Mikhael Durnenkovin uutuusnäytelmä pohtii, millainen tulevaisuus ihmiskunnalla on. Venäjän tulevaisuus voi hänen mielestään olla ihan kelvollinen, kunhan keskiluokka kiinnostuu muustakin kuin vauraudestaan.
Näytelmäkirjailija Mikhail Durnenkov ja hänen puolisonsa, lavastaja Ksenia Peretrukhina ovat venäläisen nykyteatterin kansainvälisiä huippunimiä. Molemmat on palkittu moneen kertaan sekä kotimaassaan että maailmalla.
Nyt heistä on tullut Venäjällä ei-toivottuja henkilöitä.
Pariskunta ja heidän teini-ikäinen poikansa tulivat Suomeen vajaa vuosi sitten Artists at Risk (siirryt toiseen palveluun) -järjestön avulla. Durnenkov oli joutunut Venäjän hallinnon hampaisiin sodanvastaisen toimintansa takia.
Kulttuuriministeriö kielsi hänen näytelmiensä esittämisen, hän sai potkut silloisesta työstään ja sittemmin myös tuomion Venäjän armeijan halventamisesta.
Tuomion laadusta Durnenkovilla ei ole aavistustakaan.
– Yksityiskohdista on hyvin vaikea saada tietoa. Jos haluaisin selvittää asian, pitäisi mennä Venäjälle kyselemään, enkä oikein tahdo, Durnenkov nauraa hirtehisesti.
Keskiluokkaa kiinnostaa keskiluokka
Durnenkov haluaa kuitenkin palata kotiin, mutta ei vielä.
– Juuri nyt suhteeni Venäjään on vaikea. Eräs neuvosto-toisinajattelija sanoi Prahan kevään aikaan 1968, että yhteiskunta ilman minua ei ole yhteiskunta. Olen sotaa ja Venäjän politiikkaa vastaan, mutta en ihmisiä. Moni uskoo oikeasti esimerkiksi siihen, että Venäjä suojelee ukrainalaisia fasismilta. Heitä on huijattu pahasti, ja meidän täytyy kamppailla heidän puolestaan.
Durnenkov listaa asioita, joihin pitää tulla muutos, jotta hän voisi palata Venäjälle.
– Ensimmäiseksi hallinnon pitää muuttua. Ihmisten pitää saada puhua sotarikoksista ja muista vääryyksistä, ja pohtia yhdessä, miten tilanne voidaan korjata. Poliittiset vangit on vapautettava ja Ukrainan jälleenrakennuksesta täytyy maksaa. Ehtoja on paljon, eivätkä ne täyty helposti tai nopeasti.
Durnenkovin mielestä muutoksen jarruna on erityisesti keskiluokka, jota ihmisoikeudet eivät juurikaan hetkauta.
– Uskon, että aina ja kaikkialla keskiluokka ajattelee ensisijaisesti itseään, varallisuuttaan ja omaa tulevaisuuttaan. Etenkin Venäjällä kansa luottaa enemmän itseensä kuin hallintoon, ja luulee siksi, ettei politiikka vaikuta heidän elämäänsä. Mutta ei heidän tulevaisuutensa ole toisten tulevaisuudesta erillinen.
Sienirihmasto on ikuinen, ihminen salaman välähdys
Mikhail Durnenkov alkoi suunnitella yhteistyötä Espoon kaupunginteatterin (siirryt toiseen palveluun) ja Klockriketeaternin (siirryt toiseen palveluun) kanssa jo kolme vuotta sitten.
Teema oli alusta alkaen tulevaisuus.
Ensin tuli pandemia, sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
Kriisit kirjoittivat uusiksi paitsi kaikkien meidän tulevaisuuden myös kirjailijan perheen kohtalon – ja parhaillaan Espoossa nähtävän Lyhyt episodi sienisivilisaation universaalissa historiassa -näytelmän käsikirjoituksen.
Episodimainen näytelmä käsittelee mustan huumorin värittämänä sitä, miten loputon on tulevaisuus ja miten loppuvaisia ovat ihmiset. Sienirihmasto on periaatteessa ikuinen. Ihminen elää vain joitain kymmeniä vuosia, mutta pystyy saamaan niiden kuluessa aikaan merkittävää vahinkoa.
Tulevaisuus näyttää vähemmän valoisalta nyt kuin kolme vuotta sitten projektia aloittaessa, Durnenkov tuumii.
Hän on silti yllättävän toiveikas.
”Kolme prosenttia riittää”
Mikhail Durnenkov uskoo, että tulevaisuus on mahdollista muuttaa, jos niin päätetään.
– Ihmiset haluavat yleisesti ottaen valita parhaan mahdollisen tulevaisuuden meille kaikille, etenkin lapsilleen. Uskon, että me keksimme yhdessä keinot vaarojen välttämiseen vastaisuudessa.
Toivoa luo esimerkiksi se, miten lapset ja nuoret osaavat olla ihmisiä toisilleen.
– Poikani käy valmistavaa luokkaa ja opettelee suomea. Hän on saanut paljon kavereita sekä suomalaisista että ulkomaalaisista. Etenkin hänen kavereissaan on ukrainalaisia, koska heillä on yhteinen kieli. Toivoa on.
Vaikka tuhannet älymystön edustajat, taiteilijat ja tutkijat ovat paenneet Venäjältä, ei Durnenkov ole aivovuodosta kovin huolissaan. Tyhjiöillä on tapana täyttyä, tulee uusia aktivisteja, uusia taiteilijoita.
– Mielestäni Venäjän nykyhallinnon ja sen harjoittaman voimapolitiikan päivät ovat asiallisesti ottaen jo hävinneet sodan. Nuori sukupolvi on kasvanut liberaaliin ajatteluun, ei heidän mieltään voi täysin muuttaa millään propagandalla.
Durnenkovin mielestä Putinin lähtölaskenta on jo käynnissä, eikä muutosvoimia pysäytä mikään pelottelu.
– On teoria, jonka mukaan kolme prosenttia aktiivisen yhteiskunnan jäsenistä riittää muuttamaan kaiken. Uskon, että meillä on se kolme prosenttia, joka sen tekee.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Keskustelu on avoinna keskiviikkoon 1.2. klo 23:een asti.
