Metsärahastojen ja ulkomaisten sijoittajien metsäomistus on kasvanut Suomessa nopeasti 10 vuoden aikana.
Suomessa on metsää yksityisessä omistuksessa noin 14 miljoonaa hehtaaria. Metsärahastojen ja ulkomaisten sijoitusyhtiöiden omistuksessa tästä on noin 4 prosenttia.
Rahastojen omistama määrä ei siis vielä ole suuri, mutta se kasvaa nopeasti.
– Kyseessä on täysin uusi ilmiö suomalaisessa metsätaloudessa, sanoo erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Luonnonvarakeskuksesta.
15 vuotta sitten ulkomaiset sijoittajat ja kansainväliset metsärahastot eivät omistaneet suomalaisia metsiä juuri lainkaan.
Vuonna 2021 rahastot ostivat Suomessa kuitenkin jo enemmän metsiä kuin yksityishenkilöt kauppojen arvolla mitattuna.
Luken, Tampereen yliopiston, Pellervon Taloustutkimus PTT:n ja kansalaisjärjestö Finnwatch ry:n raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan kotimaiset ja kansainväliset metsärahastot sekä ulkomaiset sijoittajat omistavat Suomessa yhteensä noin 560 000 hehtaaria metsää. Sen arvo on noin kaksi miljardia euroa.
Suomen suurimmat yksityiset metsänomistajat ovat metsäyhtiö Tornator, metsäteollisuusyhtiö UPM sekä metsäsijoitusyhtiö Finsilva.
Finsilva on Suomen kolmanneksi suurin metsänomistaja. Se omistaa 130 000 hehtaaria metsää, joista suurin osa sijaitsee Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla.
Finsilvasta enemmistön omistaa luxemburgilainen rahastoyhtiö.
– Luxemburgilaisilla metsärahastoilla on varsin merkittävä omistus Suomessa, sanoo Esa-Jussi Viitala Luonnonvarakeskuksesta.
Metsätulot voivat jäädä Suomessa verottamatta
Suomella ei useimmiten ole verotusoikeutta ulkomaisten rahastosijoittajien tuloihin, vaikka ne olisivat peräisin suomalaisista metsistä.
– Meidän pitäisi pyrkiä muuttamaan lainsäädäntöä niin, että Suomen oikeus verottaa metsistä ja muista kiinteistöistä saatavia tuloja pystyttäisiin nykyistä paremmin turvaamaan. Nykyisellään ulkomaisten sijoittajien saamat metsätulot voivat jäädä täällä kokonaan verottamatta, sanoo veroasiantuntija Saara Hietanen Finnwatch ry:sta.
Verotulot voivat livetä Suomen ulottuvilta ulkomaille esimerkiksi silloin, kun metsärahasto, jolla on ulkomaisia osuudenomistajia, myy Suomessa metsistään puuta tai myy metsätilansa kokonaan.
Luken ja sen yhteistyötahojen selvityksestä ilmenee myös, että rahasto- ja sijoitusyhtiöillä on usein konsernin sisäisiä lainajärjestelyjä, joiden avulla metsäomaisuuden tuottoja saadaan siirrettyä ulkomaille.
Luonnonvarakeskus yhdessä Tampereen yliopiston, Finnwatchin ja PTT:n veroasiantuntijoiden kanssa patistavat Suomea tukkimaan kansainvälisiä metsäsijoittajia hyödyttävät verolainsäädännön aukot.
Suomen pitäisi lisäksi esimerkiksi neuvotella monet kansainväliset verosopimukset uudelleen.
– Kyse on siitä, missä maassa esimerkiksi metsäkiinteistöistä tulevat metsä- ja luovutusvoittotulot verotetaan. Yksi keskeinen verosopimus on Suomen ja Luxemburgin välinen verosopimus, jota pitäisi neuvotella uudestaan, sanoo Esa-Jussi Viitala Luonnonvarakeskuksesta.
Rahastojen verotus ja puunmyynti
Suomessa rahaston saamia tuloja verotetaan pääsääntöisesti vasta siinä vaiheessa, kun rahastosijoittaja saa rahastolta tuottoja tai myy rahasto-osuutensa.
– Rahastot itse on vapautettu verotukselta, jotta samaa tuloa ei verotettaisi kahteen kertaan, sanoo veroasiantuntija Saara Hietanen Finnwatch ry:stä.
Ulkomaisten rahastosijoittajien tapauksessa rahasto-osuuksista saadut tulot verotetaan siis lähtökohtaisesti sijoittajan kotimaassa.
Tämä koskee yleisesti ottaen kaikkia rahastoja.
Metsärahastojen ei siis tarvitse maksaa veroja esimerkiksi saadessaan puunmyyntituloja suomalaisista metsistä.
Kun yksityinen metsänomistaja myy puuta, myyntitulot verotetaan pääomatuloina.
Metsän välillistä omistamista ei tällä hetkellä huomioida
Myös metsätilojen myynnistä saadut tulot ovat rahastoille verovapaita eikä Suomi nykyisellään pysty verottamaan myyntivoittoja myöskään ulkomaisen sijoittajan tasolla.
Nykyinen laki ei huomioi tilannetta, jossa metsää omistetaan välillisesti rahaston kautta. Suomi ei siis voi periä veroa rahasto-osuuksista saaduista luovutusvoitoista, jos rahastosijoittaja asuu ulkomailla, vaikka rahasto sijoittaisi yksinomaan suomalaisiin metsiin.
Tätä epäkohtaa ollaan kuitenkin parhaillaan uudistamassa.
– Eduskunnan käsittelyssä on tuloverolain muutos, jolla pyritään laajentamaan Suomen mahdollisuuksia verottaa myös välillisesti omistettujen kiinteistöjen myyntivoittoja, kertoo Saara Hietanen Finnwatch ry:stä.
Suomessa yksityinen metsätilallinen voi siis olla eri asemassa kuin metsärahaston ulkomainen osuuden omistaja.
Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten ulkomaista metsärahaston osuudenomistajaa verotetaan hänen kotimaassaan.
Kiinteistöistä saadut tulot verotetaan yleensä sijaintimaassa, paitsi rahastojen kohdalla
Miksi Suomen pitäisi voida verottaa rahastojen kautta saatuja kiinteistötuloja, jos tuloista maksetaan veroja rahastosijoittajien kotimaissa?
Veroasiantuntijan mukaan se, ettei metsätuloja aina veroteta Suomessa, poikkeaa kansainvälisen verotuksen perusperiaatteista. Niiden mukaan kiinteistötulojen verotusoikeus on lähtökohtaisesti kiinteistön sijaintimaalla.
– Kiinteistöjen, kuten metsien, synnyttämien tulojen verotus tapahtuu yleensä siinä maassa, missä ne sijaitsevat. Rahastojen kautta saatujen metsätulojen verotus muodostaa tästä poikkeuksen, sanoo Saara Hietanen.
Luonnonvarakeskus huomauttaakin, että tällä hetkellä Suomen verotus voi luoda ulkomaisille toimijoille kilpailuetua metsämarkkinoilla. Esimerkiksi uusien metsätilojen ostaminen voi olla rahastoille helpompaa kuin niille, jotka ostavat metsää suoraan.
– Tällainen tilanne voi syntyä, jos Suomesta verottomasti saatuja metsätuloja ei veroteta myöskään ulkomailla tai niihin kohdistuva verotus on siellä huomattavan kevyttä, sanoo erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Luonnonvarakeskuksesta.
– Meidän pitäisi pyrkiä muuttamaan lainsäädäntöä sellaiseksi, että pystyttäisiin paremmin turvaamaan Suomen oikeus verottaa metsä- ja muita kiinteistötuloja riippumatta siitä, missä se sijoittaja asuu, sanoo veroasiantuntija Saara Hietanen.
Metsärahastojen ja sijoitusyhtiöiden tekemät metsätilakaupat kasvussa
Metsärahastojen tekemien metsätilakauppojen määrä on kiihtynyt selvästi viime vuosina. Samalla ne ovat alkaneet ostaa myös aikaisempaa pienempiä metsätiloja.
Näin ollen ne ovat tulleet yhä enemmän kilpailemaan metsätilojen ostoista metsää ostavien yksityishenkilöiden kanssa.
Tämän on pannut merkille myös hämeenlinnalainen metsänhoitaja Hannu Liljeroos.
– Kun metsäteollisuusyhtiö UPM lopetti vuonna 2018 massiivisen metsiensä myynnin, niin metsärahastot, eläkerahastot ja sijoitusyhtiöt siirtyivät pikkuhiljaa yksityisten tilojen markkinoille ja ovat kasvattaneet osto-osuuttaan voimakkaasti, hän sanoo.
Liljeroos on pitkään seurannut metsätilojen hintakehitystä.
Hän on lähes kymmenen vuoden ajan kerännyt omatoimisesti tietoja ja laatinut tilastoja julkisesti tehdyistä metsätilakaupoista.
Metsäalalla hänen tilastojaan arvostetaan. Esimerkiksi ammattilaislehti Metsälehti julkaisee kuukausittain metsätilojen hintakatsausta (siirryt toiseen palveluun), joka perustuu Liljeroosin tilastoihin.
Tilastotiedoille olisi tarvetta
Tilastotietojen saaminen metsärahastojen ja ulkomaisten sijoittajien omistamista metsistä on hankalaa. Tietojen keräämistä vaikeuttaa esimerkiksi se, että rahastot omistavat metsää myös väliyhtiöiden kautta.
Maanmittauslaitos on tilastoinut metsärahastojen ja sijoitusyhtiöiden metsäkauppoja, mutta vasta vuodesta 2015 lähtien.
Maanmittauslaitoksen tilastojen perusteella vuonna 2015 metsärahastojen osuus yli kymmenen hehtaarin suuruisten, pelkästään metsää sisältävien metsätilakauppojen lukumäärästä oli neljä prosenttia.
Tilanne on tämän jälkeen muuttunut nopeasti. Vuonna 2021 määrä nousi jo yli 20 prosenttiin.
Aktiivitilastoija Hannu Liljeroosin keräämät tilastotiedot vuodelta 2022 näyttävän vahvistavan, että suunta on edelleen nouseva.
– Vuoden 2022 metsätilakauppatietojen perusteella rahastojen ja sijoitusyhtiöiden osuus julkisesti tehdyistä metsätilakaupoista oli pinta-alalla mitattuna noin puolet, hän arvioi.
Pohjoisen ja idän metsistä etelämmäs
Pohjois- ja Itä-Suomen lisäksi metsärahastot ja ulkomaiset sijoittajat ovat kiinnostuneet yhä enemmän myös esimerkiksi Keski-Suomessa sijaitsevista metsätiloista.
Maanmittauslaitoksen tilastojen perusteella esimerkiksi Keski-Suomessa vuonna 2021 tehtyjen metsätilakauppojen rahastojen osuus oli lähes puolet kauppasummilla mitattuna.
Pirkanmaalla vastaava osuus oli alle 30 prosenttia ja Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa puolestaan lähes kolmannes.
Aktiivitilastoija Hannu Liljeroosin omien tilastojen perusteella metsärahastojen ja sijoitusyhtiöiden tilakaupat ovat kasvaneet esimerkiksi Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa selvästi 5–6 vuoden aikana.
Liljeroosin tilastoseurannan perusteella rahastot ja sijoitusyhtiöt ovat ostaneet Keski-Suomesta lähes 10 000 hehtaaria metsää ja Etelä-Savosta noin 7000 hehtaaria vuodesta 2017 alkaen.
Kauppahintojen yhteisarvo on samalla ajanjaksolla Keski-Suomessa noin 48 miljoonaa ja Etelä-Savossa noin 38 miljoonaa euroa.
Keski-Suomessa metsärahastojen ja sijoitusyhtiöiden osuus metsätilakaupoista on kuuden vuoden aikana tarkasteltuina lähes puolet tehtyjen kauppojen yhteisarvosta, ja Etelä-Savossakin 44 prosenttia.
Vuonna 2022 osuus kasvoi Keski-Suomessa jo 67 prosenttiin, Etelä-Savossa peräti 71:een.
– Onhan se tosi paljon, Liljeroos sanoo.
Hän kuitenkin huomauttaa, että metsärahastojen ja sijoittajien kiihtyneestä ostotahdista huolimatta pinta-alat ovat vielä pieniä, jos suhteuttaa ne kahden maakunnan yhteiseen talousmetsien pinta-alaan.
Esimerkiksi Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa on puuntuotannossa olevaa metsämaata yli miljoona hehtaaria.
Liljeroosin käsitys on, että metsärahastojen ja sijoittajien metsäostoissa käyttämä pääoma on etupäässä kotimaista.
– Mikä on ulkomaisen rahan osuus, sitä me emme tarkkaan tiedä.
Tilastojen valossa se on kuitenkin kasvamaan päin.
