöä kertomaan mikäli he pitävät Venäjää tällä hetkellä Suomen vihollisena, valtaosa heiluttaa ilmassa myöntyviä vihreitä lappuja. Aho ei ole tästä yllättynyt.
– Meidän täytyy kuitenkin koittaa nähdä tämän ajan yli. Ymmärrän, että emme nyt voi olla Venäjän kanssa tekemisissä normaaliin tapaan muualla kuin rajavalvonnassa. Jonakin päivänä toivottavasti tapahtuu jotakin, mikä muuttaa tätä. Ajatus vihollisuudesta, joka on ikään kuin pysyvää, ikuista, siihen en usko.
Kyllä Venäjä on vaarallinen, ja vaara pitää ottaa vakavasti.
Esko Aho
– Tulevaisuudessa meidän täytyy varustautua kohtaamaan Venäjä sellaisena kuin se on. Emme voi vaikuttaa siihen paljonkaan, Aho toteaa.
Aho itse kiertää kysymyksen siitä, onko Venäjä hänen mielestään vihollinen. Mikäli Venäjästä joskus tulee vihollisen kaltainen, sitä paremmin se on tunnettava, hän kuitenkin muotoilee.
– Mutta kyllä Venäjä on vaarallinen, ja vaara pitää ottaa vakavasti, hän myöntää.
Nuorella sukupolvella ei ole sananvaltaa
Aho muistuttaa, että Venäjän nykyiset valtaapitävät ovat neuvostoajan kasvatteja. Kaikki venäläiset eivät ole pikku-Putineita, varsinkaan nuorempi sukupolvi.
– Nuori venäläinen sukupolvi osaa kieliä ja ymmärtää länsimaista ajatusmaailmaa enemmän kuin vanhempi polvi, mutta sillä ei ole mitään sananvaltaa. Jos se sukupolvi ei saa muuttaa maata, se muuttaa maasta, Aho sanoo.
– On naiivia ajatella, että Venäjä avautuisi muutoin kuin sisältä käsin. Ainoa toivoni on, että nuori sukupolvi saa joskus mahdollisuuden tehdä asioita toisella tavalla, hän jatkaa.
Aholla on merkittävä ulkopolitiikan kokemus. Aho johti hallitusta, kun Suomi pyristeli irti YYA-sopimuksesta ja kurotti kohti EU:ta. Hän oli muun muassa Sitran yliasiamies, Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja ja lukuisten hallitusten jäsen. Aho tunnetaan kansainvälisenä verkostoutujana, “Kannuksen Kennedynä”.
Tämän vuoden helmikuussa Aho jätti venäläisen Sberbankin hallituksen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Ahon venäläisestä ystäväpiiristä, johon kuuluu muun muassa ex-varapääministeri ja lukuisia valtion huipulla olevia pääjohtajia, ei ole sen jälkeen kuulunut pihaustakaan.
– Pidän heitä edelleen ystävinäni. Mutta tunnen paljon venäläisiä, ja heistä kaikki eivät ole ystäviäni. Ystäviä ovat olleet ne, jotka ovat yrittäneet muuttaa Venäjää, Aho tarkentaa.
Ricks kysyy vielä lopuksi, että uskooko Aho, että seuraavan parin vuoden aikana hän pääsee Venäjän maaperälle kättelemään ystäviään.
– En usko, kuuluu Ahon napakka vastaus.
Perjantain jakso Ystävä vai vihollinen? tänään 9.12. klo 21.05 Yle TV1:llä ja Areenassa:
Lisää: Perjantai-dokkari: Kahden tulen välissä
Lisää: Viholliskansat varjoliitävät yhdessä ystävinä Kurdistanin vuoristossa – pommitusten takia on mietittävä tarkkaan, missä uskaltaa lentää
