logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Kotona ei ole vessaa eikä jääkaappia – Tiina Malinen muutti itse rakentamaansa minivaunuun vuonna 2016, ja on pärjännyt vähemmällä kuin luuli    

Jos pitäisi löytää maailman minimalistisin keittiö, Tiina Malisen keittiö voisi pärjätä kisassa loistavasti. Malisen keittiö nimittäin koostuu yhdestä keittolevystä ja vedenkeittimestä.

Siinä kaikki.



Hänellä ei ole edes jääkaappia. Oli ensin, mutta hän hankkiutui siitä tarpeettomana eroon. Uuni – ei puhettakaan. Pakastin – sitäkään ei ole, mutta se olisi kyllä ihan kiva!

Pöytälevyn alla on muutama kannellinen muovilaatikko, jossa on ruokatarvikkeita mutta myös Malisen kaikki vaatteet.


Tiina Malinen ei selvästikään ole kotikokki.

”Pärjään hyvin pähkinöillä, tuoreilla ja kuivatuilla hedelmillä ja leivällä”, hän kertoo.

Tiina Malisen pikkukodissa on asuinneliöitä 13. Niissä hän on asunut kaksi ja puoli vuotta.



Koti on itse asiassa siirrettävä vaunu, jonka Malinen suunnitteli ja rakensi itse 24-vuotiaana vuonna 2016.

Helsingin Sanomat haastatteli Tiina Malista tuolloin, katso juttu tästä.

Vaunu on parkissa talon ja navetan takana haja-asutusalueella Mikkelin seudulla. Talo oli pitkään autio, nyt siellä on alkanut silloin tällöin käydä omistajasuvun jäseniä kesänvietossa. Vaunun päädyn lasiovesta aukeaa näkymä pelloille ja metsiin, kauempana siintää järvi.

Kuvaa liikuttamalla näet Tiina Malisen minikodin vuonna 2016 ja 2019.

”Kun kerroin vanhemmilleni muuttavani tänne, äiti sanoi: mitä jos sinne tulee eläimiä? Isä sanoi: mitä jos sinne tulee joku ihminen?”



Tiina Malista naurattaa. Ihmisiä ei paikalle ole eksynyt. Eläimiä on kyllä näkynyt: lintuja, jäniksiä, kauriita, käärmeitä, kettu.

”Paikan valitsin saadakseni olla rauhassa, ja sitä olen saanut olla. Ei tänne ole kukaan eksynyt. Laitan kyllä varmuuden vuoksi oven lukkoon, kun lähden kauppaan.”

Toissa talvena Malinen kokeili olla kuukauden ilman ainoatakaan ihmiskontaktia. Se oli mielenkiintoista.

”Halusin tietää, miltä tuntuu oikeasti olla yksin. Halusin päästää irti kaikesta.”

Malinen on asunut muun muassa yhteisöissä. Niiden supersosiaalisen meiningin jälkeen hän tunsi tarvetta mennä toiseen ääripäähän: eristäytyä.

”Yhteisöissä on hankalaa omien rajojen vetäminen: ei ole selvää, missä menee yksilön ja yhteisten asioiden raja. Täällä sitä ongelmaa ei ole.”


Mitä Malinen sitten ihmispaaston aikana teki?

”Vietin tylsää, kuuntelin omia ajatuksia, nukuin paljon. Monet lähtevät ulkomaille tekemään sellaista, vaikkapa intialaiseen ashramiin. Minä tein sen kotona.”

Erakkokuukauden aikana hän ei käynyt edes kaupassa. Tavallisesti hän käy Prismassa vähintään kerran viikossa. Prisman tanhuvilla ovat myös muut välttämättömyydet: kirjasto, posti ja jätteidenkierrätyspiste, johon Malinen kuljettaa kaikki maatumattomat jätteensä. Silloin tällöin hän käy jäähallilla treenaamassa kiipeilyseinällä.

16 kilometrin matkan asioille hän taittaa fillarilla. Autoon tuli vika toissa talvena, eikä Malinen halunnut korjata sitä vaan lahjoitti kulkupelin eteenpäin. Pikkutalon nurkalla on parkissa kaksi fillaria, perusfillari ja varafillari.

”Tarve päästä pois paikoista on vähentynyt.”

Talo on lakiteknisesti perävaunu. Kotia voi vetää auton perässä aina sinne, missä kulloinkin asuu.

Voisi.

”Niin, onhan se aika jännää, että tein itselleni liikuteltavan kodin ja sitten jämähdinkin yhteen paikkaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Minulle on tapahtunut jotain hyvää: tarve päästä pois paikoista on vähentynyt.”

Tiina Malinen alkoi rakentaa taloa teollisuushallissa Puumalassa toukokuussa 2016. Rakentaminen kesti neljä kuukautta. Hän oli miettinyt myös asuntovaunun hankkimista kodiksi, mutta itse piirretty voitti, koska Malinen päätti, että asuintilaan pitää saada korkeutta.

Vaunun korkeus on kolme metriä. Nukkumaparvi mahtuu hyvin. Korkeus takaa sen, ettei vaikutelma ole koppi. Talon ulko- ja sisäseinät ovat vaneria. Vaneriseinät, viherkasvit, tavaran vähyys ja yleinen puhtaus – vinyylilattia on tarkkaan lakaistu ja lasipöytä kirkas – saavat minikodin näyttämään ja tuntumaan viihtyisältä.


”Minulla ei ole yhtään tavaraa, joka näyttää kivalta, mutta jolla ei ole funktiota.”

Talon budjetti oli parikymmentä tuhatta euroa. Lainaa ei tarvinnut ottaa. Päädyn lasiovet ja monet muut asiat ovat sponsoreiden lahjoittamia.

Sen takia Malinen esiintyi vuonna 2016 monessa valtakunnallisessa ja Mikkelin seudun mediassa. Hän teki samanlaisia diilejä kun vaikkapa muotibloggaajat: otti vastaan ilmaista tavaraa näkyvyyttä vastaan. Mediaa kiinnosti parikymppisen naisen erikoinen asumissuunnitelma.

Kahden ja puolen asumisvuoden aikana Malinen ei ole lisävarustellut vaunuaan vaan päin vastoin. Hän huomasi pärjäävänsä vähemmällä kuin luuli.

Minikeittö tiskialtaineen on vaihtunut lieteen ja vedenkeittimeen. Sähkö vaunuun tulee piuhalla tilanomistajan luvalla eräästä tilan rakennuksesta.

Katso vaihtokuvasta, minkälaisen muutoksen Tiina Malisen keittiö on kokenut kolmen vuoden aikana:

Talon takaosassa oli koroke, jonka alta sai esiin pyörillä liikkuvan sängyn. Poissa ovat koroke ja sänky. Tiina nukkuu yöt parvella ja päivänokoset riippukeinussa.

Korokkeen alle oli tulossa vesisäiliö, johon piti mahtua 180 litraa vettä. Ei tullut. Autiotalon pihalla on kaivo, jota Malisella on lupa käyttää. Sieltä hän hakee joka päivä vedet.

Kuvaa liikuttamalla näet, miten vaunun sisustus on muuttunut vuodesta 2016:

Ehkä mielenkiintoisin poisto on kompostoiva kuivakäymälä. Senkin Malinen koki tarpeettomaksi. Hän on jo kauan pitänyt vessanaan läheisiä metsiä.

”Käyn aina eri paikassa ja kävelen vessareissuilla pitkiäkin matkoja.”

Malinen pyykkää käsin ja peseytyy suihkukopissa, johon ei tule vettä. Hän lämmittää kaivovettä peseytymis- ja pyykkäysvedeksi vedenkeittimellä.

”Minulla menee tosi paljon aikaa kaikkeen välttämättömään, kasvimaahan, kaupassa käynteihin ja veden lämmittämiseen. Joskus kuuntelen musiikkia mutten koske Netflixiin. Teen taidetta, urheilen ja harrastan koodailua”, kertoo Malinen, joka on aiemmin työskennellyt it-alalla.

Malinen on aamuihminen, jolle sopii luonnon rytmissä eläminen.

”Sää ohjaa sitä, mitä haluan tehdä minäkin päivänä. Kuuntelen luontoa, ja useimmiten tulen kutsutuksi ulos. Joskus taas tuntuu, että luonto sanoo: älä tule.”


Kun syksyn pimeys laskeutuu, se laskeutuu todella mustana. Vain Malisen otsalampun valo leikkaa mustaa yötä.

”Talvi minikodissa keskellä metsää on kokonaisvaltainen kokemus: täällä on täysin hiljaista. Siksi kevään tulo ja luonnon herääminen ovat ihan extremeä. Kontrasti on niin iso.”

Pimeys ei pelota eikä kylmyys vaivaa.

”Pidän sisälämpötilan aina 23 asteessa. Ikinä en ole joutunut palelemaan.”

Kun lumi estää pyöräilemisen, Malinen kävelee tunnin tien varteen ja jatkaa bussilla kaupunkiin.

Tiina Malinen pitää itseään omakotitaloasujana. Hänellä on koti luksusnäköalalla eteläsavolaiseen luontoon. Silti hän on kaksi ja puoli vuotta ollut virallisesti vailla vakituista asuntoa. Suomessa kukaan ei voi olla kirjoilla perävaunussa.

Hän laittoi talonsa piirustukset ja teko-ohjeet internetiin, koska halusi herätellä ihmisiä miettimään asumistaan. Hän ei tarvitse paljoa tilaa. Tarvitsevatko muutkaan?

Kyselyjä nettisivujen kautta on tullut jonkin verran. Tosin Malinen muistaa katsella sähköpostiaan hyvin harvoin.


Verkkainen elämäntapa muuttuu ensi syksynä. Tiina Malinen lähtee opiskelemaan Lahteen. Se merkitsee muuttoa kaupunkiin. Hän on jo vuokrannut itselleen Lahdesta yksiön, joka odottelee syksyä tyhjillään. Yksiöön muuton myötä asumisneliöt tuplaantuvat.

”Lahden asunto tuntuu valtavalta. Siinä on iso keittiökin. Mitähän minä sillä teen?”

Valtavalta tuntuu myös vapautuvan ajan määrä. Kauppareissuun ei enää mene kahta tuntia, käsin pyykkääminen loppuu. Vapautuvan ajan Malinen aikoo satsata opiskeluun ja taiteeseen.

Mitäkö tapahtuu minitalolle? Ei mitään. Pikkutalo jää metsään odottamaan omistajaansa.


Kun asuu ministi ja pyörät alla, on vapaa ja ekologinen

Pienet talot ovat Suomessa yhä suositumpia. Talopaketteja myyvät firmat ovat viime vuosina lisänneet valikoimiinsa 50–60 neliön omakotitalot. Kohtuullisuus ja karsiminen kiinnostavat suomalaisia. Eikä haittaa ole siitäkään, että mitä pienempää, sitä halvempaa.

Kiinnostus 13–20 neliön pikkutaloihin on sekin kasvamassa. Näin pienen talon ideaan kuuluvatkin sitten useimmiten pyörät alle. Siirreltäviä minitaloja hankitaan haaveissa vapaa elämä.

”Yleisimmät syyt miniasumisen suosioon ovat asumisen kallistuminen kaupungeissa ja ihmisten kyllästyminen kaupunkielämän hektisyyteen. Ihmiset myös pyrkivät elämään entistä ympäristöystävällisemmin”, miettii pian valmistuva arkkitehti Kristian Penttinen. Hän on perehtynyt minimiasumiseen Aalto-yliopiston opinnoissaan.

Penttisen mukaan suomalainen minitaloinnostus liittyy Yhdysvaltojen tiny house -liikkeeseen. Liike syntyi 1990-luvun puolivälissä vastustamaan tapaa rakentaa massiivisia ja epäkäytännöllisiä omakotitaloja.

Liikuteltava minitalo viehättää vapaudenkaipuisia mutta toki myös velvoittaa. Minitalo kaipaa huolenpitoa siinä missä omakotitalokin.

”Talosta on osattava huolehtia, muuten siinä ei ole mukava asua. Se, että talo on renkailla, on sekä helpottava että hankaloittava tekijä. Rakennusvalvonta ei pidä renkaiden varassa liikkuvaa taloa rakennuksena, joten rakennuslupaa ei tarvitse hakea. Toisaalta, jos minitalo on ollut jo vaikka viisi vuotta parkissa samalla paikalla, rakennusvalvonnassa voidaan tulkita tilanne niin, että minitalosta on tullut pysyvä rakennus. Tällöin lupa on haettava.”

Yrittäjä Toni Goltz asuu pyörien päällä kulkevassa minitalossa. Goltz esittelee usein kotiaan ihmisille, joita kiinnostaa vähemmällä pärjääminen.

”Käytännön asioiden lisäksi kävijät pohtivat syviä kysymyksiä kuten mitä ihminen oikeastaan tarvitsee elääkseen. Ilmastonmuutoskin huolestuttaa. Uskon, että yhä useampi on valmis elämään hyvin erinäköistä elämää kuin mitä nyt pidetään normaalina.”


Rakennusinsinööriksi kouluttautunut Goltz on perustanut Luomukoti-yrityksen, joka valmistaa minitaloja. Goltzin oma 13 neliön koti oli pilottihanke, joka esiteltiin viime kesänä Porin asuntomessuilla.

”Ennustan, että Suomessakin alkaa Amerikan mallin mukaan kunnon minitaloliikehdintä. Ensin pitää vain ajatusten kypsyä siihen pisteeseen, että tämänkaltainen eläminen voisi olla uusi normaali – eikä vain hetkellistä pakoa modernin elämän kiireestä.”


All rights and copyright belongs to author:
Themes
ICO