Finland

Syrjäisessä suomalais­kylässä sijaitsee Venäjän viimeisen keisarin rakennuttama sala­peräinen huvi­puisto – keisarin kello kulkenut perintö­kalleutena suvussa

Virolahden asukkaat saivat tavata vuosien 1908–1914 jokaisena kesänä Venäjän keisarin Nikolai II:n ja tämän perheen. Kyläläiset näkivät keisarista puolen, jota ei esitellä historian kirjoissa.

Virolahdella Tillintien varrella sijaitseva keisarin huvipuisto on nykyäänkin nähtävyys, joka kasvaa kaunista lehtimetsää.

– Nämä ovat ehkä ensimmäiset oikeat kyyneleet, jotka te näette hallitsijanne silmissä.

Näin kerrotaan Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n sanoneen lähipiirilleen, kun heidän keisarillinen laivastonsa lipui viimeistä kertaa pois Kymenlaakson rannikolla sijaitsevan Virolahden Hurpunniemen edustalta.

Keisariperhe vietti yksistään vuonna 1908 Virolahdella kokonaista 85 lomapäivää.

Elettiin heinäkuuta 1914. Perhe oli saapunut tuttuun tapaan kesän viettoon saaristoon keisarin rakennuttamaan huvipuistoon, mutta keisarinna Aleksandra oli ennustanut kerran olevan viimeinen.

Ja niin se olikin. He ehtivät viettää kesäpaikassaan vain viikon, kun hallitsijan oli palattava kiristyneen poliittisen tilanteen takia Pietariin.

Tarkoitus oli palata Virolahdelle, mutta maailmansota muutti kaikki suunnitelmat. Heidät ammuttiin heinäkuun 18. päivän vastaisena yönä 1918 Siperiassa, kauppias Ipatjevin talon kellarissa Jekaterinburgin kaupungissa.

Keisari Nikolai eli virolahtelaisittain ”Niki” tyttärensä Anastasian kanssa huvipuiston riukuaidalla.

Nikolai II ja hänen vaimonsa Alexandra sekä tyttäret (vas.) Olga, Maria, Anastasia, Tatjana ja poika, kruununperijä Aleksei.

Keisari jätti kuitenkin syrjäiseen suomalaiskylään lähtemättömän jäljen. Ihmeellisen huvipuiston ja tarinoita, joita kerrotaan vieläkin.

Virolahtelaisen kotiseutuoppaan Leena Niskasen mukaan keisariperhe tunsi olevansa turvassa Virolahdella, sillä siellä ei ollut terroristeja ja anarkisteja, joita Pietarissa sai pelätä koko ajan. Lisäksi matka Pietariin kesti meriteitse vain muutaman tunnin.

– Perhekeskeisyys oli keisarille hyvin erikoinen piirre tuohon aikaan. Keisariperhe arvosti vaatimattomuutta ja yhdessä vietettyä aikaa. Nikolai oli vieraillut jo lapsena isänsä Aleksanteri III:n kanssa Kotkan Langinkosken huvilalla, joten alue oli tuttua, Niskanen kertoo.

Keisari ei rakennuttanut Virolahdelle huvilaa, vaan yöpyi aina hulppeassa Standart-laivassaan, joka oli ankkuroitu Kavon selälle.

– Kun Venäjän tilanne muuttui vaikeammaksi, laivasto siirtyi lähemmäs mannerta eli Virojokea. Luultavasti siinä vaiheessa he löysivät rannalta mukavan paikan, jossa saatettiin kokoontua. Sille paikalle ei rakennettu huvilaa, vaan huvipuisto vuonna 1908.

Keisarin huvipuistosta on meriteitse lyhyt matka Pietariin.

Keisariperhe ei yöpynyt maissa, vaan hulppeassa Standart-laivassa, joka oli tuolloin hyvin nykyaikainen.

Millainen tämä huvipuisto sitten oli?

Vuoristoratoja, maailmanpyörää tai kummitusjunaa siellä ei ollut. Mutta karuselli kylläkin, Niskanen tietää.

– Keskellä aluetta oli puinen tanssilava, jota käytettiin myös tenniskenttänä. Tennis oli nimittäin keisarin lempilaji. Huvipuistossa kierteli hiekkakäytäviä, puiden oksien varassa oli lasten keinuja sekä verkkokeinuja aikuisille. Suuriruhtinattarille oli rakennettu karuselli. Perällä oli pienoisgolfrata hovin herrojen harrastusta varten.

Iso tenniskenttä toimi sekä tanssilavana että tenniskenttänä.

Tennis oli keisarin lempiharrastus.

Huvipuistoa kiersi riukuaita ja sisään käytiin komean rautaportin läpi.

– Huvipuiston alue sijaitsee meren rannassa ja maan puolelta sitä ympäröi tuolloin alava puuton vesijättömaa. Sitä oli helppo vartioida. Rantaan rakennettiin kesäisin laituri, josta keisari rantautui moottoriveneellä maihin. Laiturilta johti punainen matto tenniskentälle.

Keisariperhe rentoutui huvipuistossaan joka kesä vuosina 1908–1914.

Virolahtelaiset osasivat ounastella keisarin tuloa aina silloin, kun kylään saapui lääkäreitä ja virkamiehiä tarkistamaan huvipuiston kuntoa. Lisäksi paikallinen väestö tarkistettiin sairauksilta ennen keisarin laivaston saapumista.

Nikolai II oli hyvin perhekeskeinen. Kuvassa keinuu prinsessa Anastasia.

– Vaatimattomuus oli vastapainoa hovin loistolle. Nikolai ui, metsästi, pelasi tennistä ja teki pitkiä kävelyretkiä saariston pieniin kyliin. Keisari nähtiin usein eväs- ja melontaretkillä puolisonsa ja lastensa kanssa. Kävelyretken lomassa hän pysähtyi juomaan puiston alueella sijaitsevasta lähteestä, Niskanen sanoo.

Vierailipa paikalla myös Ruotsin kuningas Kustaa V ja kuningatar Viktoria, jotka saapuivat Virolahdelle 23. heinäkuuta 1912.

– Nikolai ja Kustaa pelasivat lämminhenkisen tennisottelun. Ottelun lopputulosta ei kuitenkaan koskaan julkaistu, Niskanen hymyilee.

Keisarin lomaillessa lempisaaristossaan koko Venäjän valtakuntaa johdettiin Virolahdelta käsin. Nopeat torpedoveneet kuljettivat postia pääkaupungin ja Virolahden välillä ja pikaviestejä varten saaristoon oli rakennettu kolme lennätinasemaa.

Ruotsin kuningas Kustaa V ja kuningatar Viktoria saapuvat Standartille heinäkuussa 1912.

Nykyään Virolahdella Tillintien varrella sijaitseva keisarin huvipuisto kasvaa kaunista lehtimetsää. Mutkittelevat hiekkapolut on kaivettu esiin. Aluetta kiertää jälleen vanhanaikainen riukuaita ja korkeiden lehtipuiden ja saniaisten siimeksessä mutkittelee puusilta.

– Alue oli pitkään luonnontilassa, mutta nyt sitä on kunnostettu. Nikolain yhteyksistä alueen historiaan vaiettiin pitkään, sillä aihe oli varsinkin Suomen itsenäistymisen jälkeen arka asia. Kun stigma puhkesi, tarinoita alkoi löytyä, Niskanen kiittelee.

Keisarin huvipuisto oli pitkään luonnontilassa, mutta nyt sen hiekkapolkuja pääsee jälleen käyskentelemään kuka tahansa.

Kaunis silta johdattaa kulkijan sadan vuoden taakse.

Vaikka huvipuiston alue kasvaakin nyt korkeaa metsää, mutkittelevia hiekkapolkuja kulkiessa on helppo ymmärtää, miksi Nikolai rakastui paikkaan.

Keisari pysähtyi perheineen juomaan tästä lähteestä. Se on nyt kuiva, mutta puiset rakenteet ovat edelleen nähtävissä.

Historian lehtien havinan voi tuntea, kun pysähtyy lähteelle, josta keisari joi. Karusellista on jäljellä pölkky.

– Lipputangon omainen salko toimi aikuisten karusellina. Vauhdissa aikuiset heittäytyivät heinäkasaan, Niskanen valaisee.

Keisariperhe karusellissa.

Nykyään karusellista muistuttaa koivun juurella heinää kasvava tolppa, jonka salko kannatteli aikanaan karusellia.

Kun keisarit joutuivat lähtemään ja he saivat surmansa Siperiassa, alue jäi heitteille.

– Silloin elettiin niukkaa aikaa, joten kaikki hyödynnettiin. Tenniskentän lankkua löytyy muun muassa erään lähellä sijaitsevan ladon lattiasta. Muistan myös hulppeat portit. Ne olivat eräällä sukulaisellani käytössä, Niskanen muistelee.

Huvipuistoon johtavan tien varrella on myös lato, jossa pidettiin keisarin tanssit. Tuolloin lato tyhjennettiin heinistä ja sen ovella seisoi keisarillinen lakeija, joka antoi kyläläisten katsella keisariperheen tanssia.

Tässä Mantereen ladossa järjestettiin keisarin tanssit, joita kirkonkyläläiset saivat saapua seuraamaan yli 100 vuotta sitten.

Suuriruhtinattaret olivat pukeutuneina sinisiin merimiesmekkoihin, joiden kauluksissa olivat keltaiset tereet, näin muistelivat Kirkonkylän rouvat myöhemmin.

Vaikka noista ajoista on jo yli 100 vuotta, keisarin jättämän jäljen voi edelleen kuulla tarinoissa ja nähdä huvipuistossa.

Nikolain maine ei ollut 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Suomessa kovin hyvä ja häntä pidettiin Venäjällä heikkona hallitsijana. Enemmän perheenisä kuin keisari, oli tuohon aikaan tapana naureskella.

Noita aikoja on kansanomaisesti nimitetty Suomessa sortovuosiksi. Pimentoon on kuitenkin jäänyt keisarin toinen puoli, johon ovat saaneet kenties ainoina ulkopuolisina tutustua Virolahden silloiset asukkaat.

– Kaikista virolahtelaisten aikalaismuistelmista huokuu tuttavallisuus keisarin hoviin. ”Nikiksi” tuttavallisesti nimitetyn keisarin vierailuja odotettiin kovasti. Keisari sai kyläläisiltä apua, ja heitä kutsuttiin jopa keisarin tansseihin, Niskanen kertoo.

Tämä on ollut aika tavatonta historiassa. Keisarit eivät yleensä viihtyneet kansan parissa, eikä sitä katsottu hyvällä ylimystössä.

Keisariperheen ja syrjäisen alueen kansan yhteinen ilonpito oli niin tavatonta, että eräistä tansseista tehtiin pilapiirros ruotsinkieliseen pilalehteen.

Keisariperhe ja tämän ystävät nauttivat piknikeistä ja juhlista.

– Heinäkuussa 1913 keisariperhe teki retken Paation saarelle. Kalliolle aseteltiin pöydät lounasta varten. Toinen keisarin perheelle ja hoviväelle, toinen mukaan kutsutuille saarelaisille, Niskanen sanoo.

– Saarelaispojat löivät vetoa, kuka heistä uskaltaa käydä pyytämässä keisarin tytärtä tanssimaan. Rommista rohkaistuneena Matti Mikkola sitten kävi pyytämässä keisarin tytärtä Olgaa tanssiin. Olga suostui ja he menivät polkkaa.

Pilalehti Fyren julkaisi pilakuvan, jossa Mikkolasta oli tehty juntti puukkoineen ja saappaineen.

Sensuuriviranomaisten mielestä naisen päässä näkyi pieni kruunu, ja niinpä Fyren sai syytteen majesteettirikoksesta. Lehden toimittaja ja kuvan piirtäjä saivat kolmen kuukauden vankeustuomion.

Tanssi oli suosittua ilonpitoa.

Erään taianomaisen palan historiaa keisari jätti valikoiduille kyläläisille, jotka olivat ystävystyneet keisarin kanssa tai ansioituneet hänen avustamisessaan muutoin merkittävillä tavoilla.

Nikolai nimittäin palkitsi muutaman virolahtelaisen ystävällisyydestä hopeakellolla.

Harva kelloista on säilynyt, mutta aivan keisarin huvipuiston läheisyydessä asuvilla Eeva Rainiolla ja Hannu Rainiolla kello on kulkenut suvussa isältä pojalle jo neljännessä sukupolvessa.

Keisari Nikolai II:n Iivari Rainiolle lahjaksi antaman taskukellon kantta koristaa Venäjän kaksipäinen kotka.

Upea hopeakello on yli 100 vuotta vanha.

– Hannun isoisä Iivari Rainio oli keisarin vahti, sillä hän oli ammatiltaan poliisi. Iivari oli työnsä puolesta paljon Nikolain huvipuistossa suojelemassa keisaria. Hän sai siitä palkkioksi tämän hopeakellon, Eeva Rainio hymyilee ja esittelee kelloa.

Hän asuu aviomiehensä kanssa vanhassa pappilassa, joka on rakennettu vuonna 1833. Rakennuskin on siis ehtinyt nähdä monen Venäjän keisarin ajan.

Eeva Rainion mukaan hänen aviomiehensä isoisän saama kello on siirtynyt suvussa sukupolvelta toiselle.

– Ei ole tiedossa aivan tarkkaa aikaa siitä, milloin kello on saatu. Ennen vuotta 1914, luultavasti vuonna 1910, Rainio kertoo.

– Kello kävikin pitkään, mutta nyt sitä ei ole vuosiin vedetty. Pitäisi käyttää se kellosepällä.

Nykyään kello kuuluu Rainioiden pojalle Vesa-Matti Rainiolle. Perimysjärjestyksessä on aina ollut sattumalta poika.

– Nyt se ei voi enää periytyä isältä pojalle, sillä Vesa-Matilla onkin kaksi tytärtä, Eeva Rainio nauraa.

– Eräässä Mantereen talossa oli Nikolain lahjoittama kultakello, mutta kuulemani mukaan se katosi sota-aikana, Rainio muistelee.

Kello ja monet muut kyläläisten muistot jatkavat tarinaa keisari Nikistä, joka kuuluu olennaisena osana Virolahden ja Suomen historiaan.

Keisarin huvipuisto sijaitsee Virolahdella osoitteessa Tillintie 90. Huvipuiston alueelle on vapaapääsy, ja se valmistuu kokonaisuudessaan heinäkuun aikana.

Football news:

Barca secretary after 0:0 with Cadiz: We support Koeman. He is our coach
Rüdiger about the future: I haven't talked to other clubs yet, only with Chelsea
Roma can appeal against the removal of Pellegrini in the match with Udinese
Gerard Pique: I'm not in Barca to be second or third, but to fight for trophies
Mourinho about 1-0 with Udinese: The first 35 minutes of Roma showed their best quality football of the season
Where is Leo Messi? Cadiz fans trolled Barca with a song after 0:0
Koeman about the referee after 0:0 with Cadiz: In this country, they are removed for nothing