Iltalehden uutena kolumnistina aloittaa helsinkiläinen Oskari Onninen, 30. Pop-kriitikkona ja freelancer-toimittajana tunnettu Onninen on kirjoittanut aiemmin muun muassa Helsingin Sanomiin, Imageen, Suomen Kuvalehteen ja Long Playhin.

Olet kirjoittanut tämmöisiin paremman väen lehtiin. Miksi nyt alat kirjoittaa Iltalehteen, jota lukevat kansan syvät rivit huoltamoiden kahvipöydissä ja muualla?

– Päätoimittaja (Perttu Kauppinen) kysyi, haluanko kirjoittaa. Minulla on kaikenlaisia ongelmia sen suhteen, miten helsinkiläiset ja oma sosiaalinen piirini suhtautuvat näihin huoltoasemilla iltapäivälehtiä lukeviin ihmisiin ja mitä oma piirini ylipäätään muista ihmisistä ajattelee. Jos olenkin kirjoittanut niin sanotusti paremman väen lehtiin, en ajattele, että tämä on siinä mielessä kummempaa. Ihan kaikille ihmisille voi kirjoittaa kaikenlaisia järkeviä asioita. Se on vähintä, mitä kaikille kannattaa tehdä. Siihen on pyrkimys.

Onninen sanoo, että Suomessa on olemassa tyhjiö sellaisten asioiden käsittelyyn, joissa media, kulttuuri ja politiikka sotkeutuvat toisiinsa. On toki tapauskohtaista, minkä aiheen käsittely kulloinkin tuntuu ajankohtaiselta.

Onnisen kolumneja aletaan julkaista tiistaisin. Ensimmäinen ilmestyy ensi tiistaina. Hän vihjaa sen käsittelevän löyhästi taannoista Marja Sannikan ohjelmasta noussutta kohua.

– Veikkaan, että saan erästä paljon meteliä aiheuttanutta asiaa katsottua ikään kuin sopivalla viiveellä, jolloin pöly on laskeutunut. Kirjoitan mahdollisesti, todennäköisesti, siihen liittyen. Sen ympärille liittyy asioita, joita ei vielä ole sanottu. Niiden sanominen voisi vähentää tällaista tyhmyyttä jatkossa.

Iltalehteen jo pidempään kirjoittaneen kolumnistin Sanna Ukkolan jutut Onninen sanoo lukevansa ”yllättävän usein.”

– Ilahdun aina, kun Ukkola keksii jonkin asian, jota ei vielä aiemmin ole sanottu kyseisestä aiheesta.

Musiikkia aamusta iltaan

Onninen kertoo elävänsä mukavaa elämää Helsingissä. Kuvissa hän esiintyy yleensä aina hyvin vakavalla naamalla. Hän kertoo sen kuitenkin olevan vain luonteva tapa olla niissä.

– Minulla on ihan koko ajan ihan tosi hauskaa. Tämä ei ollut lainkaan vitsi. Minulla on uskomattoman hauskaa koko ajan. En tiedä, miksi kuvissa käy niin. Joskus ehkä näytin vielä enemmän kouluampujalta kolumnikuvissa.

Onnisen aamut alkavat sillä, että hän laittaa musiikkia soimaan. Yleensä illalla viimeisenä hän sulkee musiikin. Hän sanoo kuluttavansa uutta musiikkia systemaattisesti. Samaa hän suosittelee muille suomalaisille. Mitä tahansa, kunhan se on uutta, itselle aiemmin tuntematonta musiikkia.

Korona-aikana Onninen on viihtynyt kotonaan, jossa maailman paras taide on käden ulottuvilla nykyaikana. Omikronmuunnoksesta hän on lukenut Financial Timesista, joka ”hoiti uutisoinnin parhaiten.” Jenni Gästgivar

– Se olisi erityisen tärkeää nostalgiayhteiskunnassa, jossa nostalgiaan perustuvasta televisio-ohjelma Vain elämästä on tulossa uusi tuotantokausi, jossa nostalgisoidaan vanhoja Vain elämää -kausia, hän sanoo.

Onnisen työt alkoivat pop-kritiikeillä Rumbaan. Kymmenkunta vuotta sitten hän ymmärsi, että täytyy tehdä myös muita toimittajan töitä, koska Suomessa ei voi elää kirjoittamalla vain pop-musiikista.

– Olen kiinnostunut tässä iässä jo elämän mukavuudesta. Arkeen kuuluu hyvin suurissa määrin kaikenlaisten lehtien ja kirjojen lukemista, vielä paljon enemmän kulttuuria.

Näitä lehtiä Onninen tilaa jopa hengästyttävän määrän: The Atlantic, New Yorker, New York Times, Dagens Nyheter, Financial Times, Hesari, Suomen Kuvalehti, Nuori Voima, The Athletic, hän luettelee. Mediaa hän haluaa kuluttaa nimenomaan lukemalla, koska musiikki soi aina. Parasta televisiota on A-studio.

Viimeisimpänä hän kertoo turvautuneensa Financial Timesin uutisointiin omikronmuunnokseen liittyen.

Mitä meidän tavallisten median kuluttajien pitää tietää siitä omikronista?

– No Modernan toimitusjohtajan haastattelu oli synkkää kamaa. Voisin sanoa niin, että tällä hetkellä ajatus siitä, että vielä jonkinlainen lockdown saadaan aikaiseksi, on täysin realismia. Toisaalla luvataan sukujoulua, mikä on ärsyttävää. On vain tiedon sirpaleita. Loppuviikosta voi olla tietoa. Samaan aikaan tuntuu siltä, että jengi ei enää jaksa välittää tai huolestua siitä, mitä ehkä on tulossa.

Korona-aikana ennätysmäärä kirjoja

Vaikka korona-aika on sulkenut monet kulttuuritapahtuma, ei tämä ole Onnista haitannut.

– On ollut ihanaa. En ole lukenut sitten teini-iän näin paljon kirjoja, enkä kuunnellut musiikkia.

Leffoissa käymistä hän on kaivannut, mutta sanoo jopa yllättyneensä siitä, kuinka hyvin hän on pärjännyt kotona.

– Kotona on maailman parasta taidetta koko ajan tarjolla, joten ei ole ollut ongelmaa, että ei ole päässyt tapahtumiin. Ne ovat siinä mielessä olleet toissijaisia.

Jännittääkö, miten Iltalehden lukijat ottavat kirjoituksesi vastaan?

– Ei jännitä. Jos jokin jännittää, niin se, missä määrin onnistuu keksimään uutta sanottavaa säännöllisin väliajoin. Päätoimittaja Kauppinen lupasi, että tulee kaikenlaista kommenttia.

Negatiiviset tai ikävät kommentit Onninen sanoo osaavansa jättää omaan arvoonsa.

– Mutta se ei poista sitä, että tätä tehdään lukijoille. Journalismissa täytyy priorisoida lukijoita kaikissa asioissa, ja kun kysyit tästä huoltoasemakansasta, on osa sitä se, että lukijoita ei pidä tyhmänä. Yleensä jos lukija on tyhmä, lukija on tahallaan tyhmä, eikä oikeasti ole tyhmä. Eli esittää tyhmää.