Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Aleksi oli vuosia asunnoton ja vietti unettomia öitä kadulla, mutta sitten kaikki muuttui: "On kuin opettelisi uudelleen elämää"

Yksiö on pieni, mutta siellä on kaikki elämään tarvittava.

Sänky. Keittonurkkaus. Kylpyhuone.

Kaikki asioita, joita saattaa arjessa pitää itsestäänselvyytenä mutta joita osaa arvostaa, kun niitä ei ole.

Talon asukas, Aleksi, istuu nojatuolilla ruutukuvioisessa flanellipaidassaan. Päässä on musta lippalakki.

Aleksi ei ole oululaismiehen oikea nimi. Hän ei halua puhua omalla nimellään aiheesta sen arkaluonteisuuden vuoksi, mistä syystä Yle ei kerro tunnistettavia tietoja paikkakuntaa lukuun ottamatta.

Aleksi on asunut tässä asunnossa joitakin kuukausia. Sitä ennen hän ehti olla ilman omaa kotia nelisen vuotta.

Se on pitkä aika, eikä Aleksi suosittele sitä kenellekään.

Haastavaa, hankalaa, ahdistavaa, niin hän asunnottomuutta kuvailee.

– Sillä tavalla ei kauaa jaksa elää. Se on raakaa, se syö ihmistä. En halua kokea sitä uudelleen.

Seinällä roikkuu vihreä koripallopaita. Nuoren miehen elämässä viriää taas toivo.

Radikaali muutos

Monella muulla näin ei ole. Itse asiassa: nuorten asunnottomien määrä on kasvanut Oulussa vuosittain, kertoo päihdeasumispalvelujen palveluesimies ja asunnottomien sosiaali- ja terveyspalveluiden Aste-hankkeen projektipäällikkö Katja Karppinen Oulun kaupungilta.

Koko maan tilastoissa nuorten asunnottomuus on pysynyt pari viime vuotta ennallaan. Esimerkiksi viime vuonna (siirryt toiseen palveluun) nuoria, alle 25-vuotiaita oli ilman kotia yhteensä 854, heistä useampi kuin joka neljäs Helsingissä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Katu tai putka ei ole kenenkään koti. Jesse Boström Järvenpäästä oli päihde- ja vankilakierteen takia vuosia asunnoton, mutta ulkona hän on nukkunut vain yhden yön. Millainen on nuorisoasunnottomuuden koko kuva? Toimittaja Heidi Kononen haastattelee Nuoli- hankkeen Päivi Malmivaaraa ja SPR:n turvatalon johtaja Miki Mielosta.

Tilastot eivät ole kuitenkaan koko totuus. Karppinen sanoo, että esimerkiksi Oulussa asunnottomat ovat tulleet entistä nuoremmiksi.

– Asiakaskuntamme on muuttunut kahdessa–kolmessa vuodessa radikaalisti. On yhä nuorempia huumeidenkäyttäjiä, jotka ovat täysin asunnottomia ja huonossa kunnossa. Asiat ovat erittäin solmussa ja päihteiden käyttö on aktiivista.

Karppisen edustaman, tammikuussa toimintansa aloittaneen Aste-hankkeen kohderyhmänä ovat juuri 18–30-vuotiaat nuoret, jotka ovat jääneet kodittomiksi päihde- tai mielenterveysongelman vuoksi ja ovat siten palvelujen ulkopuolella.

Tarkoitus on auttaa heikossa asemassa olevia väliinputoajia uuteen alkuun ja löytää heille koti.

Sellaisille kuin oululainen Aleksi.

Oululaisessa Aste-hankkeessa on löydetty tähän mennessä koti 13 asunnottomalle nuorelle. Hanke kestää ensi vuoden syksyyn, ja tavoite on löytää asunto yhteensä 20:lle. Kuuntele, kun Katja Karppinen kertoo hankkeesta toimittaja Ville Muikkulan haastattelussa:

Aina ei nukuttu

Päihteet leimasivat Aleksinkin asunnottomuutta. Niistä kaikki sai oikeastaan alkunsa.

Aleksi oli aluksi työelämässä ja käytti päihteitä viihdetarkoituksessa, pääasiassa viikonloppuisin.

Kaikki muuttui, kun työt loppuivat ja nuorukainen jäi tyhjän päälle.

– Kun kävi töissä, oli velvoitteita. Mutta kun töitä ei ollut, päihteet valuivat viikolle ja tilanne riistäytyi käsistä.

Aleksi menetti asunnon, auton ja lopulta vähänkin jäljellä olleen omaisuutensa. Hän eli ja nukkui missä milloinkin: tuttavien luona, rappukäytävässä, ulkona.

Oli öitä, jolloin majapaikkaa ei löytynyt. Silloin ei nukuttu ollenkaan.

– Talvisin piti olla kiltti ja nöyrtyä. Piti luoda kaverisuhteita, uskaltaa pyytää yösijaa. Piti olla riitelemättä sen kanssa, jonka katon alla oli.

Alkoholin sijaan päihteiden käyttö painottui Aleksilla huumeisiin. Ne hän kertoo rahoittaneensa toimeentulotuella ja rikoksilla, käytännössä varkauksilla.

– Jollain piti aina elättää oma käyttö.

Mitä nyt ajattelet tekemistäsi rikoksista?

– Tietenkin on pettynyt ja paha mieli siitä, mitä pahaa on aiheuttanut. Siinä hetkessä se tuntuu jopa oikeutetulta, mutta nyt se tuntuu todella pahalta. Väärältä.

Aleksi toteaa, ettei saa kuitenkaan tehtyä tekemättömäksi. Rikoksensa hän on sovittanut vankilassa. Nyt hän voi vaikuttaa vain tulevaan.

Huolestuttava trendi

Kokemus on tyypillinen. Mitä kauemmin asunnottomuus jatkuu, sitä suurempi on todennäköisyys riskialttiille käytökselle, sanoo tutkimuspäällikkö Saija Turunen Y-Säätiöstä.

– Siksi olisi suotavaa, että asunnottomuuteen tartuttaisiin ajoissa.

Y-Säätiö on voittoa tavoittelematon toimija, jonka tehtävänä on vähentää asunnottomuutta tarjoamalla kohtuuhintaisia asuntoja ja joka tekee muutenkin asunnottomuuden vastaista työtä.

Suomessa asunnottomuus on vähentynyt asiaa tilastoivan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan jatkuvasti. Turunen kiittää siitä vuonna 2008 alkanutta Asunto ensin -periaatetta, jossa ihmiselle annetaan ensin asunto eikä sitä tarvitse erikseen ansaita, vaikkapa huumeiden tai alkoholin käytön lopettamalla.

Suomen malli on kiinnostanut ulkomailla asti.

Y-Säätiön tutkimuspäällikön mukaan hyvään kehitykseen ei kannata kuitenkaan tuudittautua: pitkäaikaisasunnottomien määrä on kasvanut Suomessa kaikissa ikäluokissa.

– Trendi on yleinen ja todella huolestuttava.

Oululaishankkeen kaltaista nuorille räätälöityä tavoitetta ja toimintaa Turunen pitää tervetulleena. Samankaltaisia hankkeita on Oulun lisäksi esimerkiksi Jyväskylässä ja Tampereella.

– Enää ei osoiteta sormella asunnotonta nuorta, vaan katsotaan rakenteellisia tekijöitä: mikä palveluissa on vikana ja miksi ne eivät tavoita nuoria. Se on positiivinen ilmiö.

Toinen mahdollisuus

Aleksin kohdalla rikokset johtivat lopulta siihen, että hänet tuomittiin vankilaan.

Siellä hän päätti, että asioiden olisi muututtava. Huumeista alun perin saatu hyvän olon tunne oli kehkeytynyt joksikin aivan muuksi.

– Se oli loppuvaiheessa vain päivästä toiseen selviytymistä. Joka aamu piti saada seuraava annos, jotta sai puskettua pahan olon tunteen pois.

Vankilasta päästyään Aleksi ei ole koskenut päihteisiin. Hän on ollut selvin päin useita kuukausia, ensimmäistä kertaa aikuiselämänsä aikana.

Se ei ole ollut helppoa.

– Välillä tulee epätoivoinen olo. Jännittää ja pelottaa, mutta ei tiedä, minkä takia. Sitä on niin tottunut puskemaan kaikki tunteet pois.

Aleksi sanoo, että muutos on mahdollinen vasta sitten, kun itse sitä haluaa. Vasta kun ymmärtää ja hyväksyy, että päihteiden käyttö on ongelma, pystyy ottamaan apua vastaan. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Vankilan jälkeen Aleksi päätyi työskentelemään Oulun kaupungin sosiaalityöntekijän kanssa. Se valoi uskoa raitistumiseen. Työntekijä auttoi myös asunnon hakemisessa.

Aleksi oli alusta asti rehellinen taustastaan. Kun koti lopulta löytyi, hänestä tuntui kuin olisi voittanut lotossa.

– Vuokranantaja sanoi, että kaikille pitää antaa toinen mahdollisuus.

Asunnon saatuaan Aleksi on maksanut myös ulosottovelkojaan. Hän tahtoisi palata vielä työelämään. Ehkä opiskelemaankin.

– Tällä hetkellä arki pyörii sen ympärillä, että opiskelen olemaan ja opiskelen itseäni: mistä minä tykkään ja mitä haluaisin tehdä. Mutta pienin askelin. Kaikki tuntuu uudelta koko ajan. On kuin opettelisi uudelleen elämää.

Yksi unelma Aleksilla on. Että hän pystyisi pitämään kiinni siitä, mitä hänellä on nyt.

Toinen toive on, että hän saisi kokea taas elämäniloa.

– Se on vielä hämärän peitossa, mutta ainakin olen selvä. Se on parempaa kuin se toinen elämä.

Tänään sunnuntaina vietetään Asunnottomien yötä (siirryt toiseen palveluun). Päivä on myös YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä.

Lue seuraavaksi:

Halvat huumeet houkuttelevat nuoria asunnottomia pääkaupunkiseudulle – seurasimme Villen, 30, päivää kadulla

Kukaan ei voinut auttaa 35-vuotiasta miestä, joka asuu nyt metsässä – äiti ja isä vievät ruokaa lähestymiskiellosta huolimatta: "Hän on kuitenkin ihminen"

Sara, 28, on viettänyt yli viisi vuotta rappukäytävissä ja kodittomien suojissa: "En ymmärrä vieläkään, miten siihen pisteeseen joutuu"