Finland

HS Ukrainassa | ”Emme tarvitse mitään Venäjän apua” – HS kysyi Itä-Ukrainan asukkailta, miltä Venäjän kiihtyvä uhittelu tuntuu

Puhdasveriseksi kreikkalaiseksi itsensä lukeva Hristofor Tanadi nostaa kellaristaan viiniä. Mariupolin ympäristössä asuu merkittävä kreikkalaisvähemmistö.­

Kysymys venäjänkielisten ukrainalaisten identiteetistä saa uuden kierteen kreikkalaisten kaupungissa tulitaukolinjalla.

Mariupol/Sartana

Vladimir Putinin Venäjä esiintyy mielellään maailman kaikkien venäjänkielisten puolustajana. Niin se on tehnyt myös viime päivinä siirrellessään joukkojaan Ukrainan rajalle.

Itä-Ukrainassa iso osa väestöstä on venäjänkielistä, ja sen separatistialueiden asukkaista sadattuhannet ovat saaneet Venäjän passin. Venäjän presidentinhallinto ilmoitti kaksi viikkoa sitten, että sen saattaa olla ”pakko” puolustaa Itä-Ukrainassa asuvia kansalaisiaan.

Läpeensä venäjänkielisessä Mariupolissa ajatus Putinin suojeluksesta herättää kuitenkin kummastusta.

Mariupol on Itä-Ukrainan tärkeä teollisuus- ja satamakaupunki.

”Emme me tarvitse mitään Venäjän apua”, sanoo Jelena Varjonova puistonpenkillä Mariupolin vehreällä Teatteriaukiolla.

”Puhun venäjää mutta olen ukrainalainen. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä.”

Arki pyörii, mutta Venäjän tukemat kapinalliset ovat vain parinkymmenen kilometrin päässä.

Mariupolin suuret markkinat sijaitsevat huonokuntoisen kadun varrella. Taustalla häämöttää Iljitšin terästehdas, toinen kahdesta suuresta teollisuuslaitoksesta. Markkinoilla osa kauppiaista on kreikkalaista sukujuurta.­

Mariupol sijaitsee Asovanmeren rannalla. Asovanmeri laskee Mustaanmereen Kertšinsalmesta, jonka yli Venäjä on rakentanut sillan Krimille.­

Varjonova huomauttaa, että Mariupol on kehittynyt nopeasti. Sillä menee paljon paremmin kuin suuremmalla Donetskilla, joka on Venäjän tukemien separatistien alueella ja tunnetaan hiipuvasta hiilikaivosteollisuudestaan.

Separatistit julistivat myös Mariupolin hallintaansa keväällä 2014. Ukrainan armeija löi heidät siellä nopeasti, mutta sodan alkuvuosina he yrittivät vielä hyökätä kaupunkiin.

Nyt tykistön aiheuttamat vahingot on korjattu ja keskustaa on restauroitu muutenkin siistiksi.

Rumempaa on kaupungin laidalla, jota hallitsevat Azovstal- ja Iljitš-yhtiöiden jättimäiset teräskombinaatit, mutta ne sentään tarjoavat töitä. Kumpikin tehdasalue on kooltaan monta neliökilometriä, ja niiden piippujen savu näkyy ja haisee kauas.

Mariupolin seudulla keskeinen työllistäjä on terästeollisuus. Kuvassa Azovstalin tehdas. Sekä Azovstalin että Iljitšin tehtaiden pääomistaja on yhtiöidensä kautta donetskilainen oligarkki ja Ukrainan rikkain mies Rinat Ahmetov.­

Viime viikkojen tapahtumat ovat antaneet aihetta pelottaviin tulevaisuudenkuviin. Kaikissa niistä ei Mariupolkaan säästyisi.

Venäjä on syyttänyt epämääräisin perustein Natoa aggressiosta, uhkaillut Ukrainaa ”lopun alulla” ja tuonut kymmeniätuhansia sotilaita lisää Ukrainan pohjois- ja itärajojen tuntumaan sekä Krimille.

EU:n mukaan alueella on jo yli satatuhatta venäläissotilasta, enemmän kuin koskaan.

Lue lisää: Ulkoministeri Haavisto Venäjän toimista Ukrainan rajalla: ”Tällaista ei pitäisi tapahtua Euroopassa 2020-luvulla”

Venäjän motiiveja on voitu vain arvailla.

Jotkut asiantuntijat ovat pitäneet mahdollisena jopa Venäjän hyökkäystä Ukrainan hallitsemille alueille – osin siksi, että Venäjän sotilasoperaatio tuli puun takaa myös vuonna 2014.

”Tälläkin kertaa se on mahdollista, mutta kuinka todennäköistä, sitä emme tiedä”, sanoo videopuhelussa Maksym Jakovljev, joka johtaa Kiovassa School for Policy Research -ajatushautomoa.

Venäjä riisti Krimin niemimaan Ukrainalta sotilasvoimin kevättalvella 2014. Itä-Ukrainaan Venäjä masinoi sodan tukemiensa kapinallisten avulla.

Sota jatkuu yhä, ja kevään aikana laukaustenvaihto rajalinjalla on kiihtynyt.

Lue lisää: HS Ukrainassa: Rajakylässä sota yltyy eikä Putinin nimeä haluta lausua ääneen

Jos Venäjä haluaisi saada maayhteyden Itä-Ukrainan kapinallisalueilta Krimille, Mariupol olisi heti tulilinjalla.

Ukrainen erikoisjoukkojen mainos Mariupolin keskustassa. Mariupolin satamakaupunki Asovanmeren rannalla Itä-Ukrainassa on vain parinkymmenen kilometrin päässä hallituksen ja Donbassin separatistien tulitaukolinjasta.­

Putinin aikeista odotetaan uusia vihjeitä keskiviikkona hänen vuotuisessa puheessaan kansakunnan tilasta.

Mitä kiristyneestä ilmapiiristä ajattelee ukrainalainen sotilas? Voisiko Venäjä jopa hyökätä Ukrainaan?

”En tiedä, mutta voi olla, että he esimerkiksi haluavat koko Asovanmeren hallintaansa estääkseen Ukrainan alusten liikkumista”, sanoo Ukrainan merijalkaväkeen kuuluva venäjänkielinen sotilas Vladislav Jurivitš, 26, joka haluaa esiintyä haastattelussa etu- ja isännimellään.

Asovanmeri on Mustanmeren lahti Krimin niemimaan itäpuolella Ukrainan ja Venäjän alueella.

Jurivitš kertoo palanneensa maaliskuussa varuskuntaan yhdeksän kuukauden komennukselta rantakylä Šyrokynesta, niin sanotulta tulitaukolinjalta. Hän kertoo osallistuneensa siellä laukaustenvaihtoon.

”Uskon, että jotain voi lähiaikoina tapahtua, koska kumpikin tuo kalustoa”, Jurivitš sanoo hörppiessään kahvia pahvimukista Mariupolin Teatteriaukiolla siviilivaatteissa.

Entä jos Venäjä taas julistaisi puolustavansa venäjänkielisiä Ukrainan hallitsemilla alueilla?

”En ymmärrä tällaista. Puhun venäjää mutten tarvitse suojelua. Pärjäämme Ukrainassa omillamme.”

Mariupolissa venäjänkielisyys ei todellakaan tarkoita Venäjän-mielisyyttä. Venäjän kielen ylivoimasta huolimatta Mariupolin asukkaista 84 prosenttia piti itseään todella tai jokseenkin ukrainalaisena ja vain 45 prosenttia todella tai jokseenkin venäläisenä, kun Oslon yliopiston tutkijat teettivät asiasta kyselyn viime heinä–syyskuussa.

Tuloksen voisi kuvitella viittaavan länsimielisyyteen, mutta asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen. Samassa tutkimuksessa vain 18 prosenttia mariupolilaisista piti itseään todella tai jokseenkin eurooppalaisena mutta peräti 53 prosenttia todella tai jokseenkin neuvostoliittolaisena.

Neuvostoliitto luhistui 30 vuotta sitten, mutta sen perintö on tehdaskaupungissa vahva.

”Ei ole väliä, puhunko venäjää vai ukrainaa. Synnyin Neuvostoliitossa”, sanoo Jevgeni Otšeredko pysähdyttyään nauttimaan Mariupolin kevätauringosta ostoskadulla vaimonsa kanssa.

Putin on onnistunut hidastamaan Ukrainan tietä länteen, mutta jos hän on yrittänyt saada ukrainalaisista Venäjän-mielisiä, siinä hän on epäonnistunut.

Ukrainalaisista tukevasti yli puolet kannattaa EU-jäsenyyttä. Osuus on kasvanut vuonna 2014 alkaneen Itä-Ukrainan sodan aikana. Venäjän ympärille rakentuvan Euraasian talousunionin jäsenyyttä kannattaa alle 20 prosenttia ukrainalaisista.

EU-into riippuu kuitenkin alueesta. Länsi-Ukrainassa EU-jäsenyyttä kannatti toissa talvena 76 prosenttia ihmisistä mutta Itä-Ukrainassa vain 30 prosenttia, kertoi International Republican Institute -järjestön kyselytutkimus, joka ei edes kattanut idän separatistialueita.

Sisämaassa Mariupolin koillispuolella Sartanan pikkukaupungin läpi matelee pitkä sotilasajoneuvo, jollaisilla kuljetetaan panssarivaunuja. Se on tulossa tulitaukolinjan suunnasta, ja sen lavetti on tyhjä. Separatistit ovat alle kymmenen kilometrin päässä.

Täällä Itä-Ukrainan identiteettipolitiikka saa vielä aivan uuden ulottuvuuden. Sartanan kaduilla kuulee pelkkää venäjää, mutta sodan alkuvuosina kaupungin laidalla, rintaman puolella, liehui uhmakkaasti Kreikan lippu.

Vanhan kreikkalaisravintola Kalmiuksen kyltti on jäänyt paikalleen, vaikka liikehuoneessa toimii nyt pikaruokaravintola Yummy Eat. Senkin työntekijät ovat kreikkalaista sukua.­

Sartanan 10 000 asukkaasta 70 prosenttia pitää itseään kreikkalaisina, kertoo kaupungin kulttuurikeskuksen johtaja Vjatšeslav Kostits, 60.

Mariupolin seudulla kreikkalais­taustaisia on kymmeniä­tuhansia. Heidän perinteinen kielensä ei ole nyky­kreikkaa. Sitä kutsutaan rumeikaksi, ja se on kehittynyt irrallaan Kreikasta, koska esi-isät pakenivat osmani­valtaa Krimin kreikkalais­alueilta Mariupolin seudulle 1700-luvun lopussa Venäjän keisarinnan Katariina Suuren kutsumana.

”Enää ehkä 35–40 prosenttia osaa kreikkaa. Minäkin puhun lapsilleni venäjää. Ajattelenkin venäjäksi. Silti olen ensisijaisesti kreikkalainen”, Kostits sanoo.

Vjatšeslav Kostits johtaa Sartanan kulttuurikeskusta. ”Sukuni nimi taisi olla aikoinaan Kostitsi, mutta kreikkalaiset täällä vaihtoivat nimiään vuonna 1937 peitelläkseen taustaansa [Stalinin vainojen takia].”­

Museonhoitaja Tatjana Bogaditsan takana näkyy maalaus, joka kuvaa Krimin kreikkalaisten siirtymistä Mariupolin seudulle. Sartanan kreikkalaismuseoon on koottu Krimiltä parisataa vuotta sitten muuttaneiden kreikkalaisten kulttuuriperintöä.­

Antiikin Kreikkaa kutsutaan länsimaisen sivistyksen kehdoksi. Sen pohjalta voisi olettaa, että Ukrainan venäjänkielisten kreikkalaisten parissa vallitsisi vankka EU-henki.

”Putin ei halua, että Ukraina lähestyy EU:ta ja Natoa, koska hän uskoo voivansa vielä palauttaa Neuvostoliiton, mutta minusta EU on ainoa vaihtoehto Ukrainalle”, Kostits sanookin.

Mutta aivan päinvastaista mieltä on kuljetusyrittäjä Andrei Gaitan, vaikka hän on kolmen isovanhempansa kautta kreikkalainen ja yhden kautta ukrainalainen.

Gaitan, 38, omistaa neljä rekkaa, joilla hänen kuljettajansa ajavat rahtia muun muassa Venäjälle ja Georgiaan. Kolmikerroksisen ja 165-neliöisen omakotitalonsa keittiössä hän kertoo, että ei suostu syömään tiettyä suklaata eikä katsomaan tiettyjä tv-ohjelmia.

Makeisvalmistaja Roshenia hän boikotoi, koska sen perustaja on Ukrainan edellinen presidentti Petro Porošenko. Tv-tuotantoyhtiö Kvartal 95:tä hän boikotoi, koska sen takana on nykyinen presidentti, entinen koomikko Volodymyr Zelenskyi. Gaitan pitää heitä liian länsimielisinä.

Kreikkalaista juurta oleva kuljetusyrittäjä Andrei Gaitan asuu äitinsä Anjan ja oman perheensä kanssa suurta taloa Sartanassa.­

”Jos minä olisin presidentti, käskisin ensimmäisenä Eurooppaa painumaan hittoon täältä. Jos Amerikka ei tunkisi nenäänsä kaikkiin kriiseihin, Ukrainassa olisi kaikki hyvin”, Gaitan pauhaa teen ääressä.

”Ainakin Putin tekee oikeita ratkaisuja ja suojelee maansa intressejä. Ainakin hän käyttäytyy kuin oikea presidentti. – – Jos minulla olisi sata grammaa votkaa edessäni, voisin puhua tästä aamuun asti.”

Votkaa ei kuitenkaan ilmesty Gaitanin keittiön pöytään.

Siksi viimeisen sanan saa kreikkalainen eläkeläinen, entinen teollisuuskiipeilijä Hristofor Tanadi, 59. Hän kasvattaa takapihallaan kaneja syötäväksi ja noutaa yllätysvieraille kellarista makeaa viiniä, jonka hän on valmistanut moldovalaisesta rypälelajikkeesta.

Hristofor Tanadin kotona puhutaan yhä vanhakantaista kreikkaa.­

”Olen kreikkalainen, mutta ennen kaikkea olen ihminen. Passi on pelkkä pumaska.”

Tykit eivät kansallisuutta kyselekään.

”Kuulen ampumisen äänet joka päivä. Se pelottaa.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Football news:

Griezmann spoke with Hamilton and visited the Mercedes boxes at the Spanish Grand Prix
Barcelona feels that Neymar used it. He said that he wanted to return, but extended his contract with PSG (RAC1)
Aubameyang to the Arsenal fans: We wanted to give you something good. I am sorry that we could not
Atletico did not lose at the Camp Nou. Busquets' injury is the turning point of the match (and the championship race?)
Verratti injured his knee ligaments in PSG training. Participation in the Euro is still in question
Neymar's contract in one picture. Mbappe wants the same one
Manchester United would like to sign Bellingham in the summer, not Sancho. Borussia do not intend to sell Jude