Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Muistokirjoitus | Asko Vuorjoki 1937–2021

Toimittaja

Toimittaja, valtiotieteen maisteri Asko Vuorjoki kuoli 11. lokakuuta 2021 Helsingissä. Hän oli 84-vuotias, syntynyt Helsingissä 8. lokakuuta 1937.

Vuorjoki syntyi Wegeliusten vanhan pappis- ja kulttuuriklaanin suomenkieliseen haaraan ja oli Vuorjokien suvunpäämies.

Isän varhaisen kuoleman takia Vuorjoki joutui lapsena perheen tosiasialliseksi pääksi. Siitä pitäen hän lopun elämänsä halvaantumiseensa saakka huolehti empaattisesti ja varmakätisesti muista ihmisistä, minkä monet kollegatkin saivat kokea.

Vapaamuurarijärjestössä Vuorjoki oli aktiivinen ja arvostettu veli puolen vuosisadan ajan, lähipiirilleen hän oli veljeskunnan filosofian ja arvojen henkilöitymä.

Vuorjoki oli sotilasarvoltaan vänrikki ja opiskeli valtiotieteen maisteriksi. Hän teki päivätyönsä Uuden Suomen ulkomaantoimittajana 1960-luvun alusta lehden loppuun saakka 1991 ja sen jälkeen Iltalehden ympäristötoimittajana, mistä jäi eläkkeelle.

Tämän ohella hän oli intohimoinen ornitologi ja etevä valokuvaaja.

Vuorjoki oli Uuden Suomen kirjeenvaihtaja Bonnissa 1965–1969 ja kävi 1970-luvulla havainnoimassa muun muassa Saigonin sortumista.

Suomettumisen aikana Vuorjoen artikkelit olivat Moskovan ja Tehtaankadun silmätikkuna. Hänen kirjoituksensa Baltian maista 1971 pääsi jopa Neuvostoliiton politbyroon käsittelyyn itsensä Brežnevin johdolla.

Vuorjoki oli, paitsi todennut ettei miehitys hävittänyt maiden kansallista olemassaoloa, myös kirjoittanut neuvostotalouden vaikeuksista, joista ei sopinut puhua.

Vuorjoki oli monumentaalisen sivistynyt, tervejärkinen, huumorin ja suhteellisuuden tajuinen, etevä ja peloton sanankäyttäjä sekä suvereeni esiintyjä.

Hänellä oli luontainen kyky pitää kaikkia ihmisiä vertaisinaan. Ihmisenä hän oli kuin luonnonvoima.

Muistan aurinkoisen peilityynen kesäaamun suvun saaristohuvilalla Sipoossa: Asko oli uimasillaan meressä, kipparinlakki päässä, piippu suussa ja nosteli verkkoja majesteettisin kädenliikkein, plumpsautellen niistä kaloja vieressä kelluvaan ämpäriin. Rantaan pesiytyneet äkäiset kyhmyjoutsenet eivät sietäneet ihmisiä lähellään mutta pitivät Askoa merenjumalana ja söivät hänen kädestään pullaa ja kumarsivat hartaina kiitokseksi.

Kesällä 2012 Vuorjoki sai aivoinfarktin, alkoi lupaavasti toipua, ja sitten liuotuslääkinnän avittaman aivoverenvuodon ja uuden halvauksen, joka oli niin paha, että hän joutui makaamaan sairaalassa halvattuna ja lähes puhekyvyttömänä yli yhdeksän vuotta.

Vaikka puhuminen oli vaikeaa, Asko pystyi laulamaan. Keskustelussa hän reagoi ilmeillä ja nauroi oikeissa paikoissa. Elina-tyttären mukaan isä oli loppuun saakka skarppi.

Tämä yhdeksän vuoden kärsimyskausi oli kauhea, mutta se todisti kuitenkin koko ajan, että henki on vahvempi kuin aine.

Askolla oli syklinen ja kosminen ja virrallis-merellinen aikakäsitys. Hän oli varma siitä, että se, mitä uskomme ihmiselämäksi, on vain yksi koululuokka todellisessa elämässä, joka on ikuinen.

Jukka Keitele

Kirjoittaja on Asko Vuorjoen ystävä ja kollega.

Artikkeliin liittyviä aiheita