Varojen käytön valvonta on hankaloitunut. Ville Itälän johtama valvontavirasto ehdotti yhteistä rekisteriä, mutta jäsenmaat halusivat pitää valvonnan itsellään.
EU jakaa tänä vuonna tukirahoja enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Samalla tukivarojen käytön valvonta on huomattavasti vaikeutunut.
EU:n petostentorjuntaviraston Olafin pääjohtaja Ville Itälä varoittaa, että rikolliset ja huijarit ovat liikkeellä nyt, kun uudenlaisiin hankkeisiin on tarjolla paljon rahaa. ”Ylimääräistä” tukirahaa tulee koronapandemiassa luodusta elpymispaketista.
– Rikolliset eivät silti ole keksineet pyörää uudelleen, samoilla keinoilla rahaa huijataan kuin aina ennenkin, Itälä kertoo.
Mutta se mikä on uutta, on rahan määrä ja kova vauhti, jolla tukirahaa jaetaan. Itälä on ollut valvontamekanismien rakentamisessa mukana aivan alusta asti.
– Tässä [elpymistukien valvonnassa] on annettu poikkeuksellisen paljon valtaa jäsenmaille myös kontrollin osalta, mikä vaikeuttaa prosessia, Itälä sanoo.
Normaalisti EU käyttää rahaa vajaat 200 miljardia euroa vuodessa. Lähivuodet summa on karkeasti ottaen kaksinkertainen, kun päälle tulevat koronapandemian seurauksena perustetut elvytysrahastot.
Ympäristörahan petokset kasvussa
Samalla on syntynyt uudenlaisia EU-varojen käyttötapoja. Kun esimerkiksi ympäristön ja ilmaston suojeluun on yhtäkkiä tarjolla selvästi aiempaa enemmän tukea, rikolliset ovat löytäneet sen jäljille.
– Totta kai kun sinne menee enemmän ja enemmän rahaa, niin löydetään keinoja, joilla saadaan huijatuksi sitä rahaa, Itälä sanoo.
Rahoituskaudella 2021–2027 rahaa kulkee Brysselin ja jäsenmaiden välillä pyöreästi 2 000 miljardia euroa.
– Kun rahamäärä on niin paljon suurempi, niin on haasteellista, kun tutkinnan resurssit eivät ole kasvaneet työmäärän kasvaessa.
Päinvastoin, petostentorjuntaviraston resursseja on vähennetty viime vuosina. Olafista jouduttiin Itälän mukaan antamaan 45 virkaa vastaperustetulle syyttäjänvirastolle EPPO:lle viime vuonna.
Se johtui siitä, että jäsenmaat eivät halunneet kasvattaa EU-budjetin kokoa. Syyttäjänvirasto haluttiin, mutta olemassaolevien resurssien piti riittää.
Nyt on nähty vasta alkua
Toistaiseksi elvytysrahoista on jaettu jäsenmaille noin yksi kahdeksasosaa. Ollaan vasta alussa: tuilla on rahoitettu tähän mennessä etupäässä hallinnollisia hankkeita.
Olafin haaviin on jäänyt jo kolme elpymisvarojen huijaustapausta, mutta Itälä ei voi kertoa niistä tarkemmin tutkinnan ollessa kesken.
Valvonnan todellisia kipupisteitä testataan kunnolla vasta tulevina vuosina.
– Vasta myöhemmin tulee investointihankkeita, joissa on enemmän kyse varojen käytöstä, valtiovarainministeriön finanssineuvos Laura Vartia kertoo.
Jäsenmaat eivät halunneet IT-järjestelmää
Petostentorjuntavirasto ehdotti elpymisvarojen valvontaa varten yleiseurooppalaista tietojärjestelmää. Sen avulla olisi voitu seurata tarkalleen, mitä missäkin tapahtuu.
– Mutta jäsenmaat halusivat, että heillä on mahdollisuus valita omat systeeminsä. Meille tärkeintä olisi ollut päästä katsomaan ihan viimeiseen edunsaajaan saakka, koska petokset tapahtuvat sillä tasolla.
Itälälle jäi epäselväksi, miksi jäsenmaat eivät halunneet yhteistä IT-järjestelmää.
– Se on joillekin resurssikysymys ja joillekin poliittinen kysymys, hän sanoo.
Kiire hankaloittaa
Elpymisvarojen valvonta on vaikeampaa kuin normaalibudjetin, koska rahoja käytetään kiireellä.
– Se on yksi ongelma tässä, että tässä on kova vauhti. Se on tietenkin yksi riskitekijä, mitä pitää seurata. Olaf oli kuitenkin mukana suunnittelemassa näitä järjestelmiä ja katsomassa, että mikään ei mene vääriin käsiin, Itälä sanoo.
Hänen mielestään kyseessä on koko EU-rahoituksen maine kansalaisten silmissä.
– Systeemin kontrolli on tosi tärkeää. Että kansalaiset voivat luottaa, että rahat menevät oikeaan paikkaan.
Samaa mieltä ollaan Suomen valtiovarainministeriössä. Ministeriössä uskotaan, että rahojen valvonta toimii kyllä. Valvontakierroksia on useita ja jäsenmaiden pitää toimittaa tositteita monissa eri vaiheissa.
– Olisi hirveä pettymys, jos siellä havaittaisiin suuria väärinkäytöksiä. RRF:ää [elpymisvälinettä] on pidetty EU-tasolla hyvänä esimerkkinä uudistusten ja investointien edistämisestä, ja jos sieltä paljastuisi väärinkäytöksiä, niin se olisi koko välineen uskottavuuden kannalta hirvittävän raskasta, Laura Vartia sanoo.
Jäsenmaat eivät pysty seuraamaan toistensa hankkeiden toteutusta ruohonjuuritasolla.
– Mutta me näemme, mitä muut lupaavat ja miten he osoittavat sen, että suunnitelmat ovat toteutuneet, Vartia kuvailee.
Eniten petoksia siellä missä on eniten rahaa
Rikolliset menevät rahan perässä – siellä missä on rahaa, siellä ovat rikokset, Itälä määrittelee.
Eniten rahaa per kansalainen saavat Kreikka, Kroatia ja Espanja, mutta suurimmat yksittäiset rahapotit siirtyvät Italiaan.
– Ne maat joilla on enemmän rahaa, niin niissä myös tapahtuu enemmän petoksia. Se on aika yksinkertainen yhtälö tältä osin, Itälä sanoo.
Unkari on ollut yksi maista, joissa EU-tukia päätyy merkittävät määrät maata itsevaltaisesti johtavan pääministerin Viktor Orbánin lähipiirille. Budapestissa toimivan tutkivan journalismin keskuksen Direkt36:n (siirryt toiseen palveluun) päätoimittaja András Pethő kertoi väärinkäytöksistä Ylelle marraskuussa.
Herättääkö EU-varojen valvonta ajatuksia? Voit keskustella aiheesta tässä XX saakka.
Aiheesta lisää:
Selvitimme, kuka saa rahaa EU:n jättimäisestä elpymisrahastosta ja miten rahojen käyttöä valvotaan – lue kuusi kysymystä ja vastausta
Koronapandemia lisää EU:n valtaa taloudessa, elpymisrahasto tekee Brysselistä aiempaa tärkeämmän taloustoimijan – lue tästä olennaiset muutokset
