Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Konserttiarvostelu | April Jazzin avajaiskonsertti ylitti kohtuullisen korkeat odotukset

Musiikki virtasi, hehkui hiilloksena ja syttyi aika ajoin ilmiliekkiin, kiitos ennen kaikkea suurimman solistisen roolin ottaneen, moneen venyneen Joe Lovanon.

Pianisti Marcin Wasilewskin trio ja tenorisaksofonisti Joe Lovano aloittivat kiertueensa keskiviikkona Tapiolasalista.

Jazz

Marcin Wasilewski Trio ja Joe Lovano Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa 27.10. April Jazzin ohjelmistoa.

Lokakuun viimeinen viikko on outo ajankohta Espoon perinteiselle, kevään loppua varovasti ennakoivalle April Jazzille. Mutta parempi näin, ja Tapiolasalin keskiviikkoinen avajaiskonsertti avattiin osuvasti vielä parempiin aikoihin viittaavalla toivon pilkahduksella, kappaleella Glimmer of Hope.

Pianisti Marcin Wasilewskin hitaan ja herkistelevän sävellyksen pitkä, lähes vartin mittainen tulkinta oli toki tunnusteleva ja vähän haparoivakin, mutta ymmärrettävästä syystä.

Puolalaisen Wasilewskin mukaan nimetty pitkäaikainen jazztrio ja sen väliaikainen neljäs pyörä, amerikkalainen tenorisaksofonisti Joe Lovano soittivat nyt ensimmäistä kertaa yhdessä puoleentoista vuoteen eli ensimmäisen yhteisen levynsä Arctic Riffin (ECM) julkaisun jälkeen.

Albumin nimi ja sen tyylistään tarkka saksalainen julkaisija saattoivat ennakoida jokseenkin viileää, etäännytettyä ja pelkistettyä pohjoiseurooppalaista jazzia. Mutta Tapiolasalissa Arctic Riffin uudet kappaleet eivät vastanneet mielikuvia, eivätkä kokoonpanon versiot monilta osin edes levytettyjä.

Musiikki virtasi, hehkui hiilloksena ja syttyi aika ajoin ilmiliekkiin, kiitos ennen kaikkea suurimman solistisen roolin ottaneen, moneen venyneen Lovanon. Livellä ja levyllä voi olla isokin ero.

Pianisti Wasilewski, basisti Sławomir Kurkiewicz ja rumpali Michał Miśkiewicz ovat soittaneet ja levyttäneet yhdessä kohta kolmekymmentä vuotta ja ottaneet välillä tuntumaa myös vierailijoihin.

Trion edellisellä studioalbumilla soitti ruotsalainen saksofonisti Joakim Milder, ja hyvän aikaa häntä ennen kolmikon nosti toiselle tasolle puolalainen trumpetisti Tomasz Stanko. Hänen ”säestäjinään” Wasilewski, Kurkiewicz ja Miśkiewicz tekivät myös kolme albumia.

Silti tämä yhdistelmä Lovanon kanssa kuulostaa sekä levyllä että nyt ensi kertaa livenä eniten neljän muusikon yhtyeeltä, oikealta kvartetilta.

Puolentoista tunnin konsertissa kokonaisuutta lavensi vielä kaksi Lovanon sävellystä, joita hän ei ole levyttänyt puolalaisten kanssa: vanha modernisti svengaava Forth Worth sekä melkein päinvastainen As It Should Be, joka saattaa olla ylijäämä Lovanon oman uusimman yhtyeen ohjelmistosta.

Hän on tehnyt kaksi levyä bassottomalla triolla, jonka tulkinnat ovat todella etäällä jazzin amerikkalaisista perinteistä: hitaita ja hiljaisia mietelausemaisia haikuja, mutta eivät hauraita.

Konsertin ensimmäinen huippu oli silti lainatavaraa, pianisti Carla Bleyn säveltämä Vashkar (1963), josta on Arctic Riffillä kaksi versiota ja vielä kolmas trion syyskuussa julkaistulla uudella albumilla En Attendant. Bley levytti sävellyksen itse aikoinaan sellaiseen välttelemällä paatosta ja melodraamaa, eikä Lovanokaan langennut nyt turhaan tunteiluun.

Mutta eivät nostalgia ja melankoliaa kaivanneet jääneet sentään osattomiksi. Hienon hivelevän melodian kannattelema Fading Sorrow oli balladi parhaasta päästä, kuten vieläkin perinteisempi Old Hat. Sen säveltäjä Wasilewski on omistanut päähineisiin mieltyneelle Lovanolle, jolle sopii nostaa edelleen hattua.