logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Internetissä kiersi järkyttävä video leijonan hupimetsästyksestä, ja Pertti Salolainen sai tarpeekseen: ”Oksennan. Te tyhmät!”

Villieläinten trofeemetsästys eli hupi- tai elämysmetsästys kuumentaa jälleen tunteita.

Viime viikolla internetissä levisi video, jossa joukko kiväärein aseistautuneita miehiä onnittelee toisiaan urosleijonan kaadosta.

Huonolaatuinen pätkä on dramaattinen: juokseva leijona näyttää hyökkäävän kohti yhtä metsästäjistä ja kaatuu vasta aivan viime hetkellä juuri kun se on tavoittamassa maahan rojahtavan pyssymiehen.

Lysähtävä eläin nostattaa ilmaan tomupilven.


Ihmiset tyrmistyivät: siinä valkoiset metsästäjät ampuvat uhanalaisen eläimen huvin ja urheilun vuoksi.

Videon kuvausajankohdasta tai paikasta ei ole tietoa. Trofeemetsästystä ja salametsästystä näyttävillä videoilla on tapana kiertää netissä vuosia ja pistäytyä julkisuudessa silloin tällöin.

Yllä oleva pätkä levisi nopeasti, kun skottilainen James Melville jakoi sen 130 000 seuraajalleen.

”Jakakaa, jos ajattelette, että trofeemetsästyksen pitäisi olla kiellettyä maailmanlaajuisesti”, Melville kirjoitti.

Julkaisua jaettiin peräti 80 000 kertaa, ja videota on katsottu pelkästään Twitterissä 5,4 miljoonaa kertaa.

Yleisössä oli myös Pertti Salolainen, moninkertainen kokoomuslainen kansanedustaja, ministeri ja diplomaatti, joka vaikutti erityisen erityisen vihaiselta.

”Typerää ja pelkurimaista”, eduskunnan keväällä jättänyt Salolainen kirjoitti ja jatkoi:

”Oksennan!”



Salolainen jatkoi myös muutakin Melvillen julkaisemia pätkiä villieläinten kaltoinkohtelusta: sarvensa menettäneen sarvikuonon kärsimyksestä ja lemmikiksi vangitun leijonan kiusaamisesta.

Viime tiistaina trofeemetsästys sai jälleen kuulla kunniansa, kun Salolainen näki kuvakollaasin tapettujen villieläinten vieressä poseeraavista virnuilijoista:

”Oksennan. Te tyhmät!”


Luonnonsuojeluasiat ovat lähellä Salolaisen sydäntä.

Hän toimii vielä toistaiseksi vuonna 1979 perustamansa eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän puheenjohtajana ja vuonna 2011 hänet nimitettiin WWF Suomen kunniapuheenjohtajaksi.



Soitimme Salolaiselle kuullaksemme lisää.

Luimme twiittisi. Sanoit pitäväsi norsujen trofeemetsästystä typeränä ja pelkurimaisena. Haluaisitko kertoa enemmän ajatuksistasi?

Tenniskentältä saapunut Salolainen innostuu ja aloittaa pitkän ja tarmokkaan monologin:

”Ensinnäkin eihän kyse ole tietenkään vain norsujen ampumisesta vaan myös petoeläinten, kuten leijonien, leopardien ja jopa gepardien ampumisesta. Se on äärettömän vastenmielistä koko touhu, ja siihen liittyy paljon oheispiirteitä, jotka tekevät siitä vastenmielisemmän. On hämmästyttävää katsoa onnellisesti hymyileviä pyssymiehiä ja jopa pyssynaisia norsun tai leijonan edessä, se on äärimmäisen vastenmielistä.”

”Jotta suomalaiset ymmärtäisivät, että kuinka vastenmielistä tämä on, heidän pitäisi kuvitella tilanne Suomeen: useiden neliökilometrien alueita, joissa susia ja karhuja kasvatetaan häkissä, joista ne päästetään ulos metsästäjien ammuttaviksi.”

”[Afrikan maissa] on satoja tiloja, joissa pidetään petoeläimiä ja suurriistaa. Se on miljoonabisnes ja sitä perustellaan sillä, että se tarjoaa elinkeinon paikallisille, mutta todellisuudessa siitä hyötyvät vain suurtilalliset ja bisnesten omistajat. – – Siellä käy lähinnä amerikkalaisia ja eurooppalaisia suurliikemiehiä. Pitää sanoa, että mua oksettaa tämä.”

Vaikuttavaa. Vihaatko trofeemetsästystä tai trofeemetsästäjiä?

Salolainen naurahtaa ennen kuin vastaa:

”Vihaanko? Sanotaan näin, että halveksin. Pidän sitä epäurheilijamaisena. En kutsuisi heitä metsästäjiksi ensinkään.”

Kaikkein eniten Salolaista järkyttää sarvikuonojen tappaminen. Namibia on jopa myöntänyt lupia vaarantuneen pensassarvikuonojen kaatolupia.

”Niitä on niin vähän jäljellä. Ne ovat erittäin haluttuja myös salametsästäjien toimesta. He haluavat niitä sarvia, jotta arabit saavat niistä tikarin kädensijoja.”

Trofeemetsästys on eri asia kuin salametsästys. Trofeemetsästys on laillista ja perustuu tyypillisesti valtioiden myymiin kaatolupiin. Kaatolupia voi saada esimerkiksi antiloopeille, puhveleille, kirahveille, strutseille ja leijonille.

Kysymys trofeemetsästyksen eduista ja haitoista on tulenarka. Eettisesti tuomittava trofeemetsästys ei välttämättä ole pelkästään haitallista.

Luonnonsuojelujärjestö WWF, Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto ja Uhanalaisten lajien järjestö jopa ajattelevat, että tietyin edellytyksin hupimetsästys voi jopa elvyttää eläinkantoja ja suojella luonnon monimuotoisuutta, kun äveriäiden metsästäjien rahoja kanavoituu suojelutyöhön ja ja metsästysmaita jää kääntämättä viljelysmaiksi.

Pelkästään Etelä-Afrikassa – joka on Namibian ja Zimbabwen ohella merkittävimpiä huvimetsästäjien kohdemaita – trofeemetsästyksen vuosiarvoarvon on laskettu olevan vähintään satoja miljoonia ja epäsuorasti miljardeja euroja. Lisäksi hupimetsästyksen tuotoilla rahoitetaan luonnonpuistojen toimintaa esimerkiksi Tansaniassa.

Toisaalta keskeisimmissä trofeemetsästysmaissa ala tuottaa enintään joitakin prosentteja turismituloista. Se tarjoaa töitä tuhansille paikallisille, mutta joidenkin arvioiden mukaan tosiasiassa tuotot valuvat pitkälti muualle.

Trofeemetsästys sai osakseen väkevää julkista huomiota etenkin vuosina 2015 ja 2017.

Vuonna 2015 Zimbabwelainen Cecil-leijona nousi otsikoihin maailmalla, kun yhdysvaltalainen hammaslääkäri Walter Palmer metsästi sen huvin vuoksi. Väittely villieläinten huvimetsästyksestä ja sen kieltämisestä leimahti kuumemmaksi kuin vuosiin.

Vuonna 2017 äläkän aiheutti presidentti Donald Trumpin hallinnon suunnitelmat sallia metsästettyjen norsujen osien tuonti Yhdysvaltoihin. Tuonnin vapauttamista perusteltiin muun muassa suurriistan metsästäjien maksamien rahojen kanavoitumisella suojelutoimiin Afrikan maissa.

Afrikassa trofeemetsällä on käynyt myös suomalaisia.

”Yhteiskunnan ylempää osaa”, Salolainen tietää.

Tieto ei tosin ole uusi: Ilta-Sanomat kertoi viime vuonna, että esimerkiksi kenraali Gustav Hägglund ampui Zimbabwessa muun muassa leijonan parikymmentä vuotta sitten.

Salolainen kertoo, ettei hän ole tietenkään itse käynyt tällaisilla safareilla.

”Viime aikoina olen nähnyt taas Twitterissä näitä vastenmielisiä tapauksia ja kuvia, tätä ala-arvoista touhua. Siksi olen halunnut pistää tähän oman lusikkani [ja osoittaa], että en millään tavoin ihaile tällaista touhua.”

Pertti Salolaisen mukaan tavoitteena pitäisi olla trofeemetsästyksen lopettamaan kaikkialla maailmassa. Hänestä Suomi voisi edistää asiaa EU:n tai YK:n kautta.

”Se olisi jo iso asia, että kaikki lentoyhtiöt ja kuljetusyritykset, DHL:t ja muut, kieltäytyisivät kuljettamasta näitä trofeita.”

Finnair kielsi metsästettyjen norsujen, sarvikuonojen, leijonien ja tiikerien sekä niistä tehtyjen metsästysmuistojen kuljettamisen lennoillaan jo vuonna 2015.


All rights and copyright belongs to author:
Themes
ICO