Kiitoradan alkupäässä, juuri ja juuri silmällä havaittavissa, lahoavat vanhat Messerschmitt-hallit.

Ørlandin lentotukikohta on ollut vuodesta 1941 lähtien Skandinavian sotilasstrateginen polttopiste.

– Saksalaiset päättivät rakentaa tukikohdan Ørlandiin. Olemme Keski-Norjassa, joka on tärkeä strateginen piste. Kaikki lankapuhelinviestintä Norjan pohjoisosiin kulki alueen kautta. Täältä on myös helppo pääsy Norjanmerelle ja etelään Atlantille, esikuntapäällikkö Frank Knutsen kertoo.

Saksalaiset sijoittivat toisessa maailmansodassa hävittäjänsä ja pommikoneensa Trondheiminvuonon suulle. Kymmeniä kilometrejä idempänä, Norjan toiseksi suurimmassa kaupungissa Trondheimissa, sijaitsi saksalaisten sukellusvenetukikohta.

– Sukellusveneet olivat heille tärkeä strateginen ase Pohjois-Atlantin hallinnassa, Knutsen jatkaa.

Pitseria Melissan, Brekstadin taajaman parhaan ja ainoan, seinää koristaa kehystetty kuva amerikkalaisesta B1-B Lancerista, ääntä nopeammasta pitkän matkan strategisesta pommikoneesta.

Sniper Myers, Smash Tucker, 8-Ball Hickok, Heater Hull, Pistol Cary, Koch Rambo, Smack Skinner, Pup Simone ja niin edelleen.

B1-B Lancer -pommikone koristaa pitserian seinää. Lauri Nurmi

Teksasilaisten tussilla kirjaillut lempinimet muistuttavat, että Ørland on läntisen puolustuksen lukko.

– Olihan se pikkuisen historiallista, että B1 laskeutui Ørlandiin helmikuussa. Amerikkalaiset olivat täällä neljän lentokoneensa kanssa muutaman kuukauden ajan ja harjoittelivat operaatioita kanssamme, komentaja Øivind Gunnerud tuumaa.

Viisi Norjan kuninkaallisten ilmavoimien F-35-häivehävittäjää kohoaa vuorollaan jylisten vuonomaisemaan. Yhden hävittäjän ohjaimissa on viisikymppinen komentaja Gunnerud itse.

Lentää saa, kunhan läpäisee fyysiset testit – ja komentaja on fyysisesti yhtä kovaa tekoa kuin Skandien vuoristo. Hän johtaa esimerkillään.

Brekstadin taajama on henkeäsalpaavan kaunis Norjan puolustuksen strateginen keskipiste. Lauri Nurmi

Norjalaiset eivät peittele sitä, miksi he ostavat F-35-hävittäjiä ja harjoittelevat yhdysvaltalaisen strategisen pommikonelaivueen kanssa – ja syy tähän on kytköksissä Suomeen.

Vastaus bastion-uhkaan

Knutsen näyttää ison karttakuvan.

– Tunnette varmaan venäläisen bastion-puolustuksen ajatuksen, hän arvelee.

Ikävä kyllä Venäjä on palannut kylmän sodan aikaiseen sotilasoppiinsa, jossa se pyrkisi kriisitilanteessa hallitsemaan Pohjois-Norjaa ja laajaa osaa Suomen Lapista. Näin arvioivat norjalaiset.

Samaan arvioon on päätynyt Suomen Ulkopoliittinen instituutti.

– Venäjä on elvyttänyt kylmän sodan aikaisen bastion-strategiansa, joka tähtää strategisten ydinsukellusveneiden turvaamiseen. Tällä strategialla voi kriisitilanteessa olla vakavia seurauksia myös Pohjoismaille, johtava tutkija Harri Mikkola kirjoitti UPI:n raportissa vuonna 2019.

Esikuntapäällikkö Frank Knutsen Iltalehden haastattelussa.

Jännitteen kiristyessä Venäjä saattaisi pyrkiä miehittämään osia Suomen Lapista ja Pohjois-Norjasta sekä Norjalle kuuluvat Huippuvuoret kaukana Jäämerellä.

Knutsenin esittämä kartta kertoo siis Norjan ja Naton operatiivisen suunnittelun, strategian ja uhkakuvan lähtökohdista.

– Vaaleanharmaalla alueella venäläiset haluavat kontrollin. Mustalla alueella he haluavat estää ketään muuta toimimasta, Knutsen vakavoituu.

Venäläisten linnake sijaitsee Barentsinmerellä Novaja Zemljan saaren ympäristössä, missä partioivat Venäjän strategiset Borei-luokan ydinsukellusveneet.

Arktisella alueella Venäjä on avannut ja vahvistanut kylmän sodan aikaisia tukikohtiaan. Akula II ja Severodvinsk-luokan sukellusveneet ovat käytettävissä hyökkäykseen, samoin mittava keski- ja pitkän kantaman ohjusarsenaali.

Norjan ilmavoimien F-35A nousee kumeasti jylisten Ørlandissa. Ole Andreas Vekve / Forsvaret

Venäjä on sijoittanut moottoroidut jalkaväkiprikaatit Norjan rajan tuntumaan Petsamoon ja Suomen rajan läheisyyteen Alakurttiin.

Pohjois-Lappi ja Norjan koilliskolkka sijaitsevat mustalla eli vaaravyöhykkeellä.

– Emme pystyneet tekemään paljoakaan mustalla alueella, ja pystyimme toimimaan vain rajoitetusti harmaalla alueella, kunnes saimme F-35:n ja sen asejärjestelmän. F-35 on suunnanvaihtaja sekä harmaalla että mustalla alueella, Knutsen painottaa. Hän käyttää amerikkalaishävittäjästä englanninkielistä game-changer-ilmaisua.

Kuplia puhkomaan

Kansainvälisessä sotilasslangissa venäläisten tavoitteesta käytetään englanninkielistä lyhennettä A2/AD.

Se juontuu sanoista ”anti-access/area denial”. Vapaasti suomennettuna kyse on alueesta, jolla Venäjä haluaa ohjuksillaan, sensoreillaan ja hävittäjillään estää kaikkien muiden valtioiden toiminnan.

Norjan, Naton ja esimerkiksi UPI:n raportin arvion mukaan Venäjä yrittää luoda tällaisen kuplan Pohjois-Lapin ja Norjan Finnmarkin alueelle.

– Häiveominaisuus, asejärjestelmä ja sensorit. Siinä on kiteytettynä syy, miksi Norja valitsi F-35:n: kyetäksemme operaatioihin tässä ympäristössä, joka on takapihamme, Knutsen sanoo.

Trondheiminvuono on kymmeniä kilometriä syvä. Lentotukikohta sijaitsee sen suulla maisemakuvasta vasemmalle. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset perustivat ilmatukikohdan suojatakseen sukellusvenetukikohtaansa Trondheimissa. Lauri Nurmi

Kartta- ja uhkakuvien arviointi on saanut Suomen ja Norjan syventämään nopeasti puolustusyhteistyötään. Puolustusministerit Antti Kaikkonen ja Frank Bakke-Jensen allekirjoittivat kesäkuussa Tuusulassa aiesopimuksen.

Maat tutkivat mahdollisuudet yhteiseen operaatiosuunnitteluun alueilla, joilla suomalaisilla ja norjalaisilla on jaettuja huolia.

Yhteinen taistelukyky

Käytännössä kirjaus tarkoittaa yhteistä taistelukykyä Finnmarkissa ja Pohjois-Lapissa. Sitä myös harjoitellaan.

Norjan, Ruotsin ja Suomen ilmavoimat ovat lentäneet vuodesta 2009 alkaen säännöllisesti rajat ylittävissä yhteisharjoituksissa.

– On tietty tehtävä. Se liittyy johonkin tapahtumakulkuun. Sitten hajautamme hävittäjät ratkaisemaan tehtävän yhdessä. Operaatioiden komentajat eri lentokoneista kokoontuvat laatimaan suunnitelman, komentaja Gunnerud kertoo.

Norjan suurimman ilmatukikohdan komentaja innostuu puhuessaan kolmen Pohjoismaan ilmavoimien yhteistoimintakyvystä.

– Mukana saattaa olla maajoukkoja. Ilma- ja maajoukot voivat suunnitella operaatiota yhdessä. Operaatiolle on asetettu aikaraja, esimerkiksi tehtävän suorittaminen vuorokaudessa, Gunnerud kuvailee.

Komentaja Øivind Gunnerud innostuu puhuessaan Norjan, Suomen ja Ruotsin yhteisistä ilmasotaharjoituksista. Lauri Nurmi

Bastion-kartta, Norjan F-35-ohjelma, B1-laivueen vierailu, Cross Border Training -harjoittelu ja Suomen ja Norjan aiesopimus alkavat näyttää loogiselta kokonaisuudelta, jossa Pohjoismaat vahvistavat ennaltaehkäisevää pelotettaan Venäjän-uhkaa vastaan.

Historia ei toista itseään, mutta jotkin geopoliittisen peruskallion osat ovat verrattain muuttumattomia.

Ystävien maihinnousu

Knutsen näyttää mustavalkoista karttaa. Se on vuodelta 1954, jolloin hävittäjät palasivat Ørlandiin. Saksalaisten rakentamat puiset kiitoradat oli purettu sodan jälkeen ja parrut rahdattu osittain poltetun Finnmarkin jälleenrakennukseen.

Vuonna 1949 perustettu demokraattisten maiden puolustusliitto Nato aloitti mittavan investointiohjelman ja käytti lentotukikohtien perustamiseen 310 miljoonaa silloista Englannin puntaa.

Karttasymbolit kertovat senkin, että Skandien uumeniin louhittiin varastoja panssareille, jotta Norjaa ei enää koskaan miehitettäisi.

Uudella kartalla paksut vihreät nuolet osoittavat Atlantilta kohti Trondheiminvuonoa.

– Liittolaisten tuki sisältää maihinnousun Norjan keskiosiin. Myös siitä syystä on eduksi olla F-35-kapasiteetti tällä alueella, Knutsen valottaa Naton puolustuksen lähtökohtia.

Ilmatukikohta on tehnyt pienestä ja syrjäisestä taajamasta vauraan. Lauri Nurmi

Brekstadin taajaman rantaraitilla tuulee aina. Pikkukunnan keskus elää ja hengittää hävittäjien jylyssä ja jylystä.

F-35 on kuulemma vakaampi ja moottoreiltaan tehokkaampi kuin tammikuun alussa viimeisen palveluksensa Norjan ilmavoimille tekevät ikoniset F-16-hävittäjät.

– F-35:n lentäjien ei tarvitse käyttää nousussa jälkipolttoa päästäkseen nopeasti korkealle. Se vähentää lentomelua. Uuden hävittäjän melu on erilaista kuin vanhan, Knutsen selittää.

Melu on silti yksi syistä, joiden takia Norja sulkee vuodenvaihteessa Bodøn tukikohtansa ja keskittää uuden kalustonsa Ørlandiin.

Rantaraitilla keski-ikäinen nainen naurahtaa kysymykselle, miten paikalliset suhtautuvat tukikohtaan.

– Ennen 1950-lukua täällä ei ollut kuin maanviljelystä ja kalastusta. Perheet ovat muuttaneet Brekstadiin, koska tukikohta on työllistänyt ihmisiä monella tavalla, nainen kertoo. Hän osoittautuu hävittäjätuntijaksi, kuten epäilemättä joka toinen brekstadilainen.

– F-35 oli hyvä valinta, tai niinhän meille on kerrottu. Tarvitsemme sen, koska Putin on sellainen kuin on. Olisimme mielestäni voineet ostaa kahta konemallia: F-35:ttä ja F-22:a. Jälkimmäisillä voisi lentää vuonoissa näin, nainen sanoo ja piirtää kädellään ilmaan kiemuroita.

F-22 Raptor on niin ikään Lockheed Martinin kehittämä häivehävittäjä, mutta sille Yhdysvallat ei ole myöntänyt vientilupia. Norjan ilmatilassa amerikkalaiset ovat harjoitelleet ilmataistelua Raptoreillaan.

Jännitteen kiristyessä Venäjä saattaisi yrittää miehittää Pohjois-Lapin, Finnmarkin ja Huippuvuoret. Lauri Nurmi

Liittosuhde on niin vanha ja syvä, että komentaja Gunnerud ei hätkähtänyt kriittistä kirjoittelua B1-pommikoneiden vierailusta.

– Mediassa kirjoitettiin siitä paljon. Osa työtäni on ottaa vastaan liittolaistemme joukkoja: varmistaa, että he saavat ruokaa ja polttoainetta. Eikä oikeastaan ole väliä, onko kone B1 vai B2 tai F-35 vai F-18. Teen parhaani isäntänä. Se oli meille hyvää harjoitusta, hän painottaa.

Gunnerud kertoo ottavansa mielellään vastaan toimittajia, niin norjalaisia kuin ulkomaalaisia.

– Osassa kritiikkiä väitettiin, että Norjan turvallisuuspolitiikka olisi muuttunut. Näin ei ole minun perspektiivistäni tapahtunut. On vain näkyvämpää, kun kumppanit ja liittolaiset harjoittelevat Norjassa lentokoneilla. Maajoukkoja on harjoitellut Norjassa joka vuosi. Silloin lehdissä ei näe samanlaista parjausta. Merivoimien aluksia purjehtii rannikollamme, eikä mediassa silloinkaan ole parjausta, Gunnerud pohtii.

Suomelle tarjottu harjoittelua pommikoneiden kanssa

Kun Yhdysvaltain ilmavoimien USAF:n strategiset B-1B Lancer -pommikoneet saapuivat helmikuussa Norjaan, ne harjoittelivat heti Keski-Ruotsin yllä Ruotsin ilmavoimien Gripen-hävittäjien kanssa. Harjoituksessa oli mukana maajoukkoja.

Ennen ilma- ja maajoukkojen iskut sovitettiin yhteen radioliikenteellä, nykyään elektronisilla sensoreilla.

Iltalehden tietojen mukaan myös Suomelle on tarjottu mahdollisuutta harjoitella B1-pommikoneiden kanssa ja asiasta on puhuttu TP-Utvassa hallituksen ja tasavallan presidentin kesken. Toistaiseksi Suomi ei ole tähän harjoitteluun osallistunut.

Strategisiin pommikoneisiin yhdistyy paljon mielikuvia, joita Gunnerud yrittää avoimuudellaan hälventää.

– Meidän täytyy kyetä tekemään näitä juttuja rauhan oloissa, jotta koskaan voisimme pystyä niihin kriisissä.

– Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun B1-lentokone oli maan kamaralla. Jotkut ihmiset kyselivät siitä, ja me vastasimme heille. Se kuuluu demokratiaan, jossa ihmisillä on vapaus kysyä, mitä he haluavat, ja esittää kritiikkiä, Gunnerud sanoo.

Paikallinen pormestari nousi julkisuuteen hänkin, ja muutkin kuin pitseria Melissan pitäjä hyötyivät taloudellisesti.

Brekstadin taajama levittäytyy lentotukikohdan ja vuonon väliselle maa-alueelle. Lentomelu on arkipäivää. Lauri Nurmi

Brekstadissa elettiin aikaa ennen koronapandemian massarokotuksia, eikä kukaan asunut hotelleissa.

– Amerikkalaiset täyttivät hotellit kahdeksi kuukaudeksi, vuokrasivat 50–100 autoa ja ostivat kaupoista ruokaa. Paikallinen yhteisö hyötyi, ja me saimme harjoituksemme, Gunnerud hymyilee.

Norjan maanpuolustus ei nojaa yksin amerikkalaiseen huipputeknologiaan.

Hallituksen puolustusselonteossa asevoimat ovat yksi palanen, mutta onnistuakseen tehtävässään ne tarvitsevat taakseen koko väestön ja yhteiskunnan.

Gunnerud löytää Norjan ja Suomen puolustuksen perustuksista paljon yhtäläisyyksiä, vaikka toinen naapuruksista on Naton jäsen ja toinen toistaiseksi ei.

– Meillä on käytössä malli, jota kutsumme kokonaispuolustukseksi. Siviiliväestö tulee mukaan puolustukseen, jos jotain tapahtuu. Meillä on paljon siviilejä, jotka pukisivat univormun päällensä. Kolmas tekijä ovat liittolaisemme: Nato ja kahdenväliset sopimukset esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa, johon meillä on vahvin side. Ollaksemme yhteensopivia meidän on harjoiteltava sitä käytännössä ja säännöllisesti, Gunnerud tähdentää.

Betonisia lentokonehalleja kohoaa tuuliseen maalaismaisemaan.

Tukikohdassa ahertaa 1 200–1 300 ihmistä. Sillä on oma pelastuslaitoksensa ja sairaalansa. Sotilaiden ja siviilityöntekijöiden määrä kasvaa yli 1 600:aan vuoteen 2025 mennessä. Silloin Norja on saanut kaikki 52 hävittäjäänsä.

– En voi antaa työntekijöistä tarkkaa lukua, koska se on politiikkaa. Emme tiedä, kuinka paljon määrärahoja saamme millekin vuodelle, Knutsen virnistää.

Nasam 3 -ilmatorjunta

Ørlandiin sijoitetaan kymmenien miljardien kruunujen arvosta moderneinta aseistusta, muutakin kuin lentokoneita.

Yksi Norjan teollisuuden kruununjalokivistä, monialayhtiö Kongsberg, on kehittänyt uuden keskikantaman ilmatorjuntajärjestelmän Nasam 3:n.

Ørlandin suojaaminen Kongsbergin aseilla on sikäli kiinnostavaa, että Kongsberg Defence and Aerospace omistaa 49,9 prosenttia suomalaisen valtionyhtiön Patria-konsernin osakkeista.

– Maassa ollessaan kone on haavoittuvaisimmillaan. F-35:ssä itsessään on puolustusjärjestelmä. Koneet ovat puolustuksessa tärkeitä, mutta meillä on vahva ohjelma tukikohdan omasuojan kohottamiseksi. Siinä on eri kerroksia, esimerkiksi Nasam 3 -ilmatorjunta. Norja kehittää myös pitkän kantaman ilmapuolustusta, jotta tukikohdan ympärille saadaan laajempi suojakehä, Knutsen kertoo.

Tilaamistaan koneista Norja on saanut 31, joista 21 on kotimaassa. Kymmenen konetta on lentäjäkoulutuksen takia Luken ilmasodankäynnin harjoitustukikohdassa Yhdysvalloissa.

Frank Knutsen kertoo, että toisen maailmansodan aikana lentotukikohtaa rakensivat saksalaisten serbialaiset sotavangit. Kentällä kuulemma tuulee aina. Lauri Nurmi

Jos Suomi valitsee F-35:n, ilmavoimien lentäjät lähtevät välittömästi Lukeen harjoittelemaan. Norjalaiset aloittivat lentoharjoittelun vuonna 2015 ja vastaanottivat ensimmäiset F-35:t kahta vuotta myöhemmin. Lockheed Martin on toimittanut koneet kolmen erissä, yhteensä kuusi vuodessa.

– F-16-hävittäjissä meillä on ollut naisia lentäjinä, ei monia, mutta heitä on ollut. Vielä meillä ei ole naisia F-35-lentäjinä, mutta tulevaisuudessa kyllä, komentaja Gunnerud sanoo.

Kuinka paljon maksaa lentotunti?

Hävittäjäkaupassa ei paina pelkkä ostohinta. Kriittinen kysymys on lentotunnin hinta.

Testaus-, taktiikka- ja harjoituslaivueen komentaja Eskild Kristiansen laskee, että norjalaiset ovat harjoitelleet uusilla koneillaan vuodesta 2017 lähtien yhteensä 15 000 lentotuntia. Toisen mokoman tunteja lentäjät ovat istuneet simulaattorissa.

– Lentotunti maksaa meille noin 111 000 kruunua, Kristiansen kertoo.

Summa kattaa polttoaineen, huollon ja henkilöstön palkat.

Isännät pitävät laajan esitelmän siitä, miten eri käyttäjämaiden rahoittama kumppanuusohjelma laskee lentotunnin hintaa.

Kukin käyttäjämaa tekee ylläpitosopimuksen F-35-ohjelmatoimiston kanssa. Varaosien toimitusketju on globaali, ja varastoja sijoitetaan käyttäjämaihin. Osat ovat Yhdysvaltain hallinnon omistuksessa niin kauan, kunnes ne asennetaan koneisiin. Tämä pienentää kustannuksia, koska pienen käyttäjämaan ei tarvitse sitoa varojaan osiin.

Jokainen käyttäjämaa maksaa osuutensa varaosista.

Suhde Yhdysvaltoihin ja muihin Nato-maihin syventyy uudelle tasolle, jos Suomi valitsee F-35:n. Se on suorituskyvyn rinnalla yksi konemallin kannattajien argumenteista.

Kongsberg on kehittänyt hävittäjään JSM-ohjuksen (engl. joint strike missile), joka on kommunikoi elektronisesti muiden ohjusten kanssa ja on samalla yhteydessä operaation keskusohjaamoon.

F-35 pystyy kantamaan häivekuorensa alla julkisten tietojen mukaan ainakin kaksi JSM:ää. Ulkoisiin ripustimiin niitä voi asentaa enemmän, mutta silloin koneesta tulee helpommin tutkilla havaittava.

– Täysi operatiivinen JSM-valmius saavutetaan vuonna 2025, Kristiansen sanoo.

Oletettavasti JSM-ohjuksia on tarjottu Suomelle osaksi F-35-kauppaa.

Häivekuoren alle voidaan kätkeä ohjuksia. Ole Andreas Vekve / Forsvaret

F-16 kesti yli 40 vuotta

Kehityspotentiaali. Sitä sanaa Ørlandin ylimmät upseerit toistelevat.

– F-16 on kestänyt yli 40 vuotta ja ollut menestys. Se on nyt eri hävittäjä kuin saapuessaan 1970-luvun lopulla. Vaikka se ehkä näyttää samalta, se on sisältä täysin erilainen. Valitessamme F-35:n katsoimme, että sillä on erinomainen kehityspotentiaali seuraaviksi 40–50 vuodeksi, Knutsen sanoo.

Onko F-35:ssä norjalaisten mielestä enemmän potentiaalia kuin ruotsalaisessa Gripenissä?

– Tämä on poliittinen...

Knutsen hymyilee, mutta päättää pohjoismaiseen tapaan vastata jotakin.

– On olemassa monia syitä sille, miksi me valitsimme F-35:n. En tunne yksityiskohtia Gripenistä. Luultavasti sillä on niin ikään potentiaalia, hän tuumaa ja kertoo sotilaallisen ajattelun logiikasta.

Jotta voimatasapaino säilyisi Pohjolassa, mahdollisen uhkaajan teknologiseen kehitykseen on kyettävä vastaamaan. Vastustajat vastaavat aina jollakin, eikä teknologisia harppauksia pysty ennustamaan, mutta Norjan vastaus Venäjän-uhkaan on ollut F-35.

– Se on monimutkaisempi kuin F-16. Tämä ei ole hävittäjä, vaan paljon enemmän kuin edeltävät systeemit. Yhteinen kumppanuusohjelma toimii, vaikka se on valtava, Knutsen sanoo.

Aika parantaa haavat

Aluksi norjalaisilla oli ongelmia ohjaamon kuomun kanssa, mutta ne on kuulemma ratkaistu. Kun ongelma tunnistetaan jossain päin maailmaa, se menee ratkaistavaksi yhteiseen ohjelmatoimistoon. Ratkaisu annetaan kaikille kumppaneille.

– Kaikki hävittäjät tuodaan samalle tasolle. Taso ei riipu siitä, missä erässä olet ostanut hävittäjät, Kristiansen painottaa.

Neljänkymmenen vuoden kuluttua Norjan ilmavoimilta voi kuulemma kysyä, kestikö häiveteknologia ajanhammasta.

– Häiveteknologia vai ei? On vaikeata ennustaa, mitä tapahtuu ajassa eteenpäin yhden ja puolikkaan sukupolven aikana. Mutta voimme ehdottomasti sanoa, että tämä on sopiva hävittäjä tähän maailmanaikaan. Kutsuisin sen teknologiaa johtavaksi, testausta johtava Kristiansen pohtii.

– Ei ole lupausta, että tämä kone on se, mitä saat 40 vuodeksi. Vaan on lupaus, että kehitämme sitä yhdessä koko elinkaaren ajan.

Lopulta kaikista aseista, paitsi puolustustahdosta, tulee museoesineitä.

Austråttin metsäisen kukkulan laella pohjoista ilmastoa uhmaa saksalaisten tykistölinnoitus. Saksalaiset siirsivät Gneisenau-sotalaivan tykkitornit Ørlandin tukikohdan suojaksi vuonna 1942, kun alus oli vaurioitunut käyttökelvottomaksi.

Kipeimmätkin haavat voivat umpeutua.

Luftwaffen asekoulun (Waffenschule Luftwaffe) upseerit ja aseteknikot ovat tervetulleita Norjaan.

– Työskentelemme läheisesti saksalaisten kanssa, Kristiansen tuumaa kuin ohimennen liittolaisia luetellessaan.