Yksi puhelu paljasti totuuden Redraman tilanteesta – uutuusteoksen kirjoittanut Johannes Lahtela katkaisi välit ystäväänsä: ”Pahimmat pelkoni kävivät toteen”

Redrama eli Lasse Mellberg sortui päihteisiin 12 vuoden raittiuden jälkeen. Retkahdus paljastui juuri, kun uusi elämäkertateos oli lähdössä painoon. Samalla katkesivat välit kirjan kirjoittaneeseen Johannes Lahtelaan, jolle ystävän tilanne tuli järkytyksenä.

Helvetti olisi vain yhden päihdeannoksen takana. Yksi pienikin annos helpottaisi sisällä vellovaa demonituskaa, mutta samalla se voisi tuhota kaiken. Ihan kaiken.

Näiden piinallisten ajatusten kanssa Redrama-artistinimellä tunnettu Lasse Mellberg kamppaili tiukasti alkukeväästä 2022. Kunnes ei enää kestänyt.

– Retkahdin, Mellberg myöntää nyt, elokuun alussa 2022.

Ääni värisee. Hetken aikaa hiljaiset sekunnit täyttävät tilan. Mellberg, 44, on tuomassa julkisuuteen elämänsä synkän luvun, jota vastaan hän yli vuosikymmenen ajan taisteli.

– Tuntuu helvetin kipeältä sanoa tämä kaikki ääneen, mutta mulla oli kammottavan paha olla itseni kanssa, enkä lopulta enää löytänyt riittävää helpotusta muualta kuin päihteistä, Mellberg linjaa.

Suosittu artisti purskahtaa itkuun muistellessaan hetkeä, jolloin painajainen kävi todeksi. Tovin kuluttua vaaleahiuksinen räppäri vetää syvään henkeä, vielä uudestaankin.

– Olin 12 vuotta täysin raittiina, mutta sitten tuskani paisui armottomaksi. Etsin pakokeinoa, hän sanoo vaikeroiden.

– Olen tapahtuneesta erittäin pahoillani, ja erityisesti kaikkien läheisteni puolesta. Samaan aikaan tunnen kuitenkin ylpeyttä siitä, ettei retkahdukseni kestänyt kuin pienen hetken. Käytin päihteitä keväällä ja vielä uudestaan juhannuksen jälkeen jonkin aikaa, mutta siinä välissä olin jo tovin kuivilla. Ja nyt olen jälleen vertaistuen ja hoidon piirissä.

Redramasta ilmestyi 10. elokuuta elämäkerta, joka kertoo päihderiippuvaisen selviytymistarinan. Kalkkiviivoilla kirjaprojektin käsikirjoitus koki kuitenkin raskaan ja poikkeuksellisen takaiskun, kun päähenkilö ei todellisuudessa selvinnytkään.

Raitistuneen päihderiippuvaisen retkahdus paljastui juuri kun teos oli lähdössä painoon. Kirjailija Johannes Lahtelan projekti sai käänteen, jota hän tai Kustannusosakeyhtiö Otava eivät osanneet pahimmissa mielikuvissaankaan odottaa.

– Lassen retkahdus tuli yllätyksenä, vaikka on muistettava, että pitkäaikaistutkimusten mukaan vain 1–3 prosenttia addikteista saavuttaa pysyvän raittiuden. Piireissä retkahduksesta puhutaan päivien nollaamisena, ja siinä hetkessä kaikki alkaa alusta, korostaa entinen alkoholisti Lahtela, joka itse raitistui vuonna 2000.

– Järkytys ja huoli Lassen tilanteesta on sittemmin ollut kova.

Taiteilija Samuli Edelmannista jo vastaavanlaisen päihdesairauden salakavaluutta tarkasti ruotivan elämäkerran (2021) kirjoittanut Lahtela ei usko Mellbergin vielä raitistuneen.

– Tiedän, miten asiat todellisuudessa ovat ja en valitettavasti voi allekirjoittaa Lassen raittiutta. Asiani ei ole julkisesti kommentoida Lassen retkahduksen yksityiskohtia enää tämän haastattelun jälkeen, mutta on tärkeää puhua addiktioiden karusta mekanismista tähän kirjaan liittyen. Se on elämäntehtäväni, Lahtela alleviivaa.

– Toivon koko sydämeni pohjasta, että Lasse raitistuisi uudestaan. Tiukat sanani eivät huuhdo viemäristä alas Lassen oletettua usean vuoden mittaista raittiutta, mikä oli arvokasta ja kunnioitettavaa.

”

Toivon koko sydämeni pohjasta, että Lasse raitistuisi uudestaan.

Redrama – Liekeistä luovuuteen (Otava) on päätetty julkaista alkuperäisenä, ja kirjaan on myöhemmin lisätty ainoastaan päähenkilön retkahduksesta kertovat jälkisanat. Johannes Lahtela ja Otava kertovat asettaneensa päätöksen ehdoksi sen, että Mellberg tuo retkahtamisensa avoimesti päivänvaloon.

– Ajatuksena siinä oli, ettei kenenkään tarvitsisi valehdella Lassen puolesta, Lahtela perustelee.

Nyt on Mellbergin avautumisen aika.

Helmikuu 2022. Rintakehää puristi. Mellberg istui asuntonsa lattialla ja parkaisi tuskasta.

Mutta kipu ei lähtenytkään huutamalla.

– Viime kevät oli mulle äärimmäisen raskas. Ahdistukseni yltyi vaaralliselle tasolle, ja juuri samaan aikaan, kun tunsin palaneeni loppuun. Pelko ja paine kävivät sietämättömiksi. Podin riittämättömyyden tunnetta – en uskonut riittäväni omana itsenäni, Mellberg taustoittaa.

– Ylpeys ja häpeän pelko estivät mua hakemasta apua. Sen vuoksi itsetuhoiset ajatuksetkin nousivat hetkeksi pinnalle. Olin tolkuttoman väsynyt ja etsin hyväksyntää niin paljon, että en enää kyennyt vetämään rajoja.

Ennen noin 12-vuotista raitistumisjaksoaan Mellberg käytti runsaasti olutta, viskiä, kannabista ja kokaiinia. Nyt hän kertoo käyttäneensä päihteitä ”jonkin verran” helmi- ja toukokuun välisenä aikana, ja siis tovin juhannuksen jälkeen.

– Huhtikuu oli synkintä aikaa, mutta myöhemmin keväällä tilanne parani nopeasti ja merkittävästi. Ylipäätään käyttöni rajoittui muutamiin kertoihin, hän sanoo.

Kevään kääntyessä kesän puolelle Mellberg onnistui omien sanojensa mukaan ottamaan itseään niskasta kiinni. Motivaatiota lisäsivät esimerkiksi suositun Vain elämää -ohjelman kuvaukset kesäkuussa.

– Elin koko ohjelman kuvausten ajan päihteitä käyttämättä. Sitten juhannuksen tienoilla kaaduin kuitenkin vielä hetkeksi mahalleni, ja sitä retkahdusjaksoa kesti vajaat pari viikkoa. Heinäkuun alusta lähtien olet elänyt jälleen raittiina, Mellberg sanoo.

Alun perin artistin oli määrä esiintyä myös The Voice of Finland -ohjelmassa, mutta hän vetäytyi tähtivalmentajan roolista kertomansa mukaan oma-aloitteisesti.

– Vetäytyminen ei johtunut retkahduksestani, vaan siitä, että halusin antaa itselleni enemmän aikaa rankan väsymysjakson jälkeen. Haluan nyt myös keskittyä täysillä omaan musiikkini, jonka tiimoilta on luvassa kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista loppuvuoden aikana.

Mellberg ei aristele kertoa käyttäneensä viiden viime vuoden aikana jonkin verran rauhoittavia lääkkeitä. Näitä lääkärin määräämiä reseptilääkkeitä hän kertoo tarvinneensa hermostollisiin haasteisiinsa.

– Näillä lääkkeillä ei ollut mitään tekemistä retkahdukseni kanssa. En käyttänyt niitä lainkaan sinä aikana, ja muutenkin olen saanut vähennettyä niiden käytön minimiin, hän tokaisee.

– Kun miettii tätä kaikkea kaaosta tässä ympärilläni, olen iloinen voidessani todeta, että pahin on jälleen ohi. Sen hulluuden iskiessä pelkäsin jälleen pahinta, mutta nyt hoidot ovat jo tepsineet. Lisäksi on jo sovittu, että lähden elokuun loppupuolella kuukauden mittaiseen Minnesota-hoitoon.

Mellbergin arjessa vaikuttaa olleen viime kuukausina samantapaisia haasteita kuin aikanaan ennen elokuuta 2010, jolloin hän ensimmäisen kerran raitistui. Mellberg uskoo, että tuolloin hänet pelasti ennen kaikkea vertaisryhmän tuki. Ja Jumala.

– Myös musiikki on ollut mulle elintärkeä selviytymiskeino. Musiikki on ollut parasta mahdollista lääkettä kaikkein kipeimpiinkin asioihin, hän näkee.

Artistin raadollinen kamppailu päihteiden kanssa alkoi 23-vuotiaana, kun hän sairastui alkoholismiin. Sitten kuvioihin tulivat huumeet. Elämäkerrassaan Mellberg kertoo, miten kokaiini toi erityisherkälle ja hyväksyntää janoavalle sielulle helpotuksen.

”En olisi enää niin pirun herkkä, vaan päihteissä minusta tuli Vahva ja Väkevä. Huumeissa kykenin elämään, uskalsin olla elossa ja olin Elämä itse. Voitin kuoleman ja itsetuhoisen haluni kuolla. Itse asiassa tajusin tekeväni musiikkia vain siksi, että saisin kokaiinia.”

”Ilman päihtymystilaa ei olisi luovuutta, ei elämää, ei mitään. Kokaiini oli Rakkaus ja kokaiinipöllyissä minä muutuin Rakkaudeksi.”

Sitten hän putosi pohjalle. Addiktiosairaus oli imaissut Mellbergin kokonaan ja hän koki menettäneensä kaiken. Toivo oli karissut jopa niin pahasti, että hän uskoi enää vain kuoleman auttavan tuskaansa. Hän istui yksiönsä lattialla ja tarttui keittiöveitseen.

”Siirsin veitsen ranteeni ylle, ja mietin miltä tuntuisi, kun viiltäisin ranteeni auki ja päästäisin veren valumaan. Onnistuisinko, jos vain antaisin keittiöveitsen tehdä tehtävänsä? Rauhallinen viilto ensin vasempaan ranteeseen, sitten oikeaan. Kipu loppuisi, olisin vapaa.”

Tuolloin elettiin loppukesää 2010. Mellberg nukahti lattialle ja seuraavana päivänä hän päätti raitistua. Hän hakeutui vertaistukiryhmiin ja tunsi kuukausien vieriessä, kuinka hiljalleen hänen luovuutensa palasi. Maailma näytti värinsä pitkästä aikaa. Oli helppo hengittää.

Kunnes isku uusi, odottamaton painajainen.

Isänpäiväviikonloppuna, marraskuussa 2010, hän soitti pikkuveljelleen Albertille. Pienen vauvan isä Albert oli veljensä lailla kamppailut päihteiden kanssa. Lapsen saatuaan Albert oli kuitenkin tuntenut itsensä onnelliseksi, kokonaan uudeksi ihmiseksi, ja pysynyt päihteettömällä tiellä. Artisti itse oli ollut kolmisen kuukautta raittiina.

”Soitin toivottaakseni hyvää isänpäivää, mutta Allu purskahti itkuun ja kertoi retkahtaneensa taas huumeisiin. Sanoin, että hän voisi tulla mukaani vertaistukiryhmiin. Allu hermostui ja riitelimme. Rivien välistä olisi voinut tulkita, miten pohjalla hän todella oli. Mutta puhelu jäi siihen.”

Myöhemmin samana iltana artisti ei enää saanut pikkuveljeensä yhteyttä. Pitkien tuntien jälkeen Mellbergin isoveli Petter soitti ja kertoi, että Albert on kuollut. Kirjan mukaan Albert koki ”tyypillisen addiktin ennenaikaisen kuoleman”.

”Sitä pimeyttä ei pysty sanoittamaan. Kävin läpi edellisillan puhelua lukemattomia kertoja. Miksi en tehnyt mitään? Miksi annoin veljeni kuolla?”

Mellberg muistaa yhä elävästi tuon veljensä kanssa viimeiseksi jääneen puhelinsoiton.

– Olin juossut pakoon syyllisyyden taakkaa peräti 12 vuotta, kunnes viimein nyt menneenä keväänä löysin tuen avulla vapautuksen. Paradoksaalista kyllä, tämä tapahtui jo ennen retkahdustani. Koin siis viimein päästäneeni irti Albertin kuolemasta ja tulin sen kanssa sinuiksi, mutta silti sorruin uudestaan päihteisiin, Mellberg ruotii.

– Veljen kuolema on ollut isoin koettelemus elämässäni. Vieläkin itken usein, mutta kaikki itku on enää helpotusta ja kiitollisuutta. Nyt minulla on vain iloinen suru.

Kun uusi kujanjuoksu säikäytti Mellbergin, hän kertoo palanneensa vertaisryhmään ja viettäneensä tiiviisti aikaa vertaisryhmän kummihenkilönsä seurassa.

– Olen harrastanut self helpiä ja rukoillut. Välillä uskoni tulevaisuuteen on rakoillut, mutta nyt näen jälleen ainoastaan mahdollisuuksia elämässäni, hän painottaa.

– Ymmärrän nyt, että mun ei tarvitse yrittää miellyttää kaikkia. Sen tajuaminen on ollut älyttömän suuri sisäinen helpotus.

Mellbergillä on diagnosoitu lievä ADD:n suuntaan menevä ADHD. Tieto siitä on kuulemma helpottanut.

– Se on tuonut suuresti selityksiä arjen haasteisiini. Siihen, miksi esimerkiksi olen kiihtynyt nollasta sataan, vilkkaaseen ajatuksenkulkuun ja keskittymiskyvyttömyyteen. Parisuhteeni eivät ole kestäneet, ja dopamiinihakuisena ihastun helposti ja haen irtoseksiä, hän pohtii.

– Haluan uskoa siihen, että jatkossa uskallan olla oma itseni – kaikkine vahvuuksineni ja heikkouksineni, tätä nykyä Turussa sinkkuna elävä artisti jatkaa.

”

Välillä uskoni tulevaisuuteen on rakoillut, mutta nyt näen jälleen ainoastaan mahdollisuuksia elämässäni.

Kirjailija ja ortodoksipappi Johannes Lahtela, 46, kertoo nyt spesiaalisti IS:lle ”kauhujen keväästään”, kun hän itse entisenä päihdeaddiktina joutui seuraamaan rakkaan ystävänsä syöksylaskua.

– Olin täysin varma siitä, että Lasse pysyisi raittiina loppuelämänsä, Lahtela kertoo.

– Muistan, kun ensi kertaa tapasin Lassen ja ajattelin, että siinä on poikkeuksellisen herkkä ihminen. Hänessä oli jotakin rikkinäisyyttä. Pystyin samaistumaan häneen, ja meistä paljastui monia yhteneväisiä kokemuksia – kuten läheisen menettäminen päihdesairauteen. Lassesta välittyi myös sisäinen kipinä ja vahva elämänilo.

Addikti tunnistaa addiktin, kerrotaan. Juhannusviikolla Lahtela meni tapaamaan Mellbergiä tarkoituksenaan iloita valmistuneesta teoksesta. Hetkessä ilo vaihtui järkytykseen.

– Kun Lasse tuli paikalle, tajusin heti mitä on tapahtunut. Hän ei vielä silloin myöntänyt minulle asiaa, vaan valitettavasti tapaamisen jälkeen minulle selvisi toista kautta, että olen ollut ainakin tämän vuoden tekemisissä päihteitä käyttävän addiktin kanssa, hän väittää.

– Soitin Lasselle ja hän romahti puhelimessa. Oli tavallaan vapauttavaa kuulla se Lasselta itseltään, mutta toisaalta silloin pahimmat pelkoni kävivät toteen.

”

Muistan, kun ensi kertaa tapasin Lassen ja ajattelin, että siinä on poikkeuksellisen herkkä ihminen. Hänessä oli jotakin rikkinäisyyttä.

Jälkikäteen Lahtela kertomansa mukaan havahtui, että jo keväällä kaikki retkahduksen merkit olivat olleet ilmassa.

– Ensimmäinen merkki oli vertaistukiryhmistä pois jääminen. Sitten alkoi olemaan sellaisia tiettyjä sisäisiä tiloja, jotka voisi tulkita siten, että taiteilijalla on vain vaikeampi luomisprosessi meneillään. Kolmas merkki oli elämänhallinnan menettäminen ja rahaongelmat, Lahtela selvittää.

– Oli sellaisia erikoisia katoamisia, ettei ihmiseen saatu mitään yhteyttä vuorokausiin, ja sitten jälkikäteen kuultiin monenkirjavia selityksiä.

Lahtela kävi läpi koko kehoa järisyttäneen tunteiden ristiaallokon.

– Ensin tuli suru, ahdistus ja epätoivo. Kun itkut oli itketty, tunteet kääntyivät kiukuksi, ”miksi helvetissä sä et teet noin, miksi et pyytänyt apua?”. Sitten tunsin syyllisyyttä, miksi en huomannut ja puuttunut ajoissa.

Lahtela ei usko Mellbergin vielä raitistuneen, koska hänen mukaansa raitistumisesta voi puhua vasta, kun päihderiippuvainen ihminen on pysynyt päihteettömänä vuoden verran.

– Ensimmäisen päihdyttävän annoksen ottaminen on täysin tietoinen valinta. Ratkeamista edeltää monen kuukauden henkinen mankeli, jossa ihminen salaa itseltään valmistelee päihteiden käytön uudelleen aloitusta.

– Addikti usein yrittää selitellä eri tavoin, miksi näin kävi. Jos itse ottaisin ensimmäisen huikan, voisin aivan yhtä hyvin ladata käsiaseen ja leikkiä venäläistä rulettia, hän pohjustaa.

– Karuin realiteetti, mitä kukaan ei mielellään sano ääneen: kun kilometrejä alkaa olla takana ja aineet kovia, selviäminen on ihme. Addiktin viimeinen pohja on hauta. On suuri armo löytää pelastus ennen sitä.

Lahtela kertoo välien katkenneen ystäväänsä.

– En tunne sitä Lassea, joka käyttää aineita. Olen tutustunut raitistuneeseen Lasseen, jolle olen nyt joutunut jättämään hyvästit. Olen jäänyt toivomaan, että hän selviäisi, Lahtela sanoo.

– Tässä tilanteessa läheinen ei voi tehdä muuta kuin luovuttaa. Sitä kutsutaan kovaksi rakkaudeksi. Helposti saattaa lähteä hyysäämään ja auttamaan, mutta todellisuudessa silloin vain vesittää toisen raittiutta. Ihminen havahtuu vasta, kun työt ja ihmissuhteet romahtavat. Retkahtaneen täytyy löytää uusi pohja. Olen itsekin sanonut vaimolleni, että jos joskus tartun pulloon, hänen täytyy ymmärtää pakata tavaransa välittömästi.

”

En tunne sitä Lassea, joka käyttää aineita. Olen tutustunut raitistuneeseen Lasseen, jolle olen nyt joutunut jättämään hyvästit.

Kirjailijan lauseet tuntuvat epätoivoisilta, jopa kylmiltä. Hän kuitenkin alleviivaa, että kyseessä on addiktiosairaudelle tyypillinen tilanne.

– Retkahtanut kokee inhimillisesti epäonnistuneensa ja pettäneensä kaikki, vaikka todellisuudessa se vain kuuluu sairauden luonteeseen. Tämä on brutaali sairaus, josta ei voi parantua. Raittius on kuitenkin mahdollista jatkuvan vertaistuen mahdollistaman hoidon ansiosta, hän painottaa.

– Toivottavasti tämä esimerkki auttaa osaltaan vähentämään riippuvuussairauksiin liittyvää stigmaa. Pitkäkään raittius ei takaa selvää huomista. Se olkoon tämän tarinan opetus.

Mellberg kertoo tietävänsä, että hänen retkahduksestaan puhutaan jo kaikenlaista kulissien takana.

– Tilanteestani liikkuu varmasti erilaisia juoruja, sellainenhan on tyypillistä tällaisissa asioissa. Ymmärrän, että retkahtamiseni oli iso pettymys esimerkiksi Johannekselle (Lahtela), mutta edes hän ei voi tietää totuutta tilanteestani, koska emme ole olleet alkukesän jälkeen fyysisesti kontakteissa. Tiedän, ettei hän usko minun pysyneeni raittiina sittemmin, mutta en silti ole katkera hänelle tai kenellekään muullekaan sitä epäilevälle, Mellberg korostaa.

– Kaikista tärkeintä on, että tiedän itse, missä mennään. Ja se totuus on tässä – kaikessa siinä mitä olen nyt kertonut. Eli kuten sanoin, elän nyt raittiina päivän kerrallaan.

Kursivoidut kohdat ovat teoksesta Redrama – Liekeistä luovuuteen (Otava, 2022).