Finland

Kirja-arvostelu | Lukija pysyy varpaillaan Paula Nivukosken synkän luotolaisromanssin viimeisille sivuille asti

Lukija pysyy varpaillaan Paula Nivukosken synkän luotolaisromanssin viimeisille sivuille asti

Paula Nivukosken toinen romaani Mainingin varjo tarjoaa somaa kieltä ja piinaavia käänteitä.

Mainingin varjo on Paula Nivukosken toinen romaani.­

Romaani

Paula Nivukoski: Mainingin varjo. Otava. 381 s.

Traaginen pohjavire paljastuu jo ensi lehdillä. Paula Nivukosken toinen romaani käynnistyy synkkänä ja myrskyisenä yönä, jona nuoret rakastavaiset joutuvat rantautumaan autiolle kalliolle kesken matkanteon.

Tähdet vaikuttavat olevan heidän kannaltaan huonossa asennossa.

Nivukosken esikoinen Nopeasti piirretyt pilvet esitteli pohjalais­emäntä Liisan, jonka kestävyyttä elämä koettelee monin keinoin. Mainingin varjossa tavataan nuori Evalina hieman samantyyppisessä asetelmassa, luonnonlakeja ja kohtalokkaita sattumia vastaan taistelemassa. Hauska yksityiskohta on, että esikoisromaanissa Evalina mainitaan ohimennen. Kirjat risteävät. Kumpikin sijoittuu sadan vuoden taakse.

Evalina on lähtökohtaisesti hauraampaa tekoa kuin päättäväinen Liisa. Takaumien kautta paljastuu, että Evalinan vaasalainen lapsuudenkoti on pappila, jossa kylmä isä pitää jöötä ja herkkä äiti hiipii seinänvieriä pitkin.

Evalina ja sisko Sofia yrittävät pärjätä kuristavassa ilmapiirissä, tyttöydestä johtuvien älyttömien vaatimusten keskellä. On oltava nätti ja hiljainen, istuttava ristipistotyön äärellä selkä suorana aamusta iltaan. Jokaisen hiussuortuvan on pysyttävä paikoillaan.

Sitten Evalina saa syyn paeta. Hän rakastuu kalastaja Andersiin ja lähtee tämän kanssa piiloon pienelle luodolle, kauas saaristoon. Luodolla ovat vain he ja heidän tuore rakkautensa.

Hienon talon tytär Evalina opettelee perkaamaan kalaa ja hoitamaan taloutta, sen verran kuin mökissä on tarpeen. Kotona oli apuna palvelija Maria, lähes kliseisen hyväsydäminen ja reipas työihminen, joka laukoo totuuksia elämästä Pohjanmaan murteella.

Onneksi Anders ymmärtää avutonta ja raskasmielistä morsiantaan. Evalina saa nukahtaa hänen syliinsä kuin lapsi ja herätä vasta kun verkot on jo koettu ja päivä pitkällä. Nuorenparin onni on alkuun niin täydellistä, että säröjä alkaa vaistomaisesti etsiä ja odottaa.

Ainakaan Nivukoski ei ylisuojele päähenkilöään, kuten historiallisissa romaaneissa toisinaan tapahtuu. Tämä kirja ei ole mitään kepeää wanhan ajan romantiikkaa vaan paikoin melko brutaalia luettavaa.

Synkkä juoni on kiinnostavassa ristiriidassa somaksi puunatun tekstin kanssa. Mainingin varjossa tyyli on Nivukosken esikoisromaanin tapaan maalaileva. Kuulaan kaunis, kuten takakansiin on tapana näissä tapauksissa kirjoittaa.

Toisinaan teksti on melkein liiankin makeaa: ”Mutta ihon hehkua oli mahdotonta jäljentää, se oli poimittava suudelmin.”

En ole myöskään romanttisten uusyhdyssanojen ylin ystävä. Sellaisten kuin ”höyhenenterävä”, ”linnunkeveä” ja ”pelonpimeä”. Makuasioita, tietysti.

Juurikaan rosoa kieleen ei ole jätetty. Jopa köyhä kalastaja puhelee kuin runoilija. Sitä voi pitää joko epäuskottavana tai tyylilajiin kuuluvana.

Kerronnan rytmi on pyörteinen ja toisteinen samalla tapaa kuin ihmisen mieli. Ajatus lipuu hetkeksi pois ja palaa takaisin hieman muotoaan muuttaneena. Aika laahustaa.

Lukija saa tuta, miten tahmeasti tunnit liikkuvat syrjäisellä luodolla, jolla tekemistä on vähänlaisesti. Nivukoski venyttää sekunteja. Evalina hypistelee ­aina vain mekkonsa helmaa ja katselee ulos.

Kokonaisuus on viehättävän rajattu. On vain kaksi miljöötä, menneisyyden pappila ja nykyhetken luoto. Kirjailija ei ole ahtanut monta romaania yksien kansien väliin vaan toteuttanut yhden selkeän idean. Tarina kulkee hallitusti loppuunsa. Pikkuhiljaa Evalinan hahmo täydentyy ja selittyy.

Paula Nivukoski osaa pitää lukijan varpaillaan viimeisille sivuille saakka.

Se on kirjailijalle arvokas taito.

Football news:

Maradona is the best dribbler with a phenomenal number of goals and assists. But is it true that he won Serie A alone?
Italian championship. Juventus will play Benevento, Atalanta Miranchuk against Verona, Inter away to Sassuolo
Ex-Manchester United defender Valencia moved to Mexico's Queretaro
Gerard Pique: I always dreamed of becoming President of Barca, but I don't know if it will happen
Rejoice and enjoy life in this mediocre time. Remember the great phrases Maslachenko-join
Ex-Manchester City defender Lescott has resumed his career with racing Murcia of the Spanish 4th division
Lampard on Chelsea vs Tottenham match: We are fighting for leadership, the game will be important. But there is still a long way to go