logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Neumannin muistot Olli Lindholmista yltävät yhteisestä treenikämpästä aina viimeiseen kohtaamiseen saakka – ”Kyllä tämä on kauheaa ja kohtuutonta”

Muusikko Pertti Neumann vastaa puhelimeen vaisun kuuloisena. Dingo-yhtyeen keulakuvalla on pitkä yhteinen historia Yö-yhtyeen solistin Olli Lindholmin kanssa, ja kollegan yllättävä kuolema vetää mietteliääksi.

”Kyllä tämä on suoraan sanottuna kauheaa ja kohtuutonta”, Neumann sanoo. ”Tässä on nyt poistunut rajuun tahtiin näitä mun ikäluokan ihmisiä. Haluankin välittää osanottoni Ollin äidille, läheisille ja faneille.”


Mainos (Teksti jatkuu alla)


Ensimmäisen kohtaamisensa Lindholmin kanssa Neumann ajoittaa 1970-luvun loppuun – ja tietenkin Poriin. Hän muistelee Lindholmin tuolloin monen muiden tavoin hieman hämmästelleen katukuvaan ilmestynyttä, värikkäästi pukeutunutta tulokasta.

”Jaettiin me yhteen aikaan sama treenikämppäkin”, hän muistelee. ”Silloin molemmat vasta aloittelivat uraansa muusikkoina ja kaikki oli vielä edessä.”


Mainos (Teksti jatkuu alla)


Myös Lindholm itse muistelee Arno Kotron kirjoittamassa elämäkerrassaan (Olli – Yhden miehen varietee, Docendo, 2017) olleensa muusikonuran alkuaikoina kaikkein läheisin Neumannin kanssa. Itseään hän piti Neumannia harmaampana tapauksena.

”Meidän erohan oli se, että mä olen kuitenkin aina ollut aika tavallinen, Neumann taas on aina ollut outolintu. Siksi häntä oli ehkä helppo fanittaakin. Hän on niin jotain muuta kuin kaikki muut”, Lindholm sanoi kirjassa.

Elämäkerrassa Lindholm myöntää jatkuvan kilpailuasetelman myös rasittaneen.


Mainos (Teksti jatkuu alla)


”Aluksihan media suhtautui Yöhön hyvinkin myönteisesti. Mutta sitten alkoi jatkuva vertailu Dingoon, ja siinä vertailussa me tietysti hävittiin. Asetelma meni välillä aivan mahdottomaksi. Muistan esimerkiksi että Neumannia ja minua vertailtiin kuvien kanssa isolla otsikolla ”Korea vastaan ruma”.

Neumann ei kokenut yhtyeiden kaksinkamppailua yhtä häiritsevänä.

”En mä koskaan ottanut sitä kilpailutilanteena. Kuulijoita riitti kummallekin”, hän toteaa.

Lindholmin mukaan Dingo kuitenkin pysyi vertailukohtana pitkään bändiläisten keskuudessa. Kuten silloin, kun Yö vuonna 1983 sai ensimmäisen timanttilevynsä.


Mainos (Teksti jatkuu alla)


”Ei me käsitetty menestystä. Kun ei ollut oikein vastaavia suomalaisia esikuvia, me ei ymmärretty omaa suosiotamme. Jotenkin koomista on, että me tajuttiin olevamme menestyneitä vasta sitten kun Dingo alkoi menestyä. Että mehän ollaan vähän niin kuin nuo”, Lindholm muistelee elämäkerrassa.

Erityisen rankkana Pertti ”Nipa” Neumann pitää Lindholmin kuolemaa nyt, kun kansakunta juuri sulattelee mäkisankarinsa Matti Nykäsen kuolemaa. Nykänen oli Neumannille läheinen ihminen, ja kahden ikätoverin kuolema on pannut ajattelemaan omaakin elämää.


Mainos (Teksti jatkuu alla)


”On sitä tullut mietittyä viime aikoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin. En ole enää mikään nuori mies itsekään. Nyt pitää yrittää pitää itsestä huolta.”

”Siinäkin mielessä Ollin kuolema tuntuu kohtuuttomalta, että hänhän vaikutti olevan hyvässä kuosissa nykyisin.”

Matti Nykänen teki vaikutuksen myös Olli Lindholmiin. Elämäkerrassa Lindholm muistelee erästä televisioiltaa näin:

”Nykäsen elämästä tuli äsken tv-dokumentti, katsoin sen naisystäväni kanssa. Hän ei ymmärtänyt reaktiotani. Hän kysyi, miksi minä itken. Itkin siinä kohdassa kun Nykänen sanoi, että mitä enemmän ympärillä on väkeä, sen yksinäisemmäksi hän itsensä tuntee. Sitä ei ymmärrä ennen kuin sen kokee. Se on hurja tunne. Sen kohdan myötäelin täysin – suosion keskellä yksin.”

Kirjassa Lindholm sanoi myös, ettei pelkää kuolemaa. Ei ainakaan fyysistä sellaista.

”Pelkään henkistä kuolemaa. Pelkään sitä että mikään ei enää kiinnosta. Pelkään sitä että musta tulee kyyninen.”

Neumann muistelee viimeisen kohtaamisen Lindholmin kanssa tapahtuneen Isomäen jäähallin takahuoneessa Porissa.

”Juteltiin maailman menosta ja musiikkibisneksestä. Olli oli määrätietoinen, mutta myös pohdiskeleva ihminen, joka vei sitä hommaansa eteenpäin aika voimallisesti. Jotenkin se kohtaaminen jäi mieleen. Siinä oli jotain sellaista yhteistä kokemusta.”

”Joka tapauksessa Olli jätti jälkensä suomalaiseen populaarikulttuuriin.”


Themes
ICO