logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Toni Nieminen ehti kokeilla kiinteistönvälityksen, pesuainemyynnin ja kokkikoulun – nyt löytyi vihdoin unelma-ammatti

Mäkihypyn olympiavoittaja Toni Nieminen paljastaa nopeasti itsensä. Oululaisen tulevaisuuden haaveammatista ei jää epäilystäkään.

Nieminen, 43, on viime vuosina kulkenut ojasta allikkoon itselleen istuvaa elantoa etsiessään. Ponnistus ei ollut kohdallaan sen paremmin kiinteistönvälittäjänä, pesuainemyyjänä, urheiluseuran markkinointimiehenä kuin kokkikoulun penkilläkään. Ne jäivät projekteina kummulle.

Talousvaikeudet ovat painaneet, mutta kovasta nahastaan tunnettu Nieminen ei ole antanut periksi. Nyt urheilumies arvelee, ettei enää tulevaisuudessa lähtisi merta edemmäksi kalaan.

– Haluan valmentaa. Haluan jossain vaiheessa tienata leipäni ammattivalmentamisella, Nieminen kertoo.


Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy


– Aloitan juuri ammattivalmentajatutkinnon suorittamisen Kuortaneen urheiluopistolla. Se sopii mulle hyvin, koska tutkinnon voi suorittaa pääasiassa etänä, kentällä. Näin ollen jää aikaa muihin projekteihin – kuten mäkivalmentamiseen.

Erityisesti täysosumavuotenaan 1992 kansaa hurmannut Nieminen lähti viime keväänä lahtelaisen mäkihyppääjän Julia Kykkäsen henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Tästä pestistä Nieminen ei kuitenkaan saa palkkaa, kuten ei saanut aiemmistakaan projektiluontoisista mäkivalmennushommista.

– Julia maksaa harjoitus- ja kilpailumatkojeni kulut, mistä olen tietysti kiitollinen. Julia on sanonut kantavansa stressiä siitä, ettei pysty maksamaan palkkaa mulle, mutta mä olen sanonut, että älä nyt hulluja puhu. En tee tätä tässä vaiheessa rahasta, vaan puhtaasta intohimosta, Nieminen korostaa.

– Tuntuu tietysti hassulta, ettei Hiihtoliitto vastaa näistä kuluista, mutta ei auta valittaa. Suomalaisessa yksilöurheilussa on tultu siihen, että urheilijan on itse tartuttava puhelimeen ja hankittava omat yhteistyökumppaninsa. Niin teki Juliakin kesällä. Hän hankki muutaman uuden sponsorin soittamalla itse näille.

Nieminen rohkaisee muitakin urheilijoita tarttumaan luuriin.

– Monet yritykset arvostavat urheilijoiden oma-aloitteellisuutta. Lisäksi monet haluavat tukea suoraan urheilijaa, eikä lajiliittoa, koska ne pelkäävät näiden käyttävät sponssirahat urheilun sijaan velkojen maksuun, hän perustelee.


Monenlaisissa liemissä keitetty Nieminen puhui valmentamisen intohimostaan ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Hiihtoliiton palvelukseen häntä ei ole kelpuutettu, vaikka tahtoa olisi löytynyt.

– Ne todennäköisesti pelkäävät mua Hiihtoliitossa, nimenomaan rehellisyyttäni. Puhun asioista suoraan, eikä sellainen tunnu sopivan kaikkien pirtaan. Hiihtoliitto on ollut samantapainen kuin useat muut suomalaiset urheilun lajiliitot: tehtäviin palkataan sopivimpia, ei pätevimpiä henkilöitä, Nieminen lataa.

– Valmennuskentille pitää saada nykyistä enemmän entisiä urheilijoita, koska vain he pystyvät aistimaan kunnolla urheilijoiden kulloistakin henkistä tilaa. Pelkän teoriakoulun käyneiltä ei monesti löydy tarpeeksi ymmärrystä ja omaa tahtoa tähän, ja silloin he alkavat koutsata herkästi tiede edellä. Syntyy ylivalmentamista, mikä tappaa rentouden, siis kaiken.

Maailmancupissa palkintopallillakin nähty Julia Kykkänen loukkasi kätensä pahasti heinäkuun alussa Vuokatissa sattuneessa kaatumisessa. Valmentaja Niemisen mukaan lähes kahden kuukauden hyppytauko teki Kykkäselle hyvää.

– Tuntuu, että Julia on sittemmin ollut kuin uudestisyntynyt. Julia on itsekin ollut sitä mieltä, että loukkaantumisen aiheuttama huilitauko karisti liiallisen hötkyilyn hänen tekemisestään. Julia on usein höyrynnyt tuulispäänä kesällä ja sitten jo kauden alussa takki on ollut tyhjä, Nieminen näkee.

– Julia on ennen kaikkea henkisesti vahvassa tilassa, ja juuri se on tässä herkässä lajissa kaikkein ratkaisevinta. Olen kuitenkin koko ajan sanonut hänelle, että maltti on edelleen valttia. Jos haluaa torille kädet ylhäällä ja rotsi auki, niin vielä on tosi paljon töitä jäljellä.

Niemisen mukaan Kykkäsen, 24, hyppytekniikkaan on hiottu viime kauden jälkeen.

– Julian ponnistaminen on aiemmin ollut sellaista syöksymistä. Nyt yritämme tehdä asioita niin, että keulalla nähtäisiin enemmän liikettä ja ponnistaminen olisi oikeasti tehokkaampaa, Nieminen kertoo.


– Olimme juuri leirillä Oberstdorfissa ja ainakin siellä Julialla kulki loistavasti. Hänessä on valtavasti potentiaalia, eikä homma jää ainakaan asenteesta kiinni. Tykkään touhuta Julian kanssa ja tärkein tehtäväni tässä projektissa on tehdä itsestäni työtön ajan kuluessa. Monet koutsit tekevät itsestään liian tärkeän, ja silloin ollaan hukassa.

Naisten mäkihypyn taso on Niemisen mukaan koko ajan nousussa. Keski-Euroopassa laji on alkanut saada jo säännöllisesti tv-näkyvyyttä.

– Naisten taso on yllättänyt meikäläisen. Kesällä piipahdin Julian vetämättä leirillä, jossa oli nelisenkymmentä innokasta nuorta. Heistä puolet oli tyttöjä, ja nimenomaan liikunnallisesti lahjakkaita tyttöjä, Nieminen alleviivaa.

– Ehkä heissä on suomalaisen mäkihypyn tulevaisuus.


Themes
ICO