Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Aleksander Barkov karisti turhan kiltteyden – se voi tehdä hänestä NHL:n arvokkaimman pelaajan

Aleksander Barkov saattaa olla jo kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkoilija. Hän voi kuitenkin olla vielä enemmän.

Onko Aleksander Barkov kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkoilija?

Saavutuksiltaan, maaleiltaan tai tehopisteiltään hän ei ole sitä ainakaan vielä, mutta ehkä kokonaisvaltaiselta tasoltaan, jolla hän nyt 26-vuotiaana pelaa illasta toiseen. Paras sentteri nyt ainakin?

Voit myös kuunnella artikkelin tästä:

Kysymyksessä ei ole oikeastaan mitään yllättävää. Barkovin kyvyt näkivät kaikki jo kymmenen vuotta sitten, kun hän debytoi SM-liigassa. Niihin aikoihin tämän lehden edeltäjässä Veikkaajassa kirjoitettiin tamperelaispojasta artikkeli, jonka otsikko kuului ”Kaikkien aikojen eväät”.

Barkovin koko, taidot ja pelisilmä riittävät mihin tahansa jääkiekkomaailmassa, mutta tuleeko hänestä NHL-tähti, luotettava KHL-sentteri vai jotain siltä väliltä? Riittääkö Barkovilla poltetta, jolla hän punnertaa itsensä maailman eliittiin? Löytyykö hänen luonteestaan barrikadit pääkadulta raivaavaa vimmaa, joka erottaa huippupelaajan pelkästään hyvästä?

Nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin, oikea rivi voidaan lyödä lukkoon: NHL-tähti, riittää, löytyy.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Urheilulehdessä 40/2021. Lehdessä julkaistaan joka viikko vastaavia pitkiä lukujuttuja. Löydät tilausohjeet täältä.

Yhdeksännen NHL-kautensa aloittava Barkov on noussut lopullisesti kiekkomaailman parhaiden pelaajien joukkoon. Viime kauden, uransa toistaiseksi parhaan, päätteeksi hän pokkasi parhaan puolustavan hyökkääjän Selke Trophyn 2000-luvun toiseksi nuorimpana pelaajana. Arvokkaimman pelaajan Hart-äänestyksessä Barkov sijoittui kuudenneksi.

NHL:n parhaasta sentteristä puhuttaessa Barkov kuuluu ehdottomasti samaan pöytään Connor McDavidin, Nathan MacKinnonin, Auston Matthewsin, Brayden Pointin ja Sidney Crosbyn kanssa.

Ujosta ja hiljaisesta tamperelaispojasta on kasvanut yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista, jonka kohdalla Hart Trophysta puhuminen ei ole enää haihattelua.

Näinhän tämän pitikin mennä.

Barkovin uralla ja elämässä kaikki on noudatellut melkein aina käsikirjoitusta. Tuolloin tuolla, kahden vuoden päästä tuossa pisteessä, sitten tuonne.

SM-liigahistorian nuorin maalintekijä, Suomen historian nuorin edustaja kaksikymppisten kisoissa, nuorin NHL:ssä pelannut suomalainen, nykymuotoisen NHL:n historian nuorin maalintekijä ja niin edelleen. 15-vuotiaasta asti Barkov on mennyt vain yhdessä putkessa kohti seuraavaa tavoitetta.

Koronapandemia oli hänen uralleen eräänlainen käännekohta. Pelit katkesivat seinään, tutut rutiinit ja vuosikausia jatkunut samanlainen elämänmeno katkesi. Pandemia pakotti pysähtymään ensi kertaa.

– Matka on ollut… En sano kiireinen, mutta koko ajan on pitänyt vain miettiä tulevaa. Oli vihdoin aikaa pysähtyä ja tajuta, missä olen, miten olen tänne päässyt ja mitä minun pitää jatkossa tehdä. Tajusin, kuinka nopeasti aika on mennyt. Tässä sitä nyt ollaan, Barkov sanoo.

Viime talvena Barkov pääsi palaamaan juurilleen. Ulkojäille, Tampereen Koulukadulle.

Barkovilla oli aikaa pohtia urheilun ja jääkiekon merkitystä itselleen. Jokin muuttui.

– En enää mene vain hallille, käy pelaamassa jääkiekkoa ja lähde pois.

– Olen alkanut paljon miettiä, miten jonkun asian voisi tehdä paremmin kuin olen sen tähän saakka tehnyt.

Vaikka Barkov on aina halunnut olla vain ”yksi jätkistä”, hän on nyt ymmärtänyt lopullisesti, että hänen täytyy astua aiempaa reippaammin esiin. Olla jäällä itsekkäämpi, röyhkeämpi ja kovempi. Jään ulkopuolella vahvempi johtaja. Se on tarvittava viimeinen askel NHL:n eliittiin.

– Kapteenius on iso juttu minulle. Ja siitä tulee koko ajan isompi, kun kehitän itseäni siinä tehtävässä. Ettei urani olisi pelkästään jääkiekon pelaamista.

– En minä mikään rymistelijä ole, mutta taka-askelia ei pidä missään nimessä ottaa. Viime kaudella meni ainakin kaikki mahdolliset ennätykset rikki painimisessa ja muussa rähinöinnissä.

Viime kaudella Barkov alkoi ylimääräisen siirtelyn sijaan myös tulittaa selvästi aiempaa enemmän. Ottelukohtainen laukaisumäärä 3,52 oli merkittävä nousu edellisten kausien lukemista (2,5–2,6).

– Olen aina halunnut olla se, joka johtaa esimerkillä. Olen myös kehittynyt siinä, että pystyn nyt myös sanomaan ja vaatimaan muilta.

– Kapteeni ei voi olla vain omissa oloissaan. Pitää olla johtava pelaaja myös jään ulkopuolella. Pitää olla se tyyppi, jota muut seuraavat.

»En minä mikään rymistelijä ole, mutta taka-askelia ei pidä missään nimessä ottaa», Barkov toteaa.

Barkov on kehittynyt jääkiekkoilijana jo niin lähelle maailman huippua kuin se ylipäätään on mahdollista. Silti hänen jos jonkun kohdalla ei ole vaaraa tyytyväisyyteen tuudittautumisesta.

Se on opittu jo lapsena. Isä Barkov, entinen Venäjän maajoukkueen ja Tapparan huippusentteri, kasvatti pienestä pitäen poikaansa urheilijaksi venäläisopein. Harjoitusmäärät ovat olleet sen mukaisia.

Liiasta kehumisesta poika ei ainakaan päässyt ylpistymään.

– Koskaan ei oltu tyytyväisiä. Ei vieläkään. Aina on jotakin parannettavaa. Ehkä sitten joskus…

Viime vuodet Venäjällä ja Kiinassa valmentanut Barkov senior, 56, elää yhä tiiviisti mukana poikansa uralla. Joka ottelun jälkeen Panthersin kapteenin puhelimeen kilahtaa kursailematon palaute.

– En tiedä, miten isä pystyy katsomaan kaikki pelini, mutta niin hän joka tapauksessa tekee. Tuntuisi oudolta, jos pelin jälkeen ei olisi mitään viestiä.

Treenimäärät ovat välillä äityneet niin koviksi, että Barkovin on ollut pakko opetella hillitsemään itseään.

Harjoitusohjelmat on jo vuosia tehnyt isän entinen pelikaveri, nykyään Ilveksessä valmentava Marko Ojanen.

Hänen lisäkseen tärkeäksi mentoriksi Barkov mainitsee Ville Niemisen.

– He tietävät ehkä parhaiten, kuinka paljon pystyn tekemään ja mikä on liikaa. ”Make” ja Ville ovat olleet pitkään suunnittelemassa treenaamistani. Välillä potkineet perseelle ja välillä himmanneet.

Niemisen mukaan avainasemassa on ollut harjoittelun hillitseminen, lepo.

– En ole nähnyt, että kenellekään toisella urheilijalla olisi näin kovia harjoitusmääriä. Ei minun tietämilläni. Ihan huippupainijoiden määriä, Nieminen sanoo.

– Make on hienosti suhteuttanut harjoitusohjelman ”Sashan” rooliin ja pelityyliin. Itse olen ollut enemmänkin pilliin viheltäjä ja ohjelman lukija, palautusten ja levon vahtija. Sashan on pitänyt opetella, että monesti vähemmän onkin enemmän.

Stanley Cup -voittaja on nähnyt läheltä, kuinka Barkov on tullut viime vuosina tietyllä tapaa ulos kuorestaan. Turha arastelu on jäänyt taakse.

– Karisma ja persoona kehittyvät ajan ja iän myötä. Pyhän kolminaisuuden harjoittelu–lepo–ruokavalio rinnalla neljäs osa-alue on aika. Maailma puristaa aina karisman esiin, kun aikaa kuluu. On ollut mielenkiintoista seurata, miten se vaikuttaa pelaamiseenkin.

Viime kaudella Barkov keräsi 50 ottelussa pisteet 26+32=58.

– Luulen, että sillä viime vuoden tauolla ja syksyllä oli merkitys häneen. Aiemmat kahdeksan kautta oli vain painettu tukka putkella. Työn määrässä tai harjoittelussa ei ollut eroa aiempiin vuosiin, mutta silmistä näki, että nyt on joku juttu meneillään, Nieminen sanoo.

Barkov on alkanut ottaa enemmän lankoja käsiinsä myös kesäisin Tampereella.

– Hän on edelleenkin nöyrä harjoittelija, mutta ottaa aiempaa enemmän vastuuta ympärillä olevan harjoitteluporukan vetämisestä. Sekin korreloituu luonteen kasvamiseen, Nieminen sanoo.

Viime syksyn ja menneen kesän aikana rinkiin liittyi myös Patrik Laine. Itse hän kertoi Barkovin toimivan kesätreenien valmentajana.

– Noh, olen vetänyt treenejä ja sanonut, moneltako mennään, Barkov kuittaa vaatimattomaan tyyliinsä valmennuskuviosta kysyttäessä.

– Puskemme toisiamme eteenpäin. Hauskaa meillä on joka päivä. Näytän hänelle, mitä osaan parhaiten, ja hän näyttää minulle.

Harjoittelua vierestä seurannut Nieminen uskoo, että Laineella oli alkuun sopeutumista Barkovin treenikulttuuriin.

– Viime syksy oli Laineelle aika kova. Se oli niin kova rykäisy. Tänä kesänä hän oli paljon valmiimpi urheilija harjoittelemaan Sashan vaatimalla tasolla.

Vaikka pelaaja olisi kuinka hyvä tahansa, se ei NHL:ssä tarkoita menestyksen suhteen välttämättä mitään. Se on saanut vuosien mittaan huomata myös Barkov, joka on yrittänyt välillä vetää perässään kivirekeä Floridassa.

Viime kausi oli poikkeus. Panthers pelasi joukkueena tasapainoisimman kauden Barkovin NHL-uran aikana. Vaikka Floridan edellinen pudotuspelisarjan voitto on yhä vuodelta 1996, jolloin nykyinen kapteeni ei ollut täyttänyt vielä edes vuotta, viime kausi antoi merkkejä paremmasta.

Panthers jäi lopulta vain kolmen pisteen päähän runkosarjan voitosta. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella se kykeni panemaan mahtijoukkue Tampa Bayn todella ahtaalle.

Tällä kaudella Panthers ei pääse enää yllättämään. Pudotuspelipaikka on tälle ryhmälle minimivaatimus. Siellä myös Barkov punnitaan toden teolla.

Lähtökohdat kauteen ovat lupaavammat kuin kertaakaan aiemmin Barkovin uralla.

– Olen samaa mieltä. Tietysti teot ensin ja puheet sitten, mutta tuntuu siltä, että meillä paperilla sellainen porukka, joka pystyy oikeasti taistelemaan isoista asioista, Barkov sanoo.

Barkov näkee, että viime kaudeksi vetovastuuseen hypänneen GM:n Bill Ziton, 57, vaikutus on ollut merkittävä. Entinen huippuagentti ja viime vuodet Jarmo Kekäläisen apulaisena Columbuksessa työskennellyt seurapomo sai heti oikaistua vuosikaudet tuuliajolla seilanneen pantteriryhmän kurssin.

– Bill toi paljon uutta ja raikasta työnteon meininkiä. Hän muutti organisaation toimintatapoja ja lähestymistä kaikkeen.

– Rupesimme kommunikoimaan koko porukalla. Enää pelaajat, valmentajat ja johtoryhmä eivät olleet kukin erikseen, vaan yksi yhtenäinen porukka. Saimme näiden ryhmien ajatukset ja mielipiteet yhtenäiseksi. Mielestäni se on se iso juttu.

Barkovin otteisiin on tullut suoraviivaisutta.

Myös kaukalossa kulki, kun konkarivalmentaja Joel Quenneville onnistui luomaan sekavan avauskautensa jälkeen joukkueelle pelillisen selkärangan. Nyt Panthersin otteet eivät ailahdelleet missään vaiheessa kautta.

Organisoidummassa pelissä myös kapellimestari Barkov pääsi paremmin oikeuksiinsa. Hänen ei enää tarvinnut yrittää epätoivoisesti paikkailla vuotavia reikiä ympäri kaukaloa – eikä pelata poskettoman suuria minuutteja, kuten joskus aiempina vuosina.

Zito puolestaan muovasi heti kokoonpanoa mieleisekseen. Viime kauden hankinnoista muun muassa maalin edustan härkä Patric Hörnqvist, Carter Verhaeghe ja siirtoajan takarajalla värvätty Sam Bennett olivat vahvistuksia.

Tänäkään kesänä Zito ei epäröinyt tehdä kovia ratkaisuja. Pidetty joukkuekaveri, mutta kaukalossa hasardiherkkä veteraanipuolustaja Keith Yandle ostettiin kesällä ulos muhkeasta sopimuksestaan.

Suurimpana vonkaleena ryhmään tuotiin Buffalosta taiturimainen laituri Sam Reinhart, jolla on kyvyt mättää tulosta Barkovin rinnalla. Kokemusta ja johtajuutta koppiin tuo veteraani Joe Thornton, joka halusi lähteä vielä kerran Stanley Cup -jahtiin – ja valitsi Floridan.

Ziton aikana kommunikaatio kapteenin ja seurajohdon välillä on vahvistunut hankintojenkin suhteen.

– En minä nyt mitään palkkoja kirjoittele, mutta Bill kyselee paljon mielipiteitäni. Se on uutta minulle, Barkov kertoo.

– Olen aina vähän niin kuin vain tehnyt asioita, joita on käsketty. Nyt pystyn kysymään myös häneltä näkemyksiä. Se on auttanut eri asioissa, valmistautumisessa ja muussa joukkueen toiminnassa.

Tätä haastattelua tehdään syyskuun alussa, pari päivää ennen Barkovin lähtöä Tampereelta Floridaan.

Kahdeksana edellisenäkin kautena hän on lähtenyt rapakon taakse toiveikkaana, mutta nyt Barkovista huokuu poikkeuksellinen päättäväisyys ja innostus. Polte päästä jatkamaan keväällä kesken jäänyttä tehtävää Floridan auringon alla.

Panthersin kotipaikka Sunrise on tunnettu iät ja ajat NHL:n unisimpana kolkkana, mutta viime kauden voittokulku ja pudotuspelien paikallissarja osavaltiovihollista Tampa Bayta vastaan sytyttivät Etelä-Floridaan orastavaa kiekkobuumia.

Barkov ei ollut koskaan aiemmin päässyt kokemaan kotiluolassa yhtä äänekästä yleisöä. Hän nautti viime keväänä jääkiekosta enemmän kuin kertaakaan NHL-uransa aikana.

Tuon voittamisen ja pudotuspelilätkän luoman tunteen hän haluaa nyt jatkuvan.

– Viime kauden jälkeen on hirveä nälkä jatkaa siitä, mihin jäimme. Saimme hyvää oppia. Jokainen sai nälkää kehittyä.

– Haluan voittaa Stanley Cupin. Tavalla tai toisella. Haluan tehdä sen eteen kaikkeni, Barkov sanoo painokkaasti.

Viime kevään pudotuspelisarja Tampaa vastaan sytytti Panthersin kotiareenan.

Vielä ennen todellisen mestaruusjahdin alkamista edessä on toinen suuri mahdollisuus: Helmikuun Pekingin olympialaiset, jossa NHL-pelaajat ovat mukana kahdeksan vuoden tauon jälkeen – mikäli tautitilanne ei heikkene dramaattisesti.

Barkovia ei ole nähty leijonapaidassa sitten World Cupin 2016. Ei siis koskaan huippuvuosinaan. Mestariluotsi Jukka Jalosen joukkueessakaan hän ei ole pelannut koskaan.

Barkov johtanee ykkössentterinä Leijonat kultajahtiin. Ykkössentteri hän oli myös kahdeksan vuotta sitten, tuolloin 18-vuotiaana NHL-tulokkaana Teemu Selänteen rinnalla. Nyt hän on samoissa saappaissa yhdeksännen kauden konkarina, jolla tuhannes NHL-ottelu on jo ensimmäistä lähempänä.

– Olympialaiset on yksi tapahtumista, joihin unelmoi pääsevänsä. Näin sen jo Sotshissa. Se oli unohtumaton kokemus. Jokainen päivä ja ne puolitoista peliä, jotka ehdin pelata ennen loukkaantumista, olivat ihan elämäni kohokohtia.

Kohokohtia voi olla luvassa tällä kaudella enemmänkin. Kaikki merkit viittaavat siihen, että nyt on alkamassa Barkovin kausi.

Kuuntele lisää Urheilulehden erikoisartikkeleita ja muuta sisältöä Suplasta.