Finland

Lumoava hetki oopperassa muutti kapellimestari Jonas Rannilan, 30, elämän – ”Koko maailma avautui, siinä yhdistyy niin monta taidemuotoa”

Kapellimestari ja kuoronjohtaja Jonas Rannila pyyhältää syntymäpäivähaastatteluun Musiikkitalon kahvilaan keskeltä ankaraa työputkea. Kun kesässä on vain muutama kunnollinen vapaapäivä, on haastattelu soviteltava niihin. Ei kuitenkaan mene kauaa, kun joku tulee jo nykimään hihasta ja vaihtamaan pari sanaa tietyistä nuoteista.

”Oli ehkä virhe sopia haastattelu tänne, kun täällä on kaikki tutut”, Rannila sanoo ja nauraa kovaan ääneen.Kaikesta päätellen yhdellä maan lupaavimmista oopperakapellimestareista on vauhti päällä. Kesä on kulunut tiiviisti oopperan pauloissa.



”Nyt olen Savonlinnan oopperajuhlilla mukana kahdessa esityksessä, Sevillan parturissa ja Ryöstö seraljistassa. Toisessa toimin apulaiskapellimestarina, ja toisessa soitan cembaloa.”

Ennen Savonlinnaa Rannila johti Ilmajoen musiikkijuhlilla kaksi oopperaa, Ilkka Kuusiston Aino Acktén ja Tuomas Kantelisen Mannerheimin. Jälkimmäistä esitettiin kolmatta kesää täysille katsomoille.



”Kalenteri on muutenkin täynnä melkein kolmeksi vuodeksi eteenpäin. On oopperaa, musikaalia, operettia, kokeilevaa, kamarimusiikkia, isoja kuoroteoksia, sinfoniakonsertteja, uutta ja vanhaa”, hän listaa.

Seuraava ensi-ilta häämöttää jo kulman takana, kun Opera Box esittää syyskuussa Francis Poulencin Tiresiaan rinnat -oopperan Aleksanterin teatterissa. ”Pääroolissa laulaa kansainvälisesti menestynyt huippusopraanomme Anu Komsi”, Rannila kertoo innoissaan.

Kolmekymppiseksi Rannilalle on kertynyt runsaasti kokemusta orkesterin ja kuoron johtamisesta. Oopperatöidensä ohella hän toimii muun muassa Helsingin filharmonisen kuoron ja mieskuoro Manifestumin taiteellisena johtajana sekä Opera Boxin musiikillisena johtajana.



Erityisesti luovalla alalla tuntuu pätevän yksi sääntö: kun tekee työnsä hyvin ja mieleenpainuvasti, se poikii usein uusia mahdollisuuksia ja työtilaisuuksia. Sama kuvio on Rannilan tapauksessa toistunut itse asiassa jo nuoruusvuosista asti.

Hän haki kymmenvuotiaana musiikinopettajansa kannustamana Cantores Minores -poikakuoroon, kun opettaja oli ensin pannut merkille innokkaan laulajan. Perinteikäs poikakuoro löytyy monen eturivin kotimaisen muusikon taustalta. Myös Rannilan kohdalla se oli yksi askel kohti laajempaa musiikin ymmärrystä.

”Heti, kun pääsin tekemään Bachin isoja passioita ja orato­rioita Cantoreksen kanssa, minulle syntyi käsitys musiikillisesta dramaturgiasta, sen jännitteistä ja purkauksista, ja siitä, miten eri tavoin musiikkia on mahdollista esimerkiksi kapellimestarina käsitellä. Nuottikuvasta tuli mielessäni soivaa muovailuvahaa.”



Lisäksi Cantores Minoresissa saattoi päästä esiintymään erilaisiin näkyviin tilaisuuksiin, kuten solistiksi itsenäisyyspäivän val­tiolliseen jumalanpalvelukseen. Tapahtuma lähetettiin suorana televisiossa ja radiossa.

”Sieltä minut ja ääneni bongasi Kansallisoopperan silloinen pääkorrepetiittori, ja pääsin Kansallisoopperan Toscaan pieneen poikasolistin tehtävään.”



Kiinnitys Toscaan oli käänteentekevä tapahtuma Rannilan elämässä. Lumoava hetki, hän tarkentaa.

”Muistan, miten istuin yksin eturivissä seuraamassa harjoituksia, ja koko se maailma avautui. Siinä yhdistyi niin monta taidemuotoa, että oikein hämmennyin siitä. Ooppera on valtavan intensiivinen kokonaiselämys, eikä samaa pysty normaaleissa konserttisaleissa kokemaan.”

Samankaltaisia tunnevyöryjä on tullut vastaan myöhemminkin, mutta harvakseltaan. Rannila arvioi näkevänsä vuoden aikana vähintään viitisenkymmentä oopperaesitystä, joista vain yksi tai kaksi on huippuluokkaa.

”Viime keväänä näin Berliinissä Erich Wolfgang Korngoldin Das Wunder der Helianen. Äitini oli mukana, mutta hän nukkui koko esityksen. Esityksen jälkeen olin raivoissani, en äidilleni, vaan sille, ettei kukaan opettajistani ollut koskaan esitellyt tätä teosta minulle. Se osui minuun kuin salama, se herätti uudestaan uskoni oopperaan. Se oli mestariteos, se imi minut kokonaan mukaansa”, hän sanoo kädet viuhtoen.

Rannila innostuu hahmottelemaan tulevaisuutta, jossa vastaavat luihin ja ytimiin meneviin taide-elämyksiin voisi törmätä useammin.

”Nykyään puhutaan paljon tekoälystä. Itse näen siinä suuret mahdollisuudet musiikin ja taiteen näkökulmasta. Tulevaisuudessa tekoälyllä voitaisiin esimerkiksi luoda jokaisen henkilökohtaiseen elämään sopivaa musiikkia ja taidetta. Siihen voisi piirtää vaikka oman mielimusiikin ja estetiikantajun, ja tekoälyä voisi pyytää säveltämään omaan mielenlaatuun ja mieltymyksiin sopivan biisin.”

Millainen olisi siis juuri Rannilan mielenmaisemaan sopiva tekoälyn säveltämä teos?

”Se olisi originelli, dramaturgialtaan pettämätön, kokonaisvaltainen, sellainen, että yleisön tekisi mieli vaan huutaa mukana”, hän sanoo ja kajauttaa ilmoille villin karjahduksen.


Football news:

Бав Bayern won the gold double in Germany for the 13th time
Neuer provided an assist in the German Cup final with Bayer
Sarri about 4:1 with Torino: Juve had a false sense of security after a couple of goals
Cristiano Ronaldo: I needed to score from a free kick to regain my confidence
After football, Buffon will return to school. He once faced prison for a false diploma
Ronaldo scored the first goal for Juventus from a free kick. There were 43 attempts
Ronaldo is the first in 59 years to score 25 goals for Juventus in Serie A in a single season