Finland

Huuhkajat | Joona Toivio oppi kotonaan, että hyvää voi jakaa: hän sai kasvattiveljen, joka 4-vuotiaana syytti itseään siitä, ettei pystynyt juoksemaan sosiaalityöntekijöitä karkuun

Joona Toivio oppi kotonaan arvot, joiden mukaan hän elää: ”Olen oppinut tosi paljon avoimuutta ja kiltteyttä tuntemattomia kohtaan. Ketään ei voi tuomita ennakkoluulojen perusteella.”

Joona Toivio oppi kotonaan, että hyvää voi myös jakaa. Hän kasvoi yhdessä kahden isoveljen ja neljän perhelapsen kanssa, joille hänen vanhempansa antoivat kodin.

Valokuvassa on pieni itkevä poika maassa ja isoveli kyykistyneenä halaamassa kolhuaan itkevää pikkuveljeä. Isoveli on teini-ikäinen Joona Toivio, josta myöhemmin tuli jalkapallomaajoukkueen pelaaja ja kapteeniston jäsen, ja pikkuveli on yksi Joonan neljästä nuoremmasta sisaruksesta.

Joona Toivion isän Erkki Toivion mukaan valokuva kuvastaa hyvin sitä, miten auttavainen ja huolehtivainen Joona Toiviosta kasvoi. Siihen vaikutti se, että hän kasvoi kahden biologisen isoveljensä ja neljän nuoremman perhehoitolapsen ympäröimänä. Se oli aivan tavallinen perhe.

”Minulla ei koskaan ollut sellaista tunnetta, että meillä olisi erilainen perhe tai että perheessä olisi sinne kuulumattomia ihmisiä. Elin ihan normaalissa perheessä”, Joona Toivio sanoo.

Joona Toivio Huuhkajien harjoituksissa Terijoella.

Toivio oli yksivuotias, kun perheeseen tuli ensimmäinen perhehoitolapsi, joka oli seitsemän kuukauden ikäinen. Kahden vuoden päästä, vuonna 1993 tuli toinen kolmevuotias tyttö. Vuosina 2001 ja 2002 perheeseen tuli vielä neljä- ja kuusivuotiaat pojat.

”Kyllä he olivat minulle sisaruksia, mutta ei yhtä vahvasti kuin biologiset veljet, joiden kanssa oli vahvempi side. Perhehoitolapset olivat osa perhettämme.”

Isoveljet muuttivat pois kotoa, kun Joona oli 11-vuotias. Perheessä asuivat sen jälkeen Joona ja perhehoitolapset aina siihen asti, kunnes Joona muutti Hollantiin jalkapalloammattilaiseksi 18-vuotiaana.

”Olihan siinä elämää, kun talo oli täynnä ihmisiä.”

Teininä Toiviota ahdisti oman rauhan puute, mutta nyt hän laskee sen kuuluneen normaaliin teinin ajatusmaailmaan.

Perheellä oli Sipoossa 160 neliöinen omakotitalo, jossa oli kolme lastenhuonetta. Kun vanhemmille lapsille tarvittiin enemmän tilaa, Erkki Toivio remontoi varastoon yhden huoneen, jossa Joonan isoveli asui ennen kuin muutti omilleen. Sen jälkeen sinne muutti Joona.

”Laskin varmaan päiviä silloin, että milloin se isobroidi lähtee siitä omilleen, että pääsen sinne rauhoittumaan.”

Kun hänen isänsä oli kaikissa hänen juniorijoukkueissaan joukkueenjohtajana, tuli kaikista hänen turnausmatkoistaan samalla koko perheen matkoja.

”Lukioikäisenä olin aika vähän kotona. Lähdin aamutreeneihin jo ennen seitsemää, ja sitten koulun ja omien treenien jälkeen tulin seitsemältä tai kahdeksalta kotiin. Ei siinä paljon nähnyt sisaruksia tai vanhempia.”

Lapsuudestaan Toivio muistaa hyvin mökkireissut ja yhteiset veneilymatkat.

”Silloin aikoinaan meillä oli vene, jolla kävimme Ahvenanmaalla ja Saimaalla kesälomilla muutaman viikon reissuilla. Niistä on tosi paljon hyviä muistoja. Kyllä muutenkin on hyviä muistoja siitä arjesta. Meillä oli kaikilla hyvä elää ja olla.”

Joona Toivion vanhemmilla on tallessa lehtileikkeitä pojan peliuran varrelta.

Joona Toivio muistelee vanhempiensa puhuneen aina muille lapsille ennen kuin perheeseen tuli uusi perhehoitolapsi. Muutaman lyhyemmän tutustumisjakson jälkeen uusi lapsi muutti perheeseen.

”Heillä eivät taustat olleet millään tavoin kunnossa, kun he olivat joutuneet siihen tilanteeseen. Sen muistan, että mitä vanhempia lapset olivat meille tullessaan, sitä enemmän heidän taustansa oli ehtinyt vaikuttaa heidän ajatusmalleihinsa ja käyttäytymiseensä”, Joona Toivio sanoo.

”Muistan, kun viimeisin tuli meille ehkä neljän vanhana. Hän syytti itseään siitä, että ei ollut pystynyt juoksemaan sosiaalityöntekijöitä karkuun. Hän myös syytti itseään siitä, että hänet oli otettu huostaan. Nyt, kun sitä asiaa ajattelee, kuulostaa se aika kauhealta, miten noin pienen lapsen maailmankuva ja ajattelu on vääristynyt niin pienenä.”

Toivio kertoo kylmäävän esimerkin.

”Hän ei silloin osannut vielä laskea, mutta osasi kuitenkin laskea, kuinka paljon pulloista saa rahaa palautuksessa. Se oli tosi rankka ajatus, että niin pienellä lapsella on niin vääristyneet ajatukset.”

”En tiedä, osasinko silloin ajatella siitä niin synkästi kuin nykyään.”

Robert Ivanov (vas.), Joona Toivio ja Thomas Lam harjoittelivat Terijoella lauantaina.

Toivio ymmärsi, että perhehoitolapset tulivat erilaisista oloista. Sen hän tajusi myös silloin, kun pääsi syntymäpäiväjuhlien yhteydessä tapaamaan heidän biologisia vanhempiaan.

”Jälkikäteen ajattelen, että olen oppinut tosi paljon avoimuutta ja kiltteyttä tuntemattomia kohtaan. Ketään ei voi tuomita ennakkoluulojen perusteella. Se opetti tasa-arvoisuutta. Muutenkin vanhemmiltani saamani arvot ovat olleet solidaarisuutta ja kaiken hyväksyntää.”

”Koen itseni kiltiksi, luotettavaksi ja avarakatseiseksi. Ymmärrän muita ihmisiä ja tiedän, että aina ei voi olla helppoa, vaikka siltä päällepäin näyttäisikin.”

Siitä kiltteydestä hän sai kuulla myös jalkapallokentillä.

”Teinivuosinani sain kuulla ensimmäisen kerran, että olen liian kiltti kentällä. Pelipaikkani topparina on tietysti sellainen, missä pitäisi olla paljon äänessä. Varmasti vaatimus liittyi siihen, että minun olisi pitänyt olla kovempi ja vaativampi muita kohtaan.”

”Monesti ajattelen tapahtuneita asioita enemmän muiden kannalta kuin omalta kannaltani. Monet samat arvot pätevät tähän joukkueurheiluunkin, jotta joukkue voi toimia mahdollisimman hyvällä tavalla.”

Toivio sanoo, että hänen oma perhetaustansa vaikuttaa varmasti siihen, miten hän on omien lapsiensa kanssa ja millaisia ihmisiä hän haluaa heistä tulevan.

”Haluan, että heistä tulee avoimia ja suvaitsevaisia ja elämäniloisia myös. Hyviä ihmisiä. Kaikilla on varmasti eri käsitykset siitä, mitä hyvä ihminen tarkoittaa. Hyvät ihmiset ovat mielestäni avoimia ja avarakatseisia ja ajattelevat myös muita ihmisiä elämässään eivätkä tuijota vain peiliin.”

Erkki Toivio perheen mökin autotallissa, jossa on tallella myös Joonan pelipaitoja.

Joona Toivion mitalikokoelma vuosilta 1994–2005.

Toivion vanhemmat Erkki ja Ritva eivät olleet vielä naimisissa, kun he haaveilivat yhdessä perhehoitolapsien kasvattamisesta. Kun perheeseen oli häiden jälkeen syntynyt kolme omaa lasta, he rupesivat harkitsemaan, olisiko aika otollinen kasvattaa perhettä perhehoitolapsilla.

”Hyvää on mahdollista jakaa. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja olla, jos omat vanhemmat eivät jostain syystä kykene kasvattamaan lapsiaan. On erilaisia ongelmaperheitä, joissa on alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmia. Meidän mielestä lastenkoti ei ole paras mahdollinen kasvualusta. Sen vuoksi koimme voivamme tarjota kotia”, Erkki Toivio sanoo.

Hän kertoo nähneensä työelämässään poliisina elämän kurjuuden laidasta laitaan ja sen, miten monessa kodissa voidaan pahoin. Se oli hänen mukaansa ”suurena pontimena” halulle auttaa.

”Poliisin tehtävät ovat hyvin usein sellaisia, että käydään osoitteissa, joissa asiat eivät ole kohdallaan. Vaimoni on ollut sosiaalityöntekijä hallinnollisissa tehtävissä. Hän on nähnyt, miten asiat menevät elämässä. Nämä asiat yhdessä vaikuttivat meidän ratkaisuihin.”

Erkki Toivio on nyt ollut kahdeksan vuotta eläkkeellä. Työurallaan hän oli Helsingin alueella järjestyspoliisin kenttätehtävissä ja ryhmänjohtajana järjestyspoliisipartiossa sekä myös kahdeksan vuotta merellä.

Erkki Toivio sanoo koko perheen yrittäneen toimia ja elää kuin normaali perhe. Lomamatkoilla kaikki lapset olivat mukana olivat he sitten missä päin Eurooppaa tahansa.

”Vanhin perhehoitolapsista tuli seitsemän kuukauden ikäisenä ja muutti omilleen parikymppisenä. Toinen tuli kolmevuotiaana ja lähti yhdeksäntoista vuoden ikäisenä. Sitten tuli neljävuotias, joka itse asiassa palautui omaan kotiinsa. Viimeisin tuli kuusivuotiaana ja muutti omilleen 16-vuotiaana.”

22 vuoden ajan perheessä oli hoitolapsia. Erkki Toivion mukaan näillä lapsilla oli säännöllinen yhteys omiin vanhempiinsa, joiden luona he olivat noin kerran kuukaudessa. Vanhemmat myös soittelivat Toivioille säännöllisesti. Vierailut vanhempien kanssa sujuivat vaihtelevasti, ja joskus viikonloppu omien vanhempien luona oli epäonnistunut.

”Meillä oli Sipoossa todella iso talo, ja jokseenkin jokaiselle oma huone. Pienen aikaa samassa huoneessa oli kaksi lasta. Kun minulla oli virkakoira, meillä oli ulkotarha ja sisätarha koiralle. Sisätarha remontoitiin, ja siitä tuli erillinen huone varaston puolelle. Siinä oli sellainen lapsi, joka oli seuraavana lähdössä kotoa. Siinä sai olla omien seinien haltijana. Se oli leikkimielisesti sanottuna kotiutusyksikkö niin kuin laitosmaailmassa sanotaan”, Erkki Toivio sanoo ja nauraa.

Erkki ja Ritva Toivio mökillään Hämeenlinnassa. Taustalla näkyy jalkapallokenttä, jonka Joonan isoisä halusi rakennuttaa lapsenlapsille.

Toivion kotitien toisella puolella oli tyhjä tontti, jonka nurmikon Erkki Toivio ajoi aina välillä matalaksi. Sitten hän rakensi tontille maalin. Siitä tuli Joonan kotikenttä.

”Kysäisin kunnan puutarhurilta, olisiko heillä mahdollisuutta koukata sitä kautta. Nehän suostuivat. Ne ajoivat monta vuotta sen nurmikon.”

Toinen kenttä rakennettiin Hämeenlinnan mökille, kun Joonan isoisä innostui lapsenlapsensa jalkapalloharrastuksesta ja sanoi, että mökille pitää saada kenttä.

”Olemme aina tukeneet lasten harrastuksia kaikin keinoin. Vanhemmat pojat ajoivat motocrossia. Joona innostui palloilusta ja samoin nuoremmat. Meillä oli parhaimmillaan neljä lasta mukana jalkapallossa.”

Erkki Toivio kertoo Joonan kehityksen jalkapallossa olleen varsin huimaa. Oli sellainenkin vaihe, että Joona oli kolmen eri ikäluokan maajoukkueessa. Silloin mökkireissut jäivät vähiin.

Perheen merkityksen Joonalle huomasi siinä vaiheessa, kun tuli aika lähteä maailmalle.

”Oma haikeutensa siinä oli. Kävimme kaikkien lasten kanssa yhdessä ja erikseen vierailuilla Joona luona. Oli hän sitten pelaamassa Hollannissa tai Ruotsissa. Autoimme hälventämään hänen ikäväänsä.”

Perhehoitolapsista jokainen sai jonkin koulutuksen peruskoulun jälkeen, ja he ovat kaikki tavalla tai toisella omillaan. Erkki Toivion mukaan yhteydenpito on vähäistä, mutta muutaman kanssa on yhteys säilynyt.

”He ovat todenneet, että tämä oli heidän kotinsa. Ei siihen montaa sanaa tarvita.”

”Olemme auttaneet, minkä pystyimme. Tietyllä tavalla jokaisen on väännettävä vitsa elämässään ja kannettava vastuu elämästään.”

Toteutuiko alkuperäinen ajatuksenne auttamisesta?

”Mielestäni asiat ovat pääosin käyneet toteen. Emmehän me voi elää toisen elämää. Me annamme mahdollisuuksia. Heillä on nyt avaimet käytössä.”

Joona Toivio sanoo, ettei ole varma, olisiko valmis samaan, mihin hänen vanhempansa ryhtyivät.

”Kun olen saanut omia lapsia, arvostukseni ja kunnioitukseni vanhempiani kohtaan on kasvanut.”

Joona Toivio on suojelijana Perhehoitoliiton syyskuussa järjestettävässä Ajoissa kotiin -kampanjassa, jolla pyritään saamaan uusia sijaisvanhempia. Korona-aika on lisännyt sijaisperheiden tarvetta.

Erkki Toivion mukaan heidän tarinansa kertoo siitä, että on erilaisia tapoja auttaa.

”On ihmisiä, jotka tarvitsevat eri muodoissa apua. Kätten töin voi auttaa toista.”

Joona Toivio

Syntynyt huhtikuussa 1988.

A-maajoukkueen ja BK Häckenin keskuspuolustaja.

Muut seurat: Sibbo Vargarna, AZ Alkmaar, Telstar, Djurgården, Molde, Termalica.

Voittanut Norjan mestaruuden ja kahdesti Norjan cupin.

Pelannut Ruotsin Allsvenskanissa 164 ottelua ja tehnyt 12 maalia.

A-maajoukkueessa 74 ottelua ja kolme maalia.

Perheessä vaimo ja kaksi pientä lasta.

Lue kaikki HS:n EM-kisajutut osoitteesta hs.fi/emkisat

Tilaa urheilun uutiskirje osoitteessa www.hs.fi/urheilu

Lue lisää: Huuhkajien Jukka Raitala kätki vuosikausiksi sisälleen kipeän salaisuuden, josta hän on valmis puhumaan nyt, koska uskoo kokemustensa auttavan myös muita

Lue lisää: Suomen puhutuin nilkka nousi pääosaan, kun Teemu Pukki asteli median eteen

Lue lisää: Pelkällä Tanska-voitolla Huuhkajien jatkoon pääsy vaatii jo huikeaa tuuria: useat lohkokolmoset saamassa neljä pistettä – näin kävi vuoden 2016 EM-kisoissa

Lue lisää: Joukkueessa kaikki ovat yhden puolella

Artikkeliin liittyviä aiheita

Football news:

Fantastic story of a surfer from Australia: he won bronze after a severe skull injury (he couldn't even walk)
Aguero underwent a course of stem cell treatment to restore the cartilage of the knee joint
Mills on Varane at Manchester United: I'm not sure that he will be like van Dijk or Dias. There are 6 difficult matches in La Liga, not counting the Champions League
Memphis Depay: I don't care if they call me a rebel. Suarez won a lot not because he is the nicest person on the field
Barca will not have to register Messi as a newcomer. He will be able to work at the training camp without signing a contract
Petkovic headed Bordeaux. He worked with the Swiss national team since 2014
Chelsea may include Zouma in the deal with Sevilla for Kunde