Ulkomaat|Venäjän hyökkäys
Tutkijoiden mukaan Putinin puhe toi selvästi ilmi retoriikan, jossa Venäjä on todellisuudessa sodassa länttä vastaan. ”Neljä viidesosaa ajasta oli lännen kritisoimista ja valitusta lännestä.”
Saara Aholainen HS
Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti perjantaina Moskovassa pitämässään puheessa, että Venäjä liittää Ukrainan Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueet Venäjän federaatioon.
Ilmoitus oli odotettu sen jälkeen, kun Venäjä järjesti Ukrainan alueilla näytösluontoiset ”kansanäänestykset” Venäjään liittymisestä.
Putinin puheen sisältö oli Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Mošesin mukaan myös odotetun kaltainen.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Mošes. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Hienoinen yllätys oli kuitenkin se, kuinka suhteellisesti suuren osan puheestaan Putin käytti länsimaiden kritiikkiin liittämispäätöksen perustelemisen sijaan, sanoo Mošes.
”Neljä viidesosaa ajasta oli lännen kritisoimista ja valitusta lännestä.”
Putin muun muassa väitti, ettei länsi voi hyväksyä Venäjän kaltaista mahtavaa maata. Lisäksi hän syytti länttä kaksoisstandardeista, puhui Yhdysvaltain atomipommin käytöstä Japanissa toisen maailmansodan lopussa ja väitti lännen venäläisvihan johtuvan siitä, ettei Venäjä antautunut lännen siirtomaavallalle.
Mošesin mukaan puhe kuvasti Putinin käsitystä maailmasta, ja tämä on esittänyt samansisältöisiä väitteitä aiemminkin.
Jo syyskuussa 2004 Beslanin koulukaappauksen jälkeen pitämässään puheessa Putin vihjasi islamistisen terrorismin olevan Venäjän vallan ”uhkaamien” Venäjän perinteisten vihollisten työkalu.
”Tämä on hänen maailmankuvansa – siinä Venäjä on konfliktissa lännen kanssa. Ukraina on elementti siinä”, sanoo Mošes.
”Ongelma oli, että eurooppalaiset poliitikot eivät halunneet jostain syystä ottaa sitä tosissaan. He pitivät sitä [Venäjän] sisäiseen keskusteluun tarkoitettuna.”
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro pitää Putinin puhetta niin ikään varsin käsikirjoituksen mukaisena.
Siitä huolimatta päätös kärjistää tilannetta entisestään ja tekee siitä astetta vaarallisemman. Kangaspuro arvioi, että Venäjän liikekannallepano vain jatkuu ja voi pian käsittää jo yli miljoona reserviläistä.
Venäjä on rakentanut tilanteen itse siten, että se tulkitsee hyökkäyksenä Ukrainan puolustussodan ja alueiden vapautusyritykset pakkoliitetyillä alueilla. Tämä myös kärjistää Venäjän ja lännen välejä entisestään.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
”Venäjä tulkitsee siten olevansa hyökkäyksen kohteena, vaikkei lännessä sitä tietenkään uskota. Se voi mahdollistaa kovemmat ja intensiivisemmät otteet ja kiihdyttää sotatoimia”, sanoo Kangaspuro.
Sotatilan tai osittaisen sotatilan julistus Venäjällä ei ole Kangaspuron mukaan mahdotonta. Silloin kovimpienkaan keinojen käyttöä ei voitaisi sulkea pois.
Venäjä on uhannut ydinaseiden käytöllä useasti, ja niin Putin teki perjantaisessa puheessaankin. Mitä useammin uhkauksia tehdään, sitä enemmän ne kuitenkin menettävät merkitystään – ja Venäjän valta-asema perustuu juuri ydinpelotteeseen.
”Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että pelotevaikutuksen uskottavuus vaatii käyttöä. Huonoimmassa tapauksessa se johtaa kierteeseen, jossa ei jää muuta vaihtoehtoa.”
Silloin myös lännen täytyisi reagoida. Kangaspuron mukaan lännessä tämä onkin ymmärretty ja myös Yhdysvallat ottaa riskin vakavasti.
Putinin vahva keskittyminen länteen on osa hänen pitkäaikaista kotiyleisölle suunnattua retoriikkaansa, Kangaspuro toteaa. Tässä retoriikassa Venäjä sotii länsimaita ja länsimaisia arvoja, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, vastaan.
Kangaspuron mukaan Putin perustelee konservatiivisen identiteettipolitiikan kautta Venäjän toimintaa ja sen erillisyyttä lännestä.
Ukrainan nykytilanne eroaa Arkadi Mošesin mukaan kuitenkin selkeästi vuodesta 2014, jolloin Venäjä liitti Krimin niemimaan itseensä. Silloin Euroopan maat lopulta käytännössä hyväksyivät tilanteen.
Nyt Venäjällä ei ole kansainvälisesti tunnustettuja rajoja, mitä Mošes pitää vaarallisena.
”Jos ennen oli selkeä käsitys siitä, mitä rajoja ei pitäisi ylittää, nyt se puuttuu.”
Mošes ei kuitenkaan odota liittämisilmoituksen muuttavan mitään sodan kulussa lyhyellä aikavälillä.
Myös Venäjän sisäinen tilanne eroaa merkittävästi vuodesta 2014, arvioi Mošes. Tuolloin venäläiset iloitsivat joukolla Krimin valtauksesta, sillä nämä pitivät sitä luonnollisena ja oikeutettuna.
Nyt Mošesin mukaan Donbasista voisi vielä syntyä keskustelua Venäjällä, mutta Hersonin ja Zaporižžjan näkeminen Venäjän osana kuitenkin vaatii venäläistenkin silmissä perusteluja.
”Eivät ihmiset puhu suurissa määrin sitä vastaan, mutta tilanne on erilainen.”
Myöskään Kangaspuron mukaan uusimmat liittämispäätökset eivät herätä venäläisissä samanlaista intoa. Tilanne, jossa liittäminen tapahtuu keskellä täyttä sotatilaa eroaa selvästi suhteellisen väkivallattomasta Krimin liittämisestä Venäjään.
”On sekin osa yhteiskuntaa, joka vielä elättelee haaveita imperiuminen palauttamisesta, Novorossiyasta. Mutta myös suuri osa porukkaa on nähnyt kuinka kalliiksi Krimin haltuun ottaminen tuli ja näkee kuinka kalliiksi nykyinen sota tulee.”
Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti perjantaina asiakirjat, joilla neljä ukrainalaisaluetta pakkoliitettiin Venäjään. Kuva: Dmitry Astakhov / AFP
