Finland

HS-analyysi | Bob Dylanin elämäkertojen tekijät aloittivat sanasodan nobelistin 80-vuotispäivien alla: Toinen haukkuu toista ”sonnankaivajaksi”, toinen ”pakkomielteiseksi”

Mutapainin ystäville: Clinton Heylin ja Howard Sounes haukkuvat toistensa Dylan-elämäkerrat.

Bob Dylan The Hop Festivalin lavalla Kentissä vuonna 2012.­

Nobelisti Bob Dylanin elämäkerturit ovat aloittaneet verbaalisen mutapainin, joka vetää myrkyllisyydessään vertoja legendaarisen laulaja-lauluntekijän kitkerimmille sanoituksille kuten Positively 4th Street ja Idiot Wind.

Mudanheiton aloitti useita Dylan-kirjoja tehnyt Clinton Heylin uudessa The Double Life of Bob Dylan Vol 1 1941-1966: A Restless, Hungry Feeling -kirjassaan.

Hyökkäyksen kohde on Howard Sounes, joka teki lähes 200 000 kappaletta myyneen Dylan-elämäkerran Down The Highway: The Life of Bob Dylan vuonna 2001. Uusi täydennetty painos julkaistaan sopivasti juuri ennen 24. toukokuuta vietettävää Dylanin 80-vuotispäivää.

Heylinin mielestä Sounes on ”lukutaidoltaan keskinkertainen entinen keltaisen lehdistön reportteri” ja ”ammattimainen sonnankaivaja”. Johdannossa Sounesia haukutaan kahdeksaan eri otteeseen.

Sounes antaa takaisin The Guardian -lehden haastattelussa. ”Sanoisin puolestani, että Heylin on itseään täynnä. Hänen kirjansa ovat hyvin pitkiä ja löysiä. Ne keskittyvät Dylanin laulujen tulkintoihin, mikä on äärimmäisen tylsää.”

Lukutaidon epätäydellisyydestä syytetty Sounes huomauttaa, että Heylin ei osaa kirjoittaa edes Sounesin kirjan nimeä oikein.

Sounes myöntää, että Heylinin ensimmäinen Dylan-elämäkerta Behind the Shades oli tärkeä, mutta sen jälkeen Heylin on tehnyt laskujensa mukaan kaikkiaan 13 Dylan-kirjaa, mikä tuntuu ”pakkomielteiseltä” ja lähinnä ”Dylanin konserttien eturivin faneja palvelevalta”.

Heylin on kateellinen, Sounes päättelee. Juuri Sounes paljasti vuonna 2001, että Dylan solmi vuonna 1986 toisen avioliittonsa, tällä kertaa taustalaulajanaan toimineen Carolyn Dennisin kanssa. Salattu liitto ja siitä syntynyt tytär nousivat otsikoihin ympäri maailmaa ja auttoivat kirjan bestselleriksi.

Heylin jäi alakynteen, koska hänen Behind The Shades Take Two -laitoksensa vuodelta 2000 jäi ilman Sounesin skuuppeja, jotka perustuivat perusjournalistiseen virallisten asiapaperien läpikäyntiin eri virastoissa ja arkistoissa. Näin esimerkiksi Dylanin varallisuuden kehitys sai uutta valaistusta vain Sounesin kirjassa.

Sattumoisin arvioin Sounesin ja Heylinin kirjat 20 vuotta sitten, ja kirjoitus löytyy tämän linkin takaa.

Jo Heylinin Behind The Shadesin ensimmäisen laitoksen johdanto vuonna 1991 oli perin itsetietoinen ja ilmoitti, että Dylanin itsensä avustamat Anthony Scaduton ja Robert Sheltonin elämäkerrat eivät riitä. Vasta Heylin itse käsittelisi asianmukaisesti myös Dylanin 1970-luvun ja 1980-luvun.

Tämä oli pitkälti totta, ja täydennetyt painokset ovat osaltaan ansiokkaita.

Molemmat ovat tehneet laajoja haastattelukierroksia, vaikka Dylan itse ei ole näitä elämäkertureita avustanut. Sounesista poiketen Heylin tutkii intohimoisesti myös bootlegeja, levyiltä pois raakattuja lauluja ja vaihtoehtoisia ottoja. Hän on aina valmis kertomaan, milloin Dylan teki ihan väärät kappalevalinnat nauhoitetusta materiaalista.

Sounes on viileämpi lehtimies, joka ei suuremmin intoile musiikista ja lyriikoista Dylan- ja esimerkiksi Paul McCartney -elämäkerroissaan. En pidä häntä varsinaisena ”mudanheittäjänä”, mutta kyllähän Dylan-kirjaa varten tehtyyn 250 haastatteluun liittyy muutama törkyinen yksityiskohta. Entiset heilat kritisoivat jopa kiertueoloihin tottuneen hurmurin henkilökohtaisen hygienian tasoa.

Kirjasta paljastuu myös, että varallisuuden kasvaessa Dylan sijoitti naisystäviään asuntoihinsa eri kaupungeissa niin, että heiloja on ollut useassa kodissa samaan aikaan.

Jos henkilön sijasta kiinnostaa itse tuotanto, sitä käsittelevää asiallista ja akateemistakin tutkimusta löytyy runsain mitoin.

Dylan esitti ensimmäisenä folkia rock-asenteella ja toi ensimmäisenä folkin ja modernin runouden aiheet ja keinovarat rocklyriikkaan.

Tätä puolta analysoidessa esimerkiksi Greil Marcus ja jälleen uuden Dylan-kirjan julkaiseva Michael Gray ovat päässeet riitapukareiksi ryhtyneitä Heyliniä ja Sounesia syvemmälle.

Dylan itse oli viime vuoden Rough and Rowdy Ways -levyllä intertekstuaalisuuden mestari ja sekä leikkisä että syvällinen sanankäyttäjä. Kokonaisuus oli mielestäni vahvin sitten vuoden 2006 Modern Timesin ellei peräti vuoden 1997 Time Out Of Mind -mestariteoksen.

Tutkijoilla riittää siis yhä päiviteltävää – ja päivitettävää.

Bob Dylan Pori Jazzissa vuonna 2014.­

Football news:

Griezmann spoke with Hamilton and visited the Mercedes boxes at the Spanish Grand Prix
Barcelona feels that Neymar used it. He said that he wanted to return, but extended his contract with PSG (RAC1)
Aubameyang to the Arsenal fans: We wanted to give you something good. I am sorry that we could not
Atletico did not lose at the Camp Nou. Busquets' injury is the turning point of the match (and the championship race?)
Verratti injured his knee ligaments in PSG training. Participation in the Euro is still in question
Neymar's contract in one picture. Mbappe wants the same one
Manchester United would like to sign Bellingham in the summer, not Sancho. Borussia do not intend to sell Jude