Wilma Murron Sari-äiti kertoo keskiviikkoillan kisan jännittävimmästä hetkestä. Euroopan mestarin vanhemmat ovat maatalousyrittäjiä Salossa.
Sari ja Wilma Murto kuvattuna vuonna 2016. Kuva: Heikki Saukkomaa, Martti Kainulainen / Lehtikuva
Anna-Maija Naakka
Koko Suomi pidätti henkeään myöhään keskiviikkoiltana, kun seiväshyppääjä Wilma Murto, 24, taisteli Euroopan mestaruudesta Münchenissä.
Mitali varmistui hyvissä ajoin, mutta lopullinen saldo räjäytti suomalaisen yleisurheilupankin: EM-kulta ja hirmuinen Suomen ennätys 485.
Paikan päällä Münchenin olympiastadionilla kisaa seurasi liuta Suomen väreihin sonnustautuneita kannattajia, joiden joukossa useita Murtoja. Paikalla oli niin Wilma Murron isä, äiti, mummo, veli kuin miesystäväkin.
Läheisten näkeminen katsomossa sai tuoreen Euroopan mestarin herkistymään.
– Tästä on aika paha laittaa paremmaksi, vaikka voittaisin tästä eteenpäin mitä tahansa. Jotakuinkin koko "Murron klaani" oli täällä paikalla, Murto kertoi Ylen haastattelussa kisan jälkeen.
Joukko Suomen kannattajia jännitti Murron kisasuoritusta paikan päällä. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Aivan itsestäänselvyys ei koko perheen pääseminen paikalle kuitenkaan ollut. Murron Sari-äiti ja Matti-isä ovat maatalousyrittäjiä Salon Kuusjoella. Lihakarjaa kasvattava pariskunta joutui jättämään kisakaupungin jo torstaina.
Matti Murto lähti Saksasta kohti Suomea moottoripyörällä. Sari Murto kertoo Ilta-Sanomille lentävänsä kotiin.
– Meillä alkavat puinnit ja on aikamoinen hässäkkä päällä, kun kotiin päästään, hän kertoo.
– Siellä on ollut naapuri luottolomittajana, joten reissulle ei ollut estettä.
Äiti on ollut vaikuttamassa vahvasti tyttärensä urheilu-uraan. Hän oli itse aktiivisesti mukana Salon Vilppaan valmennustoiminnassa ja kannusti monipuolisesti eri yleisurheilulajeja harrastanutta tytärtään kokeilemaan seiväshyppyä. Wilma siirtyi Jarno Koivusen seiväskouluun Turkuun 9-vuotiaana.
Vielä yläasteiässä Wilma kulki Kuusjoelta Turkuun harjoituksiin äidin kyydissä. Kilometrejä kertyi viikossa noin 500.
– Pakkasin autoon eväät, hain tytön koulusta ja sitten mentiin Turkuun. Kotona oltiin monesti vasta joskus iltayhdeltätoista. Se oli sellaista silloin, Sari Murto muisteli Ilta-Sanomille vuonna 2016 Wilman tehtyä alle 20-vuotiaiden ME:n 471.
Äiti Sari Murto ja Wilma Murto kuvattuna vuonna 2016. Kuva: Martti Kainulainen
Silti äitiä jännittää edelleen katsoa tyttärensä kisoja. Sykkeet olivat korkealla myös Saksan olympiastadionilla, mutta ehkä yllättävässä vaiheessa kisaa.
– Minulle on aina jännittävin hetki se, kun mennään aloituskorkeudesta. Jotenkin se, että kisa lähtisi liikkeelle hyvin. Toki kisan ratkaisuhetki oli myös jännittävä. Se oli aika uskomatonta, Sari Murto kertoo.
Hän nostaa kisan hienoimmaksi hetkeksi tyttärensä viimeisen hypyn. Tämä oli jo varmistanut mestaruuden ennen Kreikan Aikaterini Stefanidia ja Slovenian Tina Sutejia mutta halusi silti vielä kokeilla ennätyskorkeuttaan 485.
– Se oli kaikkein käsittämättömin suoritus. Hän oli jo tehnyt kaksi kertaa ennätyksensä ja voittanut kisan, niin silti hän ei alkanut tuulettaa vaan halusi vielä hypätä kun tiesi, että hyppy kulkee. Kovin moni ei pystyisi kasaamaan itseään ja tekemään tuollaista suoritusta, Sari Murto miettii.
Kuva: Sven BeyrichJP / ZUMA
Vanhemmilta kysyttiin kisan jälkeen, miten tyttären saavutusta aiotaan juhlistaa. Sari Murto paljastaa, että vanhempien osalta juhlallisuudet saavat odottaa.
– Meillä ei mennyt myöhään, tulimme hotellihuoneeseen. Meillä oli kotimatkavalmistelut, joten emme juhlineet lainkaan. Todettiin, että pidämme juhlat sitten, kun saadaan Wilma kotiin.
Milloin Wilma sitten saadaan kotiin? Sari-äiti naurahtaa, että hänellä ei ole tietoa asiasta.
– En osaa sanoa enkä edes muista hänen aikataulujaan, kun Heiskan Tero (manageri) hoitaa niitä.
Äiti myös paljastaa, että hän ei ole nähnyt tytärtään ollenkaan juhlahumun jälkeen. Seuraavan kerran he todennäköisesti näkevät vasta kotona Salon Kuusjoella.
– Wilma on varmaan nukkunut pitkään, ja hänellä kaikenlaisia muodollisuuksia. Viestin olen lähettänyt, mutta en ole häirinnyt enempää. Me keritään nähdä sitten, kun hän tulee kotiin.
