logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Murhaturismi rehotti Bodominjärven kolmoissurman tapahtumapaikalla, nyt arkeologian opiskelijat kaivoivat jäljet esille

Kaivauslasta rapisee maata vasten. Arkeologian ensimmäisen vuoden opiskelija Maria Ahola rapsuttaa tottuneesti maata neliömetrin kokoisesta kuopasta Espoon Bodominjärven surmapaikan läheisyydessä.

Ahola ei ole etsimässä vuonna 1960 tehdyn kolmoissurman murha-asetta, vaikka joku voisi niinkin luulla. Häntä kiinnostavat enemmän ihmiset, jotka ovat käyneet murhapaikalla surmien jälkeisillä vuosikymmenillä. Ahola on mukana Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden ryhmässä, joka tutkii, minkälaisia jälkiä murhapaikalla vuosien saatossa käyneet ihmiset ovat jättäneet jälkeensä.



”Meidän piti yhden kurssin puitteissa miettiä kaivauspaikka, joku modernimpi kohde. Bodominjärvi tuli kartassa vastaan ja muistimme, että täällä on tämä murhapaikka. Paikka ja murha ovat olleet paljon esillä populaarikulttuurissa. Ihmiset tulevat tänne edelleen, ja ihmisten toiminnasta jää aina jälki. Se kiinnosti meitä”, selittää arkeologian opiskelija Tia Niemelä.

Hän johtaa kaivauksia yhdessä toisen arkeologian opiskelijan, Emmi Karvisen kanssa. Kovin suuria yllätyksiä opiskelijat eivät ole kaivauksilla kohdanneet. Vastaan on tullut lähinnä pullonkorkkeja ja lasia. Kaivetuista kuopista on löytynyt myös muun muassa pari telttakiilaa, nauloja, patteri ja viiden sentin kolikko, Niemelä listaa.

”Itse asiassa yllättävää on se, että löytöjä on näin vähän. Ihmiset ovat selvästi siivonneet jälkensä”, Karvinen pohtii.


”Täällä on pieni pala sinistä muovia”, ilmoittaa Karvinen. Hän rapsuttaa juurakkoista kuoppaa rantaviivan läheisyydessä yhdessä Taika-Tuuli Kaivon kanssa.

”Äh, se on pieni nokare vain. Luulin, että se olisi kuulapyssyn kuula, sellaisenkin me olemme täältä löytäneet”, Karvinen toteaa tutkittuaan muovinpalasta tarkemmin.

Vaikka kyseessä on pienen pieni muovinnokare, se lentää samaan siniseen muoviämpäriin muiden kuopasta tehtyjen löydösten seuraksi. Ämpärin pohjalla lojuu jo muun muassa pullonkorkki ja juomatölkin avausmekanismi.


Opiskelijat keräävät kaikki löydökset talteen, puhdistavat, valokuvaavat ja luetteloivat ne. Lasinpaloista ja nauloista on vaikea päätellä niiden ikää, mutta esimerkiksi pullonkorkista saa jo vähän tietoa ajallisista kerrostumista, samoin leipäpussin sulkijasta, joka löytyi yhdestä kuopasta ja jossa oli tämän vuoden päiväys.

Kaivausten päätteeksi opiskelijat analysoivat löydöksensä ja kirjoittavat kaivauksista raportin.

”Olemme täällä ensisijaisesti oppimassa, miten tällaiset kaivaukset toteutetaan”, Karvinen selittää.

”Vaikka löydökset ovat olleet aika ennalta arvattavia, niin ainakin nyt voidaan saada myös arkeologisilla menetelmillä varmuus, että täällä käy ihmisiä ja vaikuttaisi siltä, että monet tulevat tänne juuri murhamysteerin takia”, Niemelä summaa.



Arkeologian opiskelijoiden viikon mittainen kaivausprojekti on kerännyt paikalle myös uteliasta, murhamysteeristä kiinnostunutta yleisöä.

”Bodom-harrastajia on käynyt paljon. Yksi jopa soitti ennakkoon ja kyseli tästä projektista”, Karvinen kertoo.



Vaikka opiskelijat eivät ole kaivauksillaan ratkomassa rikosta, he ovat saaneet kansalaisilta runsaasti kolmoismurhaan liittyviä vihjeitä. Niistä valtaosa on tosin ollut opiskelijoille entuudestaan tuttuja. Murhan ratkaisua kaivaukset eivät siis ole edistäneet.

”Kaikki eivät ole ihan ymmärtäneet, mistä tästä projektissa on kyse. Moni on ajatellut, että olemme täällä nimenomaan etsimässä murha-asetta tai vastaavaa”, Niemelä sanoo.


Kaivaukset ovat olleet hyvä tapa tehdä arkeologiaa tutuksi suurelle yleisölle. Moni yhdistää arkeologian vuosituhansia vanhojen esineiden kaiveluun. Opiskelijat muistuttavat, että myös uudempia kohteita voi tutkia arkeologian keinoin.

Esimerkiksi Hangossa on järjestetty arkeologisia kaivauksia toisen maailmansodan aikaisella saksalaissotilaiden leiripaikalla. Myös Lapissa toisen maailmansodan aikaisten tapahtumien tutkimuksessa on käytetty arkeologian keinoja.

Seinäjoella arkeologit ovat tutkineet Provinssirockin festivaalialuetta ja selvittäneet muun muassa roskia kartoittamalla, miten ihmiset ovat käyttäneet festivaalialuetta.

”Arkeologia tutkii mennyttä, ja eilinen on jo mennyttä”, Karvinen summaa.

”On ollut kiva huomata, kuinka paljon tämä kiinnostaa ihmisiä”, Niemelä jatkaa.

Ennen kaivausten aloittamista opiskelijat hakivat Espoon kaupungilta maankäyttölupaa kuoppien kaivamista varten. He ilmoittivat kaivauksista myös poliisille.

Viikon aikana kaivauksia varten on kaivettu yhteensä viisi kuoppaa. Kaikki kuopat ovat neliömetrin kokoisia ja syvyyttä niillä on 20–30 senttiä.

”Sen syvemmälle ei kannata enää mennä”, Niemelä selittää.

Kuopat peitetään huolella kaivausten päätteeksi. Tarkoitus on, ettei kaivauksista juurikaan jäisi jälkiä ympäristöön.


Iltapäivällä päivän kaivausurakka alkaa olla paketissa. Kaivo kantaa sinisen muoviämpärin saaliineen arkeologien leiripaikalle. Niemelä kaivaa esiin mustakantisen vihon.

”Tiivis ja pehmeä juurimatto. Sen jälkeen vaalea hiekkamainen kerros”, Kaivo sanelee Niemelälle kuvausta kaivamastaan kuopasta. Niemelä kirjaa Kaivon kuvauksen ylös mustakantiseen vihkoon.

Kukaan opiskelijoista ei ollut alunperin kovin perehtynyt Bodomin murhamysteeriin. Projektin myötä myös kiinnostus selvittämätöntä rikosta kohtaan on kasvanut.

”Kyllähän siitä on tullut aika paljon luettua ja perehdyttyäkin nyt enemmän”, Niemelä sanoo.

No, onko tulevilla arkeologeilla valistunutta arvausta siitä, kuka on murhaaja? Kaikki neljä remahtavat nauruun.

”Ei ole”, Niemelä sanoo ja pudistelee päätään.

Opiskelijoiden tehtävä oli selvittää, minkälaisia jälkiä ihmiset ovat jättäneen vuosien saatossa murhapaikalle. Se tehtävä on nyt suoritettu ja se riittää.

Themes
ICO