Kapellimestari Olli Ahvenlahti puhui pitkään ystävänsä Vesa-Matti Loirin kanssa kesällä. – Tunnelmat oivat erittäin haikeat, koska Vesku tiesi, että sairaus on ärhäkkää laatua eikä aikaa ole enää hirveän paljon.
Olli Ahvenlahti sai tammikuussa sairaalasta puhelinsoiton Vesa-Matti Loirilta. Kävi ilmi, että yhteisiä päiviä on enää vähän.
Suvi Kerttula
Kapellimestari Olli Ahvenlahti tutustui Vesa-Matti Loiriin 1970-luvun alussa, kun Loiri alkoi saada kuuluisuutta Jatkoaika-ohjelmassa.
He tapasivat Helsingin osakuntamaailmassa jazzjamien merkeissä.
– Meidän yhteinen työ alkoi niin, että toinen hyvä ystäväni Esko Linnavalli teki Veskun kanssa keikkoja. He reissasivat ympäri Suomea yhdessä. Eskolla oli niin paljon studiotöitä, että sovimme kolmisen, että otan Eskon keikat hoitaakseni.
– Lopulta se huipentui Veskun hahmoon Jean Pierre Kuselaan, joka hauskuutti Suomea vuosia.
Olli Ahvenlahti oli Kuselan peruukkipäinen hassu säestäjä Puppe.
Yhteisiin vuosiin mahtuu levytyksiä ja tv-töitä.
– Jopa niin, että kun Ere Kokkonen teki viimeisen Uuno Turhapuron This is my life -elokuvan, tein vielä musiikin viimeiseen Turhapuro-elokuvaan
Loirin legendaarinen hahmo Jean Pierre Kusela ja Olli Ahvenlahti Puppena 80-luvulla. Kuva: Pentti Nissinen
Olli Ahvenlahti sai tammikuussa Vesa-Matti Loirilta puhelinsoiton sairaalasta. Löytynyt syöpä oli ärhäkkää laatua. Ennuste oli huono.
– Itse hän suhtautui siihen erittäin realistisesti eikä panikoitunut. Ihanaa, että pystyimme tämän kevään aikana vielä pari-kolme kertaa istumaan yhdessä.
– Olin toukokuussa Veskun luona nelisen tuntia ja juttelimme menneisyydestä ja kaikista yhteisistä tekemisistä. Tunnelmat oivat erittäin haikeat, koska Vesku tiesi, että sairaus on ärhäkkää laatua eikä aikaa ole enää hirveän paljon.
Olli Ahvenlahti kertoo, että he puhuivat asioista ikään kuin lähtötunnelmissa. Siinä muisteltiin menneitä ja taas halailtiin.
– Oli tiedossa, että tämä sairaus vie miehen jossakin vaiheessa. Tähän uutiseen pystyi Vesku tietenkin valmistautumaan. Sovimme silloin, että asiaa ei levitellä.
Olli Ahvenlahti on järkyttynyt ystävänsä poismenosta. Suru on ihan valtava.
– Olen onnellinen, että ehdittiin tavata ja puhua kaikista menneistä töistä ja ystävyydestä, joka kesti loppuun asti. Ystävyytemme piti sisällään ihan kaiken. Puhuimme yhdessä ihan kaikesta.
– Puhuimme hautajaisista Veskun kanssa. Veskulla oli suunnitelma, mutta en puhu siitä sen enempää.
Olli Ahvenlahti kertoo, että Vesa-Matti Loiri oli yöihminen. Hän tykkäsi olla studiossa illalla ja lopettaa vasta neljän maissa yöllä.
– Muistelen suurella rakkaudella Veskua. Olen opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja ollut Helsingin yliopistossa, mutta kolmas korkeakouluni on ollut Vesa-Matti Loiri, joka on opettanut minulle lavaesiintymisestä. Olo on mielettömän haikea.
– Vesku oli täysin ainutlaatuinen ihminen, loistava muusikko, näyttelijä ja loistava ystävä.
Kun kapellimestari Ahvenlahti kuuli pitkäaikaisen ystävänsäkuolemasta keskiviikkona, hänen päässään alkoi soida kirjailija Hermann Hessen romaanin Lasihelmipelin tekstit. He levyttivät Hessen runoja Loirin kanssa vuosia sitten.
– Nämä kaksi viimeistä kertaa, kun istuimme yhdessä, kuuntelimme Lasihelmipeli-levyä.
– Olimme liikuttuneessa mielentilassa. Koska Veskulla oli kotona piano, lauloimme ja kuuntelimme joitakin pätkiä yhdessä. Siihen liittyi sataprosenttinen tunne, jota ei sen paremmin pysty kuvailemaan. Se on kuin syöksy siihen asiaan. Mutta nyt me ei voida niitä yhteisiä syöksyjä enää tehdä.
