Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Miehellä ei ollut aavistustakaan, vaimo kuului vakoojarinkiin – Tällainen on koodinimi ”Sonjan” tarina

Tavallisena kotirouvana pidetty nainen varasti atomipommin salaisuudet ja toimitti ne Moskovaan. Koodinimi “Sonja” oli yksi vakoilumaailman suurimpia salaisuuksia viime vuosiin asti.

Ursula Kuczynski, Ruth Werner, agentti Sonja. Kuuluisalla vakoojalla on monta nimeä.

Mikäli et ole kuullut hänestä aiemmin, se voi johtua salamyhkäisen neuvostoagentin poikkeuksellisesta kyvystä toimia huomaamatta – tai siitä, ettei hänestä ole aikaisemmin kirjoitettu paljoakaan.

Jälkimmäinen vaihtoehto korjaantuu lokakuussa, kun brittiläisen historiantutkijan Ben Macintyren kirja Kuczynskista ilmestyy suomeksi nimellä Agentti Sonja – Äiti, sotilas, rakastajatar, vakooja.

Macintyre kuvaa Ursula Kuczynskia kuin modernin vakoilutrillerin sankaritarta.

Ursula kuvattuna noin vuonna 1935.

Hän oli yhtä aikaa äiti, kotirouva, kirjailija, erinomainen radioteknikko, vakoojaringin johtaja, lähetti, pomminrakentaja, kylmän sodan soturi ja salainen agentti.

– Hän oli yhtä aikaa äiti, kotirouva, kirjailija, erinomainen radioteknikko, vakoojaringin johtaja, lähetti, pomminrakentaja, kylmän sodan soturi ja salainen agentti.

Koodinimen “Sonja” antoi Richard Sorge – kommunistien ykkösvakooja maailmansotien välissä – johon Kuczynski myös rakastui.

Kuczynski syntyi varakkaaseen perheeseen Berliinin Schönebergissä. Macintyren mukaan hänen vanhempansa liikkuivat kaupungin vasemmistopiireissä ja tunsivat paikalliset silmäätekevät.

Marxilainen aate oli tuolloinkin taiteilijoiden ja intellektuelleina itseään pitävien suosiossa, ja kuudesta lapsesta juuri Ursula otti sen hartaimmin omakseen.

Saksalaiset nuorisokommunistit marssivat Berliinissä kevään 1925 vapunpäivän paratiisissa.

16-vuotiaana hän kiersi muiden kommunistien kanssa maaseudulla julistamassa marxismi-leninismin ilosanomaa. Hän uskoi vallankumouksen olevan kotimaassaan “kulman takana”, vaikka kansalaiset toisinaan vastasivat usuttamalla koiransa käännyttäjien perään.

Pian Ursulan elämään ilmestyi ihailija, arkkitehtiopiskelija Rudolf Hamburger, jossa oli vain yksi vika: hän ei ollut kommunisti. Hamburgerista kommunististien puheet olivat kapulakielisiä ja pitkäpiimäisiä, ja eriävät mielipiteet sivuutettiin ylimielisesti.

"Sonjan" ensimmäinen aviomies Rudolf Hamburger.

Hamburger näki kommunistisen paatoksen todellisen luonteen eikä hyväksynyt sitä, vaikka ajattelikin vasemmistolaisesti.

– Eriävien näkemysten ylimielinen sivuuttaminen! Kapulakieliset pitkäpiimäiset puheet! Hamburger näki kommunistisen paatoksen todellisen luonteen eikä hyväksynyt sitä, vaikka ajattelikin vasemmistolaisesti.

Ursula Kuczynski kiinnostui miehestä, mutta aate oli vahvempi. Venäjän bolshevikkivallankumouksen johtajan Vladimir Leninin suuruudenhullu uho upposi häneen kuin kuuma veitsi voihin. Lenin oli muun muassa uhonnut:

– Ensin otamme haltuumme itäisen Euroopan, sitten valtavan Aasian. Piiritämme kapitalismin viimeisen linnakkeen, Amerikan Yhdysvallat. Taistella meidän ei tarvitse. Maa putoaa syliimme kuin kypsä hedelmä.

Kuczynski päätti ottaa kopin ja nousi syyskuussa 1928 Amerikkaan menevään valtamerialukseen, jonka määränpää oli Philadelphia.

Hän vietti Yhdysvalloissa lähes vuoden. Samalla heräsi koko loppuelämän kestävä viha-rakkaussuhde taloudellisesti ylivertaiseen länteen. Uuden maailman vauraus, autot, puhelimet, radiot ja jazz olivat ennennäkemätöntä tulevaisuuden huumaa.

Rudolf ja Ursula päiväunilla vähän ennen jälkimmäisen lähtöä Moskovaan kommunistien vakoilukoulutukseen.

Ursula näki Rudolfin laiturilla vastassa ja ymmärsi rakastavansa tätä.

Ursula palasi Saksaan syksyllä 1929. Hän näki Rudolfin laiturilla vastassa ja ymmärsi rakastavansa tätä. Ursula Kuczynski ja Rudolf Hamburger järjestivät yksinkertaiset häät lokakuussa ja menivät naimisiin lähipiirinsä läsnä ollessa.

Keskiluokkainen elämä kotimaassa päättyi jo seuraavana vuonna, kun tuoreen aviomiehen lapsuudenystävä houkutteli tämän Kiinaan suuren kodinkonevalmistajan leipiin. Rudolf oli innoissaan uudesta mahdollisuudesta. Hänellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, mihin muutto Shanghaihin johtaisi.

Kuomintang-puolueen hallitsemassa Kiinassa kuohui koko 1930-luvun. Nationalistit vainosivat kommunisteja, jotka yrittivät toistaa Venäjän vallankumousta Kiinassa. Sekasortoisessa Shanghaissa vilisi Neuvostoliiton vakoojia, eikä aikaakaan, kun Ursula päätyi kommunistiagitaattori Agnes Smedleyn pauloihin.

Kaupungissa oli komennuksella myös Smedleyn rakastaja Richard Sorge, puna-armeijan tiedustelu-upseeri. Hän oli Shanghain korkea-arvoisin neuvostovakooja, koodinimi “Ramsay”.

Puolituntinen "Ramsayn" seurassa muutti Ursulan elämän lopullisesti.

"Punainen James Bond" eli Richard Sorge. Neuvostoliitolle vakoillut Sorge oli jopa läntisen tiedustelun silmissä arvostettu.

Puolituntinen "Ramsayn" seurassa muutti Ursulan elämän lopullisesti.

Ikonisen James Bond -hahmon kehittänyt toisen maailmansodan tiedustelu-upseeri ja kirjailija Ian Fleming kuvaili Sorgea “suurenmoisimmaksi vakoojaksi kautta aikain”.

Sorgessa oli paljon piirteitä, joita Fleming mitä suuremmalla todennäköisyydellä “lainasi” Bondin hahmolle.

– Vaikka Sorge oli saksalainen, kommunisti ja miltei keski-ikäinen, vuonna 1930 hän muistutti kovasti kuvitteellista James Bondia ainakin siinä suhteessa, että oli komea, perso alkoholille ja kova, lähes patologinen naistenmies, Macintyre kirjoittaa.

Yhdistyneen kuningaskunnan sisäisestä turvallisuudesta vastaavan MI5:n virallinen historioitsija Christopher Andrew on myös laskenut Sorgen “vuosisadan suurimpien vakoojien joukkoon”.

Petipuuhien ulkopuolella Smedleyn tehtävä oli hankkia uusia kasvoja kommunistien vakoojarinkiin. Hän tiesi, että kaikki uudet naispuoliset agentit olivat paitsi “palvelus vallankumoukselle” myös lemmenlahja “Ramsaylle”.

Marraskuussa 1930 hän luovutti Sorgelle Moskovan siunauksella Ursulan, joka oli kuudennella kuulla raskaana aviomiehelleen Rudolfille.

Amerikkalainen kommunistiagitaattori Agnes Smedley (oik.) tulevan hirmuhallitsijan Mao Zedongin (vas.) ja tämän lakeijan, kenraali Zhu Den seurassa Yunanissa 1937.

Hallituksen joukot teloittavat kiinalaisen kommunistin Shanghaissa vuonna 1927.

Kommunisti Mao Zedongin johtama 50 000 maalaisen aseistautunut joukko oli samaan aikaan aloittanut “vallankumouksen vihollisten” murhaamisen.

Kommunisti Mao Zedongin johtama 50 000 maalaisen aseistautunut joukko oli samaan aikaan aloittanut “vallankumouksen vihollisten” eli lähetystyöntekijöiden, maanomistajien, virkamiesten ja ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien murhaamisen.

Ursula julisti olevansa valmis tekemään osansa “kansainvälisen solidaarisuuden nimissä”. Hänelle ja Sorgelle järjestettiin salainen tapaaminen Hamburgerien kotiin.

Macintyre kuvaa kohtaamista tarkasti. Kun Ursula oli vakuuttanut, että talo oli palvelusväkeä lukuun ottamatta tyhjä, Sorge sulki olohuoneen oven huolellisesti ja istuutui Ursulan viereen sohvalle.

– Olen kuullut, että olet valmis auttamaan kiinalaistovereita heidän ponnisteluissaan. Pitääkö paikkansa?

Ursula nyökkäsi innokkaana. Tämä jälkeen seurasi “viimeinen varoitus”.

– Haluan, että harkitset vielä. Tässä vaiheessa voit edelleen perääntyä ilman, että kukaan katsoo pahalla.

Lause sisälsi verhotun uhkauksen, jonka mukaan perääntyminen myöhemmin saattaisi johtaa ikäviin seurauksiin. Ursula suostui – ja arpa oli heitetty. Koodinimestä “Sonja” oli tulossa legenda, vaikka sen haltija ei vielä tässä vaiheessa sitä tiennytkään.

Ainoa, jolla ei ollut aavistustakaan mitä oli tekeillä, oli aviomies Rudolf Hamburger.

Ursulan lapsuudenkoti Berliinissä Zehlendorfin hienostoalueella.

Keskiluokkaista unelmaansa elävällä “poroporvarilla” ei ollut aavistustakaan, että hänen vaimonsa kuului Neuvostoliiton vakoojarinkiin ja heidän kotiaan käytettiin salaisten agenttien tapaamispaikkana.

Hän oli varoissaan uuden työnsä myötä, nautti perhe-elämästä ja odotti isyyttä. Keskiluokkaista unelmaansa elävällä “poroporvarilla” ei ollut aavistustakaan, että hänen vaimonsa kuului Neuvostoliiton vakoojarinkiin ja heidän kotiaan käytettiin salaisten agenttien tapaamispaikkana.

Ursula synnytti alkuvuodesta 1931 pojan, joka sai nimekseen Michael. Nimi annettiin marxilaisen Michael Goldin mukaan, jonka Ursula oli tavannut New Yorkissa.

Macintyren mukaan “Sonja” ajatteli, että lapsesta olisi hyötyä tulevan uravalinnan takia:

Ursula sai todistuksen punalipun kunniamerkistä, joka luovutettiin hänelle Kremlissä 1937.

Käpy selän alla? Ei sentään, vaan Ursula ja rakastajansa, toinen kommunistivakooja Richard Sorge retkellä Shanghain ympäristössä.

– Kenelle tulisi mieleenkään, että vastasyntynyttä esikoistaan hoivaava äiti voisi olla myös vakooja?

– Kenelle tulisi mieleenkään, että vastasyntynyttä esikoistaan hoivaava äiti voisi olla myös vakooja?

Tilanne Shanghaissa muuttui samaan aikaan. Laillisen hallituksen turvallisuusjoukot pidättivät 36 kommunistia tammikuussa.

Vihje oli mitä luultavimmin tullut yllättävältä taholta: toisilta kommunisteilta. Kiinan kommunistisen puolueen uusi johtaja Wang Ming piti pidätettyjen järjestöä “toisinajattelevien tovereiden peiteorganisaationa” ja halusi hankkiutua heistä eroon.

Pian alkoi kiiriä tietoja, joiden mukaan Shanghain kansainvälisen poliisin päällikkö Tom Givens oli saanut kasattua listan ulkomaalaisista, joiden hän epäili vakoilevan Neuvostoliitolle. Nimien joukossa olivat Richard Sorge ja Agnes Smedley – ja ehkä myös Ursula.

Uruslan kotitekoinen sähkötysavain, joka oli tehty metallisesta viivoittimesta, lankarullasta, puuviilusta ja pätkästä kuparilankaa.

Kiinni jäädessään hän olisi Kiinan salaisen poliisin armoilla.

Amerikkalaisena Agnesilla oli mahdollisuus juosta takaisin kotimaansa helmoihin ja anoa apua Yhdysvaltain konsulilta, mikäli kiinalaiset pidättäisivät hänet. Ursulan tilanne oli toinen: kommunistivakoojalle ei Saksasta heruisi ymmärrystä. Kiinni jäädessään hän olisi Kiinan salaisen poliisin armoilla.

Maa poltti jalkojen alla – ja kun Maonkin joukot oli toistaiseksi saatu torjuttua –“Ramsay” pakeni Neuvostoliittoon. Ursula Hamburger päätti seurata perässä.

Ennen lähtöä hänet kutsuttiin uuteen salaiseen kohtaamiseen. Ursula joutui valitsemaan lapsensa ja kutsumuksensa välillä: Michael-poika ei voisi matkustaa Neuvostoliittoon äitinsä kanssa, koska oppisi maassa venäjää.

Vihulaisen kieltä taitava lapsi puolestaan paljastaisi Ursulan, kun tämä myöhemmin sijoitettaisiin seuraavaan asemapaikkaansa vakoilemaan.

Ursula valitsi aatteen. Hän alkoi järjestellä Pikku-Michaelin muuttoa appivanhempiensa huomaan. Max ja Else Hamburger olivat paenneet Adolf Hitlerin natsijoukkoa Tshekkoslovakian puolella Riesengebirgen vuoristossa sijaitsevalle majalleen.

Natsihallitsija Adolf Hitler kantakapakassaan Osteria Bavariassa Muenchenissa.

Rudolf jäi Shanghaihin. Pelastaakseen avioliittonsa hän ei estänyt Ursulaa lähtemästä Moskovaan vaan elätteli toivetta siitä, että perhe voisi vielä yhdistyä.

Kun raskas koulutusjakso Neuvostoliiton takamailla päättyi, “Sonja” lähetettiin ensimmäiselle komennukselleen. Kohde oli Mantshuria, jonka Japani oli miehittänyt 1931.

Rudolfin toive perhe-elämästä kärsi kovan kolauksen, sillä Ursula sai mukaansa uuden “aviomiehen”.

Kulissiliiton toista osapuolta lähetettiin näyttelemään Johann Patra, 34-vuotias liettualainen merimies ja neuvostoagentti. Yhteistyö sujui kuitenkin niin hyvin, että Patrasta ja Ursulasta tuli oikea pari.

Valeaviomies Johann Patra, josta tuli Ursulan oikea siippa Mantsurian komennuksen aikana.

Puna-armeija päästi myös Michael-pojan Mantshuriaan, ja kolmihenkisen perheen todellinen identiteetti pysyi salassa pitkään. Rudolf sai kuulla totuuden Shanghaissa.

– Hän ei sättinyt minua eikä asettunut lainkaan poikkiteloin – hän hyväksyi jopa sen, etten välttämättä asuisi yksin Mukdenissa, Ursula kirjoitti muistelmissaan Sonjas rapport (suom. Sonjan raportti) 1977.

Seuraavaksi puna-armeija lähetti hänet Puolaan. Vastavakoilu oli haistanut kommunistit Mukdenissa, ja Varsovassa Ursula “palautettiin” yhteen Rudolfin kanssa. Hän sai seuraavan lapsensa huhtikuussa 1936 – Janina-tyttären isä ei kuitenkaan ollut Rudolf vaan Johann Patra.

Kolmas aviomies Len Beurton kuvattuna vuonna 1939.

Puolasta matka jatkui Sveitsiin, joka oli yksi vakoilun ampiaispesistä toisen maailmansodan alla. Siellä hän tapasi uuden miehen, brittiläisen kommunistin Len Beurtonin, joka oli taistellut vapaaehtoisten joukko-osastossa Espanjan tasavallan puolella.

Koodinimi “Sonja” sai avioliiton myötä kelpoisuuden Britannian passiin ja muutti Ursula Beurtonina saarivaltioon keväällä 1941.

Siellä hänen vakoojan uransa huipentui: “kotirouva” idyllisestä Cotswoldsista varasti atomipommin salaisuudet ja toimitti ne Moskovaan.

“Kotirouva” Cotswoldsista varasti atomipommin salaisuudet ja toimitti ne Moskovaan.

Brittien ydinasesalaisuudet "Sonjalle" paljastanut fyysikko Klaus Fuchs vankileirin arkistokortissa.

Britannian ydinaseprojektissa työskenteli saksalainen fyysikko Klaus Fuchs, joka oli intomielinen kommunisti. MI5 tiesi Fuchsin vakaumuksesta, mutta hyväksyi riskin miehen kykyjen takia.

Pahaksi onneksi Fuchs oli “Sonjan” veljen Jürgen Kuczynskin tuttava. Kun fyysikko halusi jakaa atomisalaisuuksiaan Neuvostoliitolle, Jürgen pyysi siskonsa välittäjäksi.

Fuchs ja "Sonja” tapasivat useaan otteeseen Banburyssä, jonka jälkeen nainen välitti tiedot Lontoossa piilotteleville neuvostoagenteille tai suoraan Moskovaan radioteitse.

Ursulalla oli näin komeat maisemat, kun hän vakoili Genevessä, Sveitsissä puna-armeijan piikkiin.

Japanin salainen poliisi oli samana vuonna pidättänyt “Sonjan” suurimman rakkauden Richard Sorgen, joka oli rakentanut neuvostovakoilun verkostoa Japaniin liki vuosikymmenen. Hänet hirtettiin marraskuussa 1944.

Silmukka alkoi kiristyä myös Ursula Beurtonin ympärillä, kun kommunisteille vakoillut Alexander Foote paljasti itsensä elokuussa 1947 ja haki turvapaikkaa lännestä. Hän lauloi viranomaisille “Sonjasta”, ja Beurton joutui MI5:n kuulusteltavaksi.

Turvallisuuspalvelu uskoi kuitenkin “kotirouvaa” ja maanpetoksellinen toiminta sai jatkua vielä muutaman vuoden.

Vasta kun Fuchs pidätettiin 1950, Beurton pakeni kahden nuoremman lapsensa kanssa DDR:ään. Hän oli saanut Len Beurtonin kanssa Peter-pojan vuonna 1943.

Suljetussa Itä-Saksassa “Sonja” omaksui vielä kerran uuden persoonallisuuden.

Hänestä tuli kirjailija Ruth Werner, jonka teos Sonjas Rapport oli myyntimenestys Saksassa. Siinä hän epäilee, että pako Britanniasta ei ehkä johtunutkaan pelkästä onnesta tai taidosta.

– Joko MI5:ssä oltiin niin tyhmiä, että he eivät tajunneet yhdistää minua Klausiin, tai sitten he antoivat minun mennä, koska eivät halunneet nolata itseään enempää.

Berliinin muurin kaatuessa reilut pari vuosikymmentä myöhemmin, 82-vuotias Ruth Werner puhui väkijoukolle uudesta “ihmiskasvoisesta sosialismista”.

Viimeisen haastattelunsa hän antoi keväällä 2000. Werneriltä kysyttiin, mitä mieltä hän oli muutoksista, jotka johtivat kommunismin romahdukseen ja kylmän sodan päättymiseen 1990-luvun alussa.

– Tapahtumat eivät muuta omaa käsitystäni siitä, minkälainen maailman pitäisi olla. Mutta se on herättänyt minussa toivottomuutta, jota en ole ennen tuntenut.

Agentti Sonja nukkui pois muutamaa kuukautta myöhemmin, heinäkuun 7. päivänä.

Lähteet: Historytoday.com, inews.com, The Guardian, Ben Macintyre: Agentti Sonja - Äiti, sotilas, rakastajatar, vakooja (Atena)