Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

HS Ympäristö | Ilmaston­muutos uhkaa pilata rosee­viinien keveyden ja raikkauden, mutta Ranskan viini­tilat keksivät kilpaa tapoja viilentää köynnöksiä

Les Arcs / Vidauban

Marraskuisen iltapäivän aurinko värjää viinipellot punertaviksi. Köynnösten lehdet alkavat olla jo vähissä, kellastuneita ja reunoistaan käpristyneitä.

Täällä, noin tunnin ajomatkan päässä Saint Tropez’n rantakohteesta, tulevasta talvesta toivotaan viileää. Viime vuosina on nähty, kuinka suotuisia lämpimät säät ovat tuholaisten kannalta.

”Viiniköynnösten lepoaika on paljon lyhyempi kuin ennen. Nytkin on marraskuu, ja oikeastaan voisin olla t-paidassa liikkeellä”, Château Sainte Roselinen viinitilan päällikkö Charles Modaine hymähtää.

Viiniköynnöksiä Provencessa.

Ilmastonmuutos on vaatinut viininviljelijöiltä valtavasti sopeutumista. Lyhyemmän talvikauden lisäksi viininkorjuu on kuumuuden vuoksi aikaistunut runsaasti. Sitten on rakeita, rajuja myrskyjä ja yllättäviä yöpakkasia jopa lämpimän kasvukauden keskellä.

Huhtikuussa Provencen seudulla Etelä-Ranskassa koettiin kylmimmät yöt 50 vuoteen, minkä seurauksena valtava määrä tulevia satoja tuhoutui. Château Sainte Roselinen viinitilalla selvittiin onneksi vähällä, koska pakkasiin oli varauduttu aiempien vuosien kokemusten ansiosta.

”Ennen vanhaan viljeltiin sesonkien mukaan, jopa päivämäärien mukaan. Nykyään se tehdään itse viiniköynnöksen käyttäytymisen mukaan”, Modaine kertoo.

Lämpötilan kohoaminen vaikuttaa suoraan myös viinin makuun. Provencen alueella tuotetaan pääosin roseeviiniä, jonka on tarkoitus olla kevyttä ja raikasta. Liiallinen kuumuus voi kuitenkin lisätä viinin alkoholipitoisuutta ja toisaalta vähentää hapokkuutta.

Läheisessä Vidaubanin kaupungissa toimiva Centre du Rosé, roseeviinikeskus, tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia viinin makuun ja etsii tulevaisuuden ratkaisuja.

”Viiniä voidaan tasapainottaa poistamalla siitä alkoholia tai lisäämällä hapokkuutta. Näissä on kyse virheiden korjaamisesta. Me sen sijaan yritämme kehittää jalompia keinoja, keskuksen johtaja Gilles Masson kertoo.

Roseeviinikeskuksessa Vidaubanin kaupungissa tutkitaan keinoja parantaa viinin makua ja viljelymenetelmiä.

Koepulloja Vidaubanin roseeviinikeskuksessa.

Yksi juuri roseeviiniä koskevista ongelmista liittyy korjuuajan aikaistumiseen: viinin maun kannalta on haitallista kerätä rypäleet keskellä kuuminta kesää.

”Kylmä on roseeviinin ystävä. Pyrimme keräämään rypäleet öisin ja työstämme niitä kylmässä lämpötilassa. Se mahdollistaa aromikkaan viinin valmistuksen”, Masson selvittää.

Siksi yksi oleellisimmista tutkimuskohteista liittyykin viininkorjuun ajankohdan siirtämiseen. Château Sainte Roselinen mailta keskus on saanut käyttöönsä 18 viiniköynnösriviä, joissa se nyt testaa erilaisia tapoja viljellä viiniä aina vain lämpimämmässä ilmanalassa.

Projektipäällikkö Constance Cunty vaihtaa autolla toimistokengät lenkkareihin ja harppoo sitten testiköynnösten luokse. Niiden yläpuolelle on kiinnitetty koko rivin mittainen musta verkkorulla. Hän avaa sen koukku kerrallaan ja asettelee verkon sitten viiniköynnösten päälle varoen, metri metriltä. Kohta köynnös näyttääkin kuin sen ylle olisi puettu musta muovisäkki.

”Nämä verkot vähentävät 50 prosenttia auringonsäteistä”, Cunty kertoo.

Constance Cunty esittelee köynnöksiä viilentäviä verkkoja Château Sainte Roselinen viinitilalla.

Lämpötila verkon alla on matalampi kuin sen ulkopuolella. Se taas hidastaa viinirypäleiden kypsymistä ja mahdollistaa korjuun noin viikkoa normaalia myöhemmin, hieman viileämpään ajankohtaan. Tutkimus on Cuntyn mukaan osoittanut verkkojen vähentävän myös rypäleiden vedentarvetta.

Verkot ovat kuitenkin kalliita: materiaalit maksavat 6 000–8 000 euroa hehtaarilta, ja päälle on vielä laskettava työn hinta. Toki verkoista voi myös saada suoria säästöjä: samoja verkkoja kun voi hyödyntää raesateiden aikaan suojaamaan rypäleitä. Jos ne viritetään paikoilleen jo huhtikuussa, niillä voi myös ohjata viininversoja oikeaan suuntaan, mikä on yksi aikaa vievä osuus viininviljelyssä.

Verkot ovat vain yksi keino monien joukossa. Kokeilussa on myös aurinkopaneeleja, jotka suojaavat viiniköynnöksiä liialta auringolta. Paahteen aikaan ne voidaan virittää katokseksi varjostamaan ja viileämmällä säällä avata. Vaikka paneelit tuottavat omistajalleen tuloja, liittyy niihin myös ongelmia.

”Paneelit vievät paljon tilaa köynnöksiltä, eikä rypäleitä voi kerätä samalla tavalla koneellisesti, kuten perinteisiä”, Cunty selvittää ja näyttää kuvia kohteesta, jossa paneeleja parhaillaan testataan.

Toinenkin ongelma on, nimittäin esteettinen. Mustat verkot katoavat maisemaan, mutta miltä näyttäisivät Provencen perinteiset viinialueet, jos niitä peittäisivät tummat aurinkopaneelit?

”Roseeviinin kohdalla visuaalisuus on tärkeää: viinin tulee olla esteettistä, viiniköynnöksen tulee olla esteettinen, ja ympäristön tulee olla esteettistä”, keskuksen johtaja Masson selvittää.

Viinitarha Provencessa.

Visuaalisempiin ratkaisuihin kuuluvat esimerkiksi viiniköynnöksiä ympäröivät, istutettavat kasvipeitteet, jotka sitovat kosteutta maahan. Myös lehtien ja rypäleiden suhdetta pohditaan uusiksi. Kasvin vihreät osat tuottavat sokeria, mutta toisaalta lehdistä myös haihtuu vettä.

”Meillä on siis ajatuksena vähentää kasvin tiettyjä lehtiä, mikä on hyvin monimutkaista.”

Parhaimpana ja yksinkertaisimpana keinona Masson pitääkin köynnöslajikkeen vaihtamista uuteen, mitä monet viljelijät ovat jo ennättäneet tehdä.

”Viininviljelijät ovat jo sopeutuneet muutokseen, ehkä intuitiivisesti. He keräävät rypäleet aiemmin ja valitsevat uusia viiniköynnöslajikkeita säilyttääkseen viinin laadun.”

Roseeviinikeskus tutkii erilaisten köynnösvaihtoehtojen soveltuvuutta alueelle. Kiinnostavana pidetään esimerkiksi 30–40 vuotta sitten hylättyjen lajikkeiden ottamista uudelleen käyttöön. Ne saatettiin aikoinaan nähdä epäsopivina muun muassa myöhäisen kypsymisajankohtansa vuoksi.

Myös muiden kuumien ja kuivien alueiden lajikkeet, kuten kreikkalaiset, italialaiset ja espanjalaiset ovat tutkimuksen kohteina. Kolmantena vaihtoehtona nähdään kokonaan uudet, vielä kehittelyssä olevat lajikkeet, jotka olisivat maultaan entisenkaltaisia, mutta kestäisivät kuivuutta ja tauteja nykyisiä paremmin. Näissä yhdistyisivät alueelle tutut rypäleet, kuten vermentino ja cinsault.

Nuori viininviljelijä Charles Modaine seuraa kiinnostuneena keskuksen kokeiluja. Ympäristösyyt toivat hänet kuusi vuotta sitten töihin Sainte Roselinen tilalle: opiskelijaa pyydettiin harjoittelunsa aikana selvittämään, kuinka tila voisi siirtyä ympäristöystävällisempään tuotantoon.

Sittemmin Sainte Roseline on saanut korkeasta ympäristöarvosta kertovan sertifikaatin sekä siirtynyt kokonaan luomuviljelyyn. Tilan ensimmäiset luomuviinit saadaan ensi vuonna.

”Olen optimistinen. Viininviljelijät ovat nykyään hyvin sitoutuneita kestävään viininviljelyyn. Kaikki ymmärtävät, ettemme voi jatkaa niin kuin ennen”, Modaine kertoo.

Vaikkei keskuksen kaikkia kokeiluja voi hyödyntää tilalla sellaisenaan – esimerkiksi verkkojen hankkiminen yli sadalle hehtaarille olisi mahdottomuus – noukkii hän tuloksista hyödynnettävää työhönsä. Charles Modaine näkee tulevaisuutensa alalla: haaveena on kehittää viininviljelystä entistäkin kestävämpää.”

”Luomu ei sellaisenaan riitä, jos haluaa viljellä täysin puhtaasti”, hän sanoo.

Centre du Rosén mukaan 40 prosentilla Provencen viinitiloista on nyt ympäristösertifikaatti. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki olisivat joko luomutiloja tai sertifioituja.