Rytmiset voimistelun ihanteet vaativat lapsilta ja nuorilta niin paljon että menestystä on tavoiteltu myös epäeettisin keinoin, entiset urheilijat kirjoittajat avoimessa kirjeessään.
Heini Lautala (nykyään Lukkari) kilpaili rytmisessä voimistelussa olympiakisoissa Sydneyssä vuonna 2000. Hän on yksi avoimen kirjeen kirjoittajista. Kuva: Juha Sorri
Ari Pusa HS
Rytmisen voimistelun entiset maajoukkueurheilijat ovat julkaisseet avoimen kirjeen Suomen olympiakomitealla ja muulle urheiluyhteisölle.
Kirjeessä 21 rytmistä voimistelijaa esittää omalla nimellään huolensa lajin traumaattisesta valmennuskulttuurista. Kirje pohjaa Ylen asiasta kertovaan juttuun 16. marraskuuta.
”Avoin kirje käsittelee meidän kokemuksiamme lajin parissa eikä kohdistu kehenkään yksittäiseen valmentajaan”, 1990- ja 2000-luvuilla Suomea edustaneet ja kansallisella kilpatasolla harrastaneet voimistelijat kirjoittavat.
”Pystymme helposti samaistumaan meitä 20 vuotta nuorempien urheilijoiden kertomuksiin Ylen artikkelin jutussa. Rytmisen voimistelun toimintakulttuuriin sisältyi jo 1990-luvulla laajasti erilaista epäasiallista toimintaa”, kirje jatkuu.
Voimistelijoiden mukaan he kohtasivat kohtuuttomia vaatimuksia jo lapsina, ja kyseenalaiset keinot olivat arkea vuosikausia.
Painetta aiheuttivat jatkuva laihduttaminen, ulkomuodon ja painon seuraaminen, kuukautisten puuttuminen, nöyryyttävät kommentit, kivun sietäminen, rasitusmurtumat, tulehdukset, loukkaantumiset, valtavat harjoitusmäärät, sairaana harjoittelu ja kilpailu sekä uupumus ja ylikunto.
Yleistä oli myös valmentajien harjoittama monimuotoinen alistaminen, nöyryyttäminen, kiusaaminen ja kovaotteiset valmennusmetodit, mikä kohdistui jopa esipuberteetti-ikäisiin lapsiin.
”Syviä traumoja aiheuttaneita valmennusmetodeja harjoittivat aikanamme useat valmentajat, ja iso osa heistä jatkaa edelleen lajin parissa.”
Entiset voimistelijat toteavat, että lajin ihanteet vaativat lapsilta ja nuorilta niin paljon että menestystä on tavoiteltu myös epäeettisin keinoin. Laji on vetänyt puoleensa liian monia aikuisia, jotka kykenevät kohtuuttomuuksiin lapsia kohtaan.
”Toki lajin parissa toimii myös hyviä kasvattajia, jotka toimivat lapsen hyvinvointi etusijalla varsinkin alemmilla tasoilla, mutta huipulla valmennuskulttuuri on kova.”
”Epäkohtien ymmärtäminen on ollut aikuistuessa hidas ja vaikea prosessi, sillä harrastusaikana syitä ongelmiin etsittiin usein voimistelijasta itsestään. Myös me opimme salailemaan voimistelukulttuurin ongelmia.”
Kirjoittajien mukaan vaikenemisen ja pelon ilmapiiri oli valloillaan jo 1990-luvulla.
”Näin ollen epäasiallinen valmennuskulttuuri on saanut jatkua vuosikymmeniä, eikä tähän ole puututtu tarpeeksi Voimisteluliiton tai olympiakomitean toimesta. On vaikea ymmärtää eri tahojen ja vastuuhenkilöiden puutteellisia toimia etenkin, kun huolestuttavia esimerkkejä on noussut vuosien saatossa julkisuuteen asti.”
Pärjääminen huipulla edellyttää voimistelijoilta jo hyvin nuorella iällä kohtuuttomia suorituksia ja tavoitteita, joihin pyrkiminen voi aiheuttaa heille pitkäkestoisia ja negatiivisia seurauksia, voimistelijat kertovat.
”Jo pelkästään toistuvat kokemukset arvostelusta ja kelpaamattomuudesta ovat vahingollisia kasvavalle lapselle ja nuorelle. Jos ihannetta ei voi saavuttaa turvallisessa kasvuympäristössä, sitä tulee ehdottomasti muuttaa.”
”On ilmeistä, että rytmisen voimistelun parissa menestystä on tavoiteltu välittämättä lasten ja nuorten hyvinvoinnista, puhumattakaan turvallisesta kasvuympäristöstä, jossa heitä kuunnellaan yksilöinä ja puhutaan toiveista, haasteista tai tulevaisuudesta. Kun on kyse lasten tai nuorten toiminnasta, vastuu hyvinvoinnista on aina aikuisilla.”
Voimistelijat sanovat olevansa järkyttyneitä, ettei entisiä neuvostomaiden metodeja ole vieläkään päivitetty nykyaikaan.
”On selvää, että voimistelijoihin ei suhtauduta riittävän yksilöllisesti, kuunnellen ja kunnioittavasti, koska edelleen tulee julki surullisia esimerkkejä kaltoinkohtelusta.”
Voimistelijat vetoavat kirjeellään olympiakomiteaan, Voimisteluliittoon, voimisteluseuroihin, opetus- ja kulttuuriministeriöön, urheilun rahoittajiin, urheilijoiden vanhempiin sekä lajin parissa työskenteleviin ja vaikuttaviin.
”Rytmisen voimistelun valmennukseen liittyviin ongelmiin, rakenteisiin ja toimijoihin, jotka mahdollistavat systemaattisen lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamisen, on puututtava erittäin vakavalla otteella.”
Voimisteluliitto tuomitsee epäasiallisen käytöksen
Suomen voimisteluliitto tuomitsee kaiken epäasiallisen käytöksen voimistelussa.
Toiminnanjohtaja Maria Laakso sanoo Voimisteluliiton vastauksessa arvostavansa entisten urheilijoiden rohkeutta.
”Keskustelua tarvitaan, jotta työstämämme valmennuskulttuurin muutos toteutuu. Olen pahoillani, että tällaista on jouduttu kokemaan voimistelussa”, Laakso sanoo tiedotteessa.
Voimisteluliitto kertoo tunnistaneensa rytmisen voimistelun parissa vaadittavan kulttuurinmuutoksen tarpeen jo pitkään.
”On selvää, että tätä työtä on jatkettava entistä vahvemmin”, Laakso sanoo.
Voimisteluliiton puheenjohtaja Kaisa Vikkula korostaa, että muutoksen täytyy lähteä lajin sisältä.
”Pelon ja vaikenemisen kulttuurista on päästävä eroon, ongelmista on puhuttava avoimesti. Entisten maajoukkueurheilijoiden julkiset kertomukset on rohkea teko ja sen pitäisi herättää kaikki lajin parissa työskentelevät miettimään tapoja luoda henkisesti ja fyysisesti turvallinen toimintaympäristö kaikille voimistelijoille.”
Laakson mukaan liitto tekee selkeät säännöt, miten muun muassa kehorauhaa turvataan valmennuksessa.
”Osana sääntöjen toteuttamista, pidämme aiheesta koulutuksen ohjaajille ja valmentajille alkuvuonna 2023. Teemme omiin kurinpitosääntöihin muutosehdotuksen maaliskuussa pidettävään sääntömääräiseen kokoukseen. Muutosten tavoitteena on tehostaa kurinpitoprosessien käsittelyä.”
Lue lisää: Voimisteluliitto tuomitsee epäasiallisen käytöksen: ”Olemme pahoillamme”
Lue lisää: Nöyryyttämisestä ja haukkumisesta syytetty valmentaja saa jatkaa seurassaan
Lue lisää: Yle: Voimistelumaajoukkueen entistä päävalmentajaa epäillään vuosia jatkuneesta epäasiallisesta toiminnasta
