Finland

Hiihto | Ari Luusua hiihti Lapissa 120 kilometriä tietä pitkin äitinsä luo kylään: ”Moni hieroi varmaan silmiään”

Ari Luusua sijoittui lauantaina kolmanneksi kauden viimeisessä Ski Classics -kilpailussa Årefjellsloppetissa ja luonnehti kilpailua brutaaliksi.­

Ari Luusuasta tuli yli 40 vuoteen ensimmäinen suomalainen, joka ylsi kärkisijoille legendaarisessa 90 kilometrin Vasaloppet-hiihdossa. Mutta ennen sitä hän lykki tasatyönnöllä 120 kilometriä äidin luokse kylään.

”Tuskin minun aikanani tulee suomalaista, joka yltäisi siellä edes kymmenen sakkiin.”

Näin Suomen tunnetuin ja menestynein pitkien matkojen hiihtäjä Pauli Siitonen sanoi 70-vuotishaastattelussaan vuonna 2008.

Kyse oli legendaarisimmasta pitkän matkan hiihdosta, 90 kilometrin mittaisesta Ruotsin Vasaloppetista, jonka Siitonen oli voittanut vuonna 1973 toisena suomalaisena Pekka Kuvajan (1954) jälkeen.

Siitosen karu ennustus piti kutinsa yli kymmenen vuotta mutta meni lopulta pieleen tämän vuoden Vasaloppetissa 8. maaliskuuta.

Siitä piti huolen rovaniemeläinen Ari Luusua, jonka viides sija oli kilpailun paras suomalaissaavutus 42 vuoteen.

Vuonna 1979 juuri Siitonen sijoittui toiseksi, mutta sen jälkeen kukaan ei ollut yltänyt viiden parhaan joukkoon. Lähimmäksi pääsi Juha Mieto oltuaan kuudes vuonna 1987.

Ainakin kilpahiihtoa aktiivisesti seuraavat ymmärtävät, että Luusuan viides sija oli yksi kauden kovimmista suomalaisista hiihtosuorituksista.

Luusua itsekin pitää sitä arvossa.

”Arvostan sen urani korkeimmaksi saavutukseksi”, 33-vuotias Luusua sanoo HS:n haastattelussa.

Maailmancupissa Luusuan paras saavutus on sprintin kahdeksas sija. Se tuli Rukalla vuonna 2016.

Sprintin Suomen mestaruuden Luusua voitti vuonna 2018 Taivalkoskella, ja samoissa kisoissa hän saavutti pronssia 50 kilometrillä. Lisäksi hänellä on kaksi muuta SM-mitalia.

”Kovia juttuja ovat olleet itselleni nekin, mutta on hirvittävän hankalaa verrata omia suorituksia.”

Ari Luusua kilpaili maailmancupin Tour de Ski -kiertueella 15 kilometrin (v) takaa-ajokilpailussa Sveitsin Lenzerheidessä 1. tammikuuta 2018.­

Luusua toteaa, että onnistuminen Vasaloppetin kaltaisessa maratonkilpailussa vaatii paljon muutakin kuin tuloksentekoa.

”Sprintissä on erilainen lähtökohta. Siinä suoritukseen vaaditaan vain kaksi komponenttia, hyvä kunto ja hyvä suksi, mies ja huoltaja. Pitkällä matkalla vaatii kymmenen huoltajaa ja älyttömän organisaation ympärille, että voi menestyä. Se on kiinni joukkuetuloksesta.”

Pitkien matkojen Visma Ski Classics -sarjassa kilpailevat maantiepyöräilyn tapaan ylikansalliset joukkueet, eivät maajoukkueet.

Luusua edustaa tšekkiläistä Vltava Fund Ski Teamia.

”Minulla oli Vasaloppetissa kymmenkunta huoltajaa.”

Ski Classics -sarjassa Vasaloppet ja Pohjois-Italiassa hiihdettävä Marcialonga ovat arvostetuimmat klassikkokilpailut, joissa kaikki haluavat menestyä.

”Oli hyvä, että onnistuminen tuli tuohon paikkaan.”

Kilpailun voiton ratkaisi kolmen miehen irtiottoryhmä, ja Luusua sijoittui seuraavassa isommassa ryhmässä toiseksi.

Kilpailussa hiihdettiin poikkeuksellisen kovaa ja rikottiin reittiennätys.

”Niin kauan kun ei ole pallilla, pitää jossitella ja tehdä asiat paremmin. Pienessä tallissa on vaikea olla hajulla, kestääkö hatka vai ei. Mutta olin hyvävoimainen alusta loppuun. On sellainen nyrkkisääntö, että ei ole täydellistä pitkän matkan suoritusta, koska aina jotain sattuu ja tapahtuu. Mutta oli se lähes täydellinen.”

 ”Varpaiden paleltuminen pilasi alkukautta.”

Ski Classicsin maratonhiihtojen Tšekin osakilpailussa Jizerskassa 2019 Ari Luusua oli kolmas. Kuvassa Norjan Tord Asle Gjerdalen (vas.), Andreas Nygaard ja Ari Luusua.­

Muutaman viime vuoden ajan Luusua on panostanut ja keskittynyt pitkän matkan kilpailuihin.

Se on tarkoittanut raastavia tasatyöntöharjoituksia myös kesällä, sillä huippumiehet pumppaavat kisoissa vain tasatyöntöä suksilla, joissa ei ole pitovoidetta.

Esimerkiksi toissa vuonna Luusua pumppasi kesän ja alkusyksyn aikana rullasuksilla ja vain tasatyöntötekniikkaa käyttäen noin 4 400 kilometriä eli yli kolme kertaa matkan, joka vastaa suorinta etäisyyttä Suomen päästä päähän, Hangosta Nuorgamiin (1 400 km).

Viime kesänä määrät olivat kuulemma vähintään samaa luokkaa.

Toissa kaudella Luusua kiipesi ensimmäisen kerran palkintokorokkeelle Ski Classics -kilpailussa, kun hän sijoittui kolmanneksi Tšekissä hiihdettävässä 50 kilometrin Jizerska Padesatkassa.

Silloin Luusuasta tuli ensimmäinen suomalainen, joka on yltänyt Ski Classics -nimen aikakaudella palkintokorokkeelle.

”Olen varmasti kehittynyt tässä pitkän matkan hiihdossa.”

Tämä kausi on ollut kuitenkin rikkonainen, sillä rajun pakkasen ja sen aiheuttamien paleltumien takia kohua herättäneessä avauskilpailussa La Diagonelassa Luusuakin palellutti pahasti varpaansa.

”Siellä oli hyvä tunne, mutta varpaiden paleltuminen pilasi alkukautta. Jouduin vähän puolikuntoisena hiihtämään sen jälkeen.”

Luusua sijoittui Sveitsissä korkealla hiihdetyssä kilpailussa kymmenenneksi, ja sama sija tuli viikkoa myöhemmin Pohjois-Italian Toblach–Cortina-kilpailussa, johon hän lähti varpaiden pahoista rakkuloista huolimatta joukkuekaverilta lainatuilla isommilla monoilla.

”Perustasoni on noussut, ja pääsin uudelleen hyvälle tasolle. Jätin Jizerskan väliin helmikuun puolivälissä ja panin suoraan sanottuna todella riskillä kaiken peliin Vasaloppetiin. Se kantoi hedelmää. Jonkun mielestä tein jopa sellaista idioottitreeniä.”

Luusua tunsi, että kunto oli hiipunut kauden alusta paleltumien takia.

”Henkisesti ja fyysisesti oli vähän matalapainetta. Piti uskaltaa tehdä peliliikkeitä ja lähteä uudelleen nostamaan kuntoa.”

 ”Kyllä siellä moni hieroi varmaan silmiään, että mikähän sankari tämä on.”

Helmikuussa Luusua teki kovan peliliikkeen luettuaan sosiaalisesta mediasta ”kaiken maailman” juttuja, kuinka ihmiset olivat hiihtäneet kaupunkien kaduilla.

Hän kehitti tästä oman versionsa ja hiihti 120 kilometrin matkan Rovaniemeltä Simoon, ”äidin luokse kylään”.

”Rovaniemellä oli silloin todella kylmät ja huonot kelit. Lunta oli kainaloon asti, mutta keli oli tosi nihkeä. Otin vanhan kikan käyttöön ja hiihtelin yhden lenkin tietä pitkin. Sitten ajattelin, että lyön tämän homman niin sanotusti yli ja hiihdän 120 kilometriä tiellä. Se oli itselleni myös sellainen hengennostatus loppukauteen.”

Simoon Luusua hiihti Kemijoen itäpuolista tietä, kun nelostie kulkee länsipuolella. Loppumatka sujui sitten pienempää tietä. Viimeiset puolitoista tuntia menivät pimeässä, ilman otsalamppua. Varusteisiin kuului sentään heijastimia.

”Kyllä siellä moni hieroi varmaan silmiään, että mikähän sankari tämä on. Loppupäässä osa saattoi tunteakin, kun olen sieltä lähtöisin.”

 ”Mukana ollaan, ja kunto on edelleen hyvä.”

Reissuun kului aikaa noin kahdeksan tuntia, ja koko matkan Luusua pukkasi tasatyöntöä.

”Keli oli paikoin surkea, paikoin ihan hyvä. Oli se melko seikkailua.”

Tien penkalla oli siellä täällä myös hiekkaa. Luusua lähti matkaan jo ennestään huonokuntoisella suksiparilla, ja nyt se naarmuuntui käyttökelvottomaksi.

”Ajattelin jo etukäteen, että tämä on sen suksiparin viimeinen matka.”

Kun Luusua oli hiihtänyt noin 80 kilometriä, hänen avopuolisonsa ennätti töistä päästyään autolla huoltoavuksi ja toi tankattavaa.

”Siinä oli vähän heikko hetki, ja tie oli huonossa kunnossa. Syödessä mietin, jatkanko matkaa. Ajattelin sitten, että jos olen tähän asti tullut, niin en luovuta.”

Tämä ”hullun tempaus”, kuten Luusua itse kuvaili, menee samaan sarjaan sen kanssa, kun hän hiihti viime vuoden huhtikuussa Rovaniemellä teemalla ”pimeästä pimeään”. Matkaa kotikaupungin laduilla kertyi 275 kilometriä, ja aikaa kului 17 tuntia.

Hiihdosta Simoon alkoi Luusuan kolmen viikon ”todella kova rypistys”, joka nosti vireen huippuunsa Vasaloppetissa.

Ari Luusua (oik.) tuuletti Årefjällsloppetin palkintokorokkeella voittaja Andreas Nygaardin ja toiseksi sijoittuneen Stian Hoellgaardin kanssa.­

Eikä hänellä ole mennyt hassummin sen jälkeenkään. Toissa viikonloppuna Ruotsin Vålådalenissa hiihdettiin pandemian aiheuttamien peruutusten ja siirtojen seurauksena peräkkäisinä päivinä 54 kilometrin kilpailut.

Niissä Luusua saavutti sijat 16 ja 6. Ensimmäisessäkin kilpailussa hän oli lopussa hyvissä asemissa, mutta edellä hiihtäneen kompurointi pilasi mahdollisuudet sijoittua kymmenen parhaan joukkoon.

Eilen lauantaina Luusua päätti kauden uran toiseen pitkien matkojen palkintokorokesijoitukseen. Huippusuorituksella tuli kolmas sija 100 kilometrin Årefjällsloppetissa

”Kyllä voi sanoa, että kunto on säilynyt. Mukana ollaan, ja kunto on edelleen hyvä.”

Kauden kokonaiskilpailussa Luusua nousi kahdeksanneksi.

Lue lisää: Ari Luusua nousi palkintokorokkeelle ”brutaalissa” 100 kilometrin Ski Classics -kilpailussa: ”Hiihdin jopa voitosta”

Poiminta

Ari Luusua nimeää idolikseen Kimi Räikkösen, jota hän on alkanut seurata vasta uransa myöhemmissä vaiheissa.

”Olen ruvennut laajemmalti seuraamaan kaikkia lajeja, mutta olen huono fanittamaan. Fanitus kohdistuu tiettyihin juttuihin.”

Luusua sanoo, että häneen vetoaa Räikkösen suomalaisuus ja ”tavallaan junttius”.

”Hän on äärimmäisen omaperäinen ja särmä jätkä. Kimi kiehtoo tyyppinä ja persoonana. Hän on sellainen hahmo. En tiedä, onko hän urheilija vai hahmo vai molempia. Tiedä sitten, kumpaa tässä fanittaa.”

Ari Luusua nousi ensimmäisenä suomalaisena palkintopallille Ski Classics -sarjassa oltuaan kolmas Tšekin osakilpailussa Jizerskassa vuonna 2019.­

Ari Luusua tutustui kilpalatuihin Val di Fiemmessä Italiassa maastohiihdon maailmancupin Tour de Skin välipäivänä 5. tammikuuta 2018.­

Ari Luusua

33-vuotias, syntynyt maaliskuussa 1988

Asuu Rovaniemellä, lähtöisin Simosta, avoliitossa

Ski Classics -sarjassa parhaat sijoitukset kolmas, viides ja kuudes. Edustaa Vltava Fund Ski Teamia

Maailmancupissa parhaimmillaan kahdeksas, sprintin Suomen mestaruus 2018, oli nuorten sarjoissa ikäluokkansa parhaita hiihtäjiä

Suorittanut ammattikorkeakoulussa liiketalouden tutkinnon

Valmentaja: Pekka Vähäsöyrinki

Artikkeliin liittyviä aiheita

Football news:

Courtois on 2:1 with Barca: Real showed that they can fight
Messi has not scored against Real Madrid since May 2018
Zinedine Zidane: Real Madrid beat Barca deservedly. You can't blame everything on the judge
Ronald Koeman: The referee should have taken a clear penalty. But Barca will have to accept it again
Sergi Roberto on Braithwaite's fall: I was surprised that the referee immediately said that nothing had happened. He did not address VAR
Ex-referee Iturralde Gonzalez believes there was a penalty on Braithwaite. Andujar Oliver thinks not
Casemiro got 2 yellow cards in a minute and will miss Real Madrid's game with Getafe