logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Notre Damen palo yhdisti murheessa, mutta entä jos tärkeän pyhäkön tuhoa ei saakaan surra?

Pariisin Notre Damen katedraalin tulipalo maanantaina oli järkytys. Pariisilaiset kokoontuivat Seinen varrelle, jossa monet liekkejä katsovat ihmiset hakivat lohtua virsistä.

Vähän sen jälkeen kävelin Moskova-joen vartta. Maisemaa hallitsi Moskovan näyttävin kirkko, Kristus Vapahtajan katedraali.



Valtava katedraali vihittiin yli 40 vuoden rakennustöiden jälkeen vuonna 1883. Neuvostoliitossa valtaa pitäneet kommunistit kuitenkin tuhosivat sen räjäyttämällä vuonna 1931, perustuksiaan myöten. Kirkko rakennettiin uudestaan Neuvostoliiton kaaduttua 1990-luvulla.

En voinut olla miettimättä tuhojen eroja. Mitä jos tärkeää tuhoutunutta pyhäkköä ei voikaan surra julkisesti? Jos vallanpitäjät ovat tuhonneet sen tarkoituksella?


Notre Dame on yksi Pariisin tunnetuimpia rakennuksia, arkkitehtuurin ja rakennustaidon helmi. Se on Pariisin, Ranskan kirjallisuuden ja kristillisten juurien sekä kaikkien kirkkojen tapaan yhteisöllisyyden symboli. Sitä alettiin rakentaa 1100-luvulla ja sen pysyvyys on auttanut ihmisiä ymmärtämään pienuutensa.

Samalla tietenkin tuhoutui kirkko, mikä surettaa uskovaisia. Oman alueen tai riittävän tunnetun kirkon tuhoutumisissa on lisäksi jotain erityistä, sillä se iskee useimpaan maallistuneempaankin länsimaalaiseen.

Pariisilaiset saivat surra, puhua asiasta tutuille ja vieraille. Kirkkoa yritettiin pelastaa, missä osin onnistuttiinkin. Pian oli päätetty, että kirkko korjataan. Irvileuat pilkkasivat paloa merkiksi eurooppalaisen kulttuurin laajemmastakin rapistumisesta, mutta reaktioista päätellen taitaa käydä päinvastoin.


Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö monet moskovalaiset olisi olleet samalla tavalla vuonna 1931 järkyttyneitä Kristus Vapahtajan katedraalin tuhosta.

He eivät kuitenkaan voineet surra näyttävästi. He elivät ateistisessa ja väkivaltaisessa diktatuurissa, joka oli tuhon takana. Kommunistit purkivat valtavan määrän kirkkoja ja moskeijoita, pystyyn jääneitä otettiin muuhun käyttöön. Sekin taatusti loukkasi uskovaisia.

Samoin voi vain kuvitella, mitä Mosulin kristityt miettivät Irakissa, kun kaupungin vallannut islamistinen terroristijärjestö Isis tuhosi vuonna 595 perustetun Dair Mar Elia -luostarin loppuvuodesta 2014. Ehkä he ajattelivat kuten jotkut pariisilaiset maanantaina, että he olivat sukupolvien ketjun heikoin lenkki ja antoivat tuhon tapahtua. Vaikka Isisin alla Mosulin kristittyjen koko voima menikin hengissäpysymiseen.

Julkisesti pyhäkköjen tuhoja eivät voi surra myöskään Kiinan Xinjiangissa elävät uiguurit. Vain runsas viikko ennen Notre Damen tulipaloa Lontoon yliopiston tutkija Rachel Harris kirjoitti brittilehti Guardianissa moskeijoiden tuhoamisen olevan Kiinan ”tuorein keino” taistelussa uiguurikulttuuria vastaan.

Satelliittikuvien mukaan esimerkiksi ainakin osa Hotanin kaupungissa sijaitsevasta moskeijasta on tuhottu. Moskeijan on arvioitu olevan 1200-luvulta. Se siis valmistui ennen Notre Damea.


Themes
ICO