Kun kaksi jääräpäätä löivät hynttyyt yhteen, syntyi kolmas jääräpää.
Teemu Kuusijoensuu, Laura Glad, Marko Lempinen
Vesa-Matti Loiri oli Suomen kansan silmissä ja mielissä ikuisesti Uuno Turhapuro. Legendaarisempaa kotimaista valkokangashahmoa on vaikea nimetä. Loiri oli vuosikymmenien ajan numero yksi maamme komediakentällä pitkälti Uuno Turhapuron hahmon ansiosta.
Uuno-elokuvia tehtiin 31 vuoden ajan, vuosina 1973–2004. Laiska, työtä ja velvollisuuksia välttelevä ja veijarimainen Uuno muodostui suomalaisen miehen ironiseksi kuvaksi.
Lue lisää: Vesa-Matti Loiri on kuollut
Lue lisää: Vesa Matti Loiri on kuollut – kaikkien aikojen viihdetaiteilija eli värikkään elämän
Uuno Turhapuro esiintyi elokuvissa yli 30 vuoden ajan. Kuva: Ilpo Vainionpää
Mies Uunon takana oli tietenkin Pertti ”Spede” Pasanen. Pasanen loi aikanaan Suomen viihdetaivaalle imperiumin, joka omassa genressään hallitsi suvereenisesti maamme elokuva- ja televisiobisnestä. Speden johtaman hierarkian rakentumisessa juuri Vesa-Matti Loirilla oli korvaamattoman suuri merkitys.
Vaikka Loiri ja Pasanen tekivät hittielokuvia yhdessä neljällä vuosikymmenellä, heidän suhteensa oli pitkään pelkästään kollegiaalinen. Sekä Loiria että Pasasta voinee hyvällä omallatunnolla kutsua jääräpäiksi.
Vesa-Matti Loiri ja Spede Pasasen tapasivat keväällä 1966 Helsingin Seurahuoneella.
Jari Tervon Loiri-kirjassa kerrotaan, että parivaljakko vetäytyi Seurahuoneelta jatkoille Pasasen kotiin Laukkaniemeen. Jatkoilla Spede ja Loiri nauttivat pitkin yötä Speden lentokoneesta hommaamia pieniä viinapulloja.
Spede Pasanen nautti suuren yleisön suosiota 1960-luvulta alkaen. Kuva: Kimmo Mäntylä / Lehtikuva
Parivaljakon ensimmäinen yhteistyö oli Noin seitsemän veljestä -elokuva, joka ilmestyi pari vuotta Laukkaniemen jatkojen jälkeen. Loiri oli tullut Speden mieleen sen jälkeen, kun Viktor Klimenko kieltäytyi roolista elokuvassa.
Tästä alkoi vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö.
Loirin ja Pasasen luomus Uuno Turhapuro syntyi alun perin televisiota varten. Spede Show oli aloittanut vuonna 1968, ja kolme vuotta myöhemmin tv-debyyttinsä teki Turhapuron hahmo – sama, joka tästä parin vuoden kuluttua valloittaisi myös valkokankaat.
Ensimmäisessä sketsissä mies oli nimeltään Usko. Sketsissä Usko ja hänen vaimonsa riitelevät siitä, mihin käyttäisivät lottorahansa, jos jompikumpi sattuisi joskus sellaisen voittamaan.
Lopullisen Uuno Turhapuron maskeerasi itse Loiri.
– Rakensin Uunosta intuitiolla mustapartaisen, hampaattoman unelmamiehen irvikuvan. Kun tulin huoneesta, ohjaaja Inkeri Pilkama huusi kauhuissaan "ei, ei, ei!". Sitä vastoin Pertti huusi kovaa "jee!". Ei aikaakaan, kun Spede halusi Uunon myös valkokankaalle, Loiri muisteli IS:lle vuonna 2011.
Uunon habitus oli paljolti Vesa-Matti Loirin omaa käsialaa. Kuva: Martti Peltonen / Lehtikuva
Spede Pasanen uskoi hahmoonsa jo heti sen ensimetreiltä lähtien. Hän kuvaili Uunon hahmon kehittyneen pikku hiljaa UT – Tutkimusretkiä Uunolandiaan -tietokirjassa.
– Aloin miettiä, että saisikohan tästä aiheesta niin paljon irti, että se riittäisi elokuvaksi asti, ja niin päätettiin tehdä kokeeksi yksi. Sehän meni sitten aivan mahdottoman hyvin, ja päätin sen jälkeen tehdä toisen, ja sillä tiellä tässä nyt ollaan. Itse asiassa kolmannen jälkeen ei enää mietittykään, että vieläkö tehtäisiin. Tästä se lähti, Pasanen kertoi kirjassa.
Uunot kohosivat komediasuosikeiksi, mutta varsinkaan alkuun kaikki eivät niitä ymmärtäneet. Vuonna 1973 ilmestynyt ensimmäinen Uuno Turhapuro -elokuva herätti ihmetystä ainakin Helsingin Sanomien kriitikoissa:
”Vesa-Matti Loiri on nykynuorten ehdottomia suosikkeja eikä ilmeisesti menetä mainettaan edes Turhapuron takku-tarhan eikä (roolissa) menetettyjen hampaitten myötä. Silti uskallan ihmetellä tämän Turhapuron kamalan ulkonäön välttämättömyyttä. Eiköpähän vain Loiri paljon jo osaavana näyttelijänä kykenisi tekemään Uunonsa todella huvittavaksi aivan koomikon keinoin”, pohdittiin elokuussa 1973 julkaistussa lehtijutussa.
Myös Uunon juonikuvio ja lähtöasetelma keräsivät kritiikkiä, kun Helsingin Sanomissa kuvailtiin elokuvan juonta epäuskottavaksi:
”Marjatta Raidan tapaisen tyylikkään naisen ei voi uskoa viettävän yhtä vuorokautta tämän Uunon kanssa – pesulle veisi ennen kuin komentaisi työnhakuun”, uumoiltiin elokuva-arviossa samana syksynä.
Myös Ilta-Sanomissa kummasteltiin ensimmäistä Uuno-elokuvaa runsain sanankääntein:
”Mikä tässä Loirin ruumiillistamassa, työtävierovassa tuhrussa sitten ystävät lumoaa, ellei katsota että syynä on vain näyttelijän huvittamisen temput ja taidot. Mikä on syvien syntyjen portti? Se ei minulle ole täysin kirkastunut. Tohvelisankareilla on toki tajussamme perinteitä, Vihtoria ja Klaaraa, Pekkaa ja Justiinaa myöten”.
Myös Spede itse näytteli Loirin rinnalla Turhapuroissa. Kuva: Pentti Nissinen / IS
Myös Loiri kertoi myöhemmissä haastatteluissaan alun epäilyksistään. Hän muun muassa paljasti, että kokeneemmat kollegat olivat varoittaneet nuorta näyttelijää komediaroolien vaikutuksista uraan.
– Jo ennen Uunoa vanhemmat näyttelijät varoittivat, että olet draamanäyttelijä, älä anna itseäsi viihteelle. Ihmisiä ei voida luokitella jonkun roolin takia. Voi olla, että joku tyytyy siihen yhteen rooliinsa, mutta mä en ole koskaan siihen tyytynyt, Loiri on muistellut IS:lle uransa alkuvuosia.
Vaikka Spede uskoi Uunon suosioon heti alkumetreiltä lähtien, epäili Loiri hahmon suosiota.
– Turhapuron kohdalla oli se, että en uskonut ollenkaan, että niitä voisi elokuvaksi kääntyä. Ne oli tv-sketsejä. Sitten Spede sanoi, että tehdäänkö elokuva. Mä sanoin, että ei se kanna koko elokuvaa, Loiri kertoi Loirinuotiolla-ohjelmassa vuonna 2015.
”
Ihmisiä ei voida luokitella jonkun roolin takia. Voi olla, että joku tyytyy siihen yhteen rooliinsa, mutta mä en ole koskaan siihen tyytynyt.
Yksityiselämässä Loiri ja Spede eivät olleet paljonkaan tekemistä. Asia muuttui oikeastaan vasta Speden elämän viimeisinä vuosina.
IS:lle vuonna 2011 antamassaan muistelohaastattelussa Loiri sanoo, että toimittaja voisi laittaa jutun otsikoksi: Spede Pasanen – maailman huonoin häviäjä!
Vaikka Loirin suupielillä komeili leveä virnistys, hän oli tosissaan sanomansa kanssa.
– Pertti ei ollut mikään helppo ihminen, mutta ei hän kyllä ollut helppojen ihmisten kanssa tekemisissäkään, Loiri linjasi, erityisesti itseensä ja ohjaajasuuruus Ere Kokkoseen viittaamalla.
Loiri sanoi myös, että vaikka Spede oli antanut Uuno Turhapuron suosikkiroolin Veskulle, hän oli siitä myöhemmin mustasukkainen.
Loirin mielestä Spede Pasanen oli nopea, hauska ja älykäs mies.
– Jos jotain, Pertti oli vahvatahtoinen ja vaativa. Ilman hänen luonnettaan emme olisi pystyneet rakentamaan hierarkiaamme. Hän oli suuri taiteilija, Loiri sanoi.
Puhtaasti työntekoon perustunut ihmissuhde alkoi muuttua vasta Speden viimeisinä vuosina.
”
Pertti ei ollut mikään helppo ihminen, mutta ei hän kyllä ollut helppojen ihmisten kanssa tekemisissäkään.
Elettiin 1990-luvun loppua, kun Spede Pasanen eräänä iltana soitti Loirille ja pyysi tätä mukaan kasinolle. Pelaamisesta kiinnostunut Loiri lähti matkaan.
– Puhelun aikaisista hetkistä aloin nähdä Perttiä kunnolla myös siviilissä. Siihen asti olimme oikeastaan tavanneet vain työn merkeissä, neljänä tai viitenä päivänä kuukaudessa. Muuten olimme keskustelleet vain puhelimessa, Loiri sanoi vuonna 2011.
Kaksikko muun muassa golfasi ja lomaili yhdessä. Loirin mukaan Pasanen oli yksinäinen mies, vaikka tuttuja hänellä riitti joka kulmalla.
– Pertti halusi aina tietää ja kuulla kaiken muista ihmisistä, mutta henkilökohtaiset asiansa hän piti visusti sisällään. Se kenties oli yksi syy hänen yksinäisyyteensä. Tunsin Pertin hyvin, mutta en hänen omana kertomanaan.
Yhtä kaikki, Speden ja Loirin ikonisin hahmo Uuno Turhapuro nousi ikoniseksi elokuvahahmoksi ja jaksoi hauskuuttaa kansaa neljällä vuosikymmenellä. Lippukassoilla Uuno on ollut kestohitti. 1970-luvun viidestä Uuno-elokuvasta neljä on vuosikymmenen kymmenen katsotuimman elokuvan listalla.
Seuraavalla vuosikymmenellä suosio oli vielä vankempaa: 1980-luvun kymmenestä katsotuimmasta elokuvasta seitsemän oli Uuno-elokuvia.
Suomen elokuvasäätiön kaikkien aikojen katsotuimpien suomalaisten elokuvien listalla on 20 kärjessä peräti viisi Uuno-elokuvaa. Niistä katsotuin on Uuno armeijan leivissä vuodelta 1983; se sai huimat 750 965 katsojaa elokuvateattereissa.
Spede ja Vesku pitivät yhtä 1960-luvun lopulta Speden kuolemaan. Erityisen läheisiä he olivat Pasasen viimeisinä vuosina. Kuva: Pekka Tynell
Uunon suosion hurjimpina vuosina elokuvat olivat isossa roolissa koko maan kulttuuribisneksen kasvattamisessa ja vauhdittamisessa. Turhapuro-elokuvia ei kenties koskaan pidetty suomalaisen kulttuurin kulmakivinä, mutta ne tekivät suurina vuosinaan palveluksen suomalaiselle elokuvakulttuurille.
Asiantuntijat, Ere Kokkonen sekä Vesa-Matti Loiri uskoivat 1990-lopussa Uunojen vaikuttaneen elokuvateatterien määrään Suomessa.
– Kyllä asiantuntijat sanovat, että ilman meidän työtämme Suomessa olisi vähemmän elokuvateattereita, Loiri kommentoi IS:lle vuonna 1998.
Viimeinen Uuno-elokuva valmistui vuonna 2004. Uuno Turhapuro – This is My Life oli kunnianosoitus Spede Pasaselle ja tarkoitettukin kaikkien aikojen viimeiseksi Turhapuron seikkailuksi. Loiri sanoi vuonna 2004 IS:n haastattelussa, ettei tuntenut surua luopuessaan Uunon hahmosta.
– Hautaan sen hahmon hyvin mielelläni. Pitäisi olla kyllä todella hyvä syy, että laittaisin enää koskaan itseni Uunon näköiseksi. En oikein usko, että näin käy. Emme arvanneet, että Uuno voisi elää näin pitkään, mestari lausui legendaarisesta hahmostaan.
”
Hautaan sen hahmon hyvin mielelläni.
Eikä Uunoa suinkaan kuopattu kyseisenä vuonna, vaan Loiri uskoi sen jatkavan elämäänsä – ainakin jossakin muodossa.
– Kyllä Uuno jossain vielä muhii. Ei sitä päästetä kuolemaan, vaikka elokuvia ei varmasti tule. Uunolle ei voi tapahtua ainakaan mitään pahaa. Ehkä vaimokin antaa sille lopulta vähän lisää köyttä, Loiri vitsaili.
