Finland
This article was added by the user Anna. TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Tutkimukset | Yllättävä halaus puolitutulta voi tuntua epämiellyttävältä – sosiaalinen kosketus ei sovi aina ja kaikkialle

Koskettajan vieroksunta voi kummuta myös ennakkoluuloista.

Muun muassa yksin asuvien kokema fyysinen läheisyys muiden ihmisten kanssa on selvästi vähentynyt koronan takia.

Sattumalta vastaan tullut puolituttu halaa pontevasti ja moiskauttaa vielä pari poskisuudelmaa. Se ei välttämättä tunnu kovin mukavalta, vaan pikemminkin kiusalliselta. Sosiaalinen kosketus ei ole aina kosketettavalle miellyttävä kokemus, muistuttaa tuore tutkimus.

Kättely, olkapään silittäminen, hartioiden hierominen – toisen ihmisen fyysinen läheisyys parhaimmillaan vahvistaa sosiaalisia suhteita, rauhoittaa ja tukee psyykkistä hyvinvointia.

Kosketuksen aiheuttamia reaktioita säätelevät monet tilannesidonnaiset tekijät, taustoittaa vt. yliopistonlehtori Aino Saarinen Helsingin yliopistosta. Niitä ovat esimerkiksi osapuolten välinen tuttuus ja se, sopiiko koskettaminen tilanteeseen.

”Jos lääkäri koskettaa potilasta samalla kun mittaa verenpainetta, tilanne on luonteva. Kuitenkin jos kosketukselle ei ole mitään selitystä, kosketettava saattaa lähinnä hämmentyä eikä välttämättä koe kosketusta miellyttävänä.”

Esimerkiksi halaus on kosketuksen muotona varsin intiimi ja osuu käsien lisäksi sellaisille kehon alueille, joille ei useinkaan toivota vieraan ihmisen kosketusta. Halaus voi tuntua epämiellyttävältä etenkin, jos se tulee vieraalta ihmiseltä tai yllättävässä tilanteessa tai jos halauksella pyritään ilmaisemaan sellaisia tunteita, jotka eivät halattavan mielestä sovi tilanteeseen.

Kosketus aktivoi muun muassa aivojen opioidijärjestelmää, joka prosessoi sosiaalista mielihyvää ja toisaalta myös torjutuksi tulemista.

”Kosketus aktivoi myös muita aivoverkostoja, kuten tunnekeskus mantelitumaketta, joka voi reagoida voimakkaastikin uhkaavalta tuntuvaan kosketukseen. Pienikin kosketus voi aikaansaada laajoja reaktioita aivoissa”, Saarinen kuvailee.

Hän oli pääkirjoittajana tutkimuskatsauksessa, joka ilmestyi 16. syyskuuta Neuroscience & Biobehavioral Reviews -julkaisussa. Kartoitus käsittelee erilaisia olosuhteisiin ja henkilöihin liittyviä tekijöitä, jotka muuttavat kosketettavan ihmisen käyttäytymistä ja neurologisia reaktioita. Analysoitavana oli 99 alkuperäistä tutkimusta.

Katsaus keskittyy kaikentyyppisiin aikuisten välisiin sosiaalisiin kosketuksiin ja niiden synnyttämiin välittömiin reaktioihin. Ulkopuolelle on rajattu kosketusten vaikutus esimerkiksi pitkäaikaisessa psykoterapiassa sekä eroottinen kosketus.

Useiden tutkimusten mukaan koskettajan näkyvä sairaus tai muu poikkeava ulkoinen olemus voi aiheuttaa kielteisen reaktion. Samaan voi johtaa koskettajan rikollinen tausta tai hänen kuulumisensa esimerkiksi seksuaalivähemmistöön silloin, kun kosketettava suhtautuu siihen torjuvasti.

Myös toiseen etniseen ryhmään kuuluvan henkilön kosketus voidaan kokea epämieluisana. Erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan tummaihoisen sairaanhoitajan kosketus nosti sydämen sykettä valkoisissa potilaissa.

Asetelma voi toimia myös toisin päin. 1970-luvulla esimerkiksi havaittiin, että kahvilassa jonottavat tummaihoiset asiakkaat koskettivat mieluummin toisia mustia kuin valkoisia.

”Tällaisten ilmiöiden taustalla on nähty evoluution vaikutusta. On ajateltu, että ihmisluonnossa voi edelleen olla tallella primitiivinen vaisto suojautua vieraalta heimolta. Kysymys kuuluu, kuinka näitä reaktioita saataisiin hallintaan, jotta ne eivät aiheuttaisi yhteiskunnassa haittaa.”

Vastenmielisyyden tunteiden taustalla on usein ennakkoluuloja.

”On havaittu, että aiemmat epämiellyttävinä koetut kontaktit kyseisen ihmisryhmän kanssa herkistävät välttelemään kosketusta jatkossakin. Sen sijaan kielteinen tunnereaktio kosketukseen vähenee, jos taustalla on aiempia positiivisina koettuja kontakteja. Puhutaan psyykkisestä valmistautumisesta, johon voi riittää jo yksikin tapaaminen etukäteen”, Saarinen kertoo.

Myös ilmeet vaikuttavat kosketuksen synnyttämään reaktioon.

”Jos kuvitellaan, että Pekka koskettaa Liisaa samalla tavalla joka päivä, mutta hänen ilmeensä vaihtuu hymystä neutraaliin ja yllättyneisyyteen, Liisa kokee kosketukset hyvin erilaisina. Aivoissa kosketus aiheuttaa erilaisia reaktioita riippuen siitä, onko esimerkiksi lämpimäksi tarkoitettu sipaisu yhteensopiva kasvonilmeiden kanssa.”

Mitä tavalliset ihmiset tai asiakastyötä tekevät voisivat ottaa opiksi tutkimuksesta?

”Terveydenhuollon alalla on saatu näyttöä siitä, että potilaan stressitilaa helpottaa, jos hoitoa antava henkilö ohimennessään koskettaa häntä lempeästi ja luontevasti.”

Arjen vuorovaikutustilanteissa kannattaa muistaa, että fyysinen lähestyminen etenkään vierasta ihmistä kohtaan ei aina herätä myönteisiä tunteita, vaikka kosketus olisi ohimenevä ja miellyttäväksi tarkoitettu. Sen onnistumiseen vaikuttavat eri tilannetekijät.

”Vähemmistöjen osalta meidän on hyvä tiedostaa vaistomaisia kielteisiä reaktioitamme ja niihin liittyviä ennakkoluuloja, jotta niitä voidaan vähentää”, Saarinen sanoo.

Yksin asuvien kokema fyysinen läheisyys muiden ihmisten kanssa on selvästi vähentynyt koronan takia. Erilaisia tunteita kuten surua välittäviä kosketuksia toivotaan eniten läheisimmiltä ihmisiltä.

Linköpingin yliopiston tutkijatohtori Juulia Suvilehto on selvittänyt koronan vaikutusta kosketuskäyttäytymiseen tutkimuksessa, johon on osallistunut liki 400 henkilöä pääasiassa Pohjoismaista. Alustavien tulosten mukaan kosketukset muilta kuin omilta asuinkumppaneilta vähenivät selvästi pandemian aikana.

”Kosketuksia saatiin vähemmän läheisiltä, muualla asuvilta ihmisiltä. Niin myös vierailta sekä ammattinsa puolesta koskevilta henkilöiltä, kuten kampaajilta ja lääkäreiltä.”

Kosketusvajeen paikkaaminen on voinut vaatia varsinkin yksin asuvilta aiempaa enemmän vaivannäköä ihmissuhteiden ylläpitämiseksi. Läheisyyden kaipuuta on saatettu tyydyttää myös muilla keinoin, kuten hankkimalla lemmikkieläin paijattavaksi.

Entuudestaan tiedetään, että useimmat ihmiset pitävät rauhallisesta, silittävästä ja ihonlämpöisestä kosketuksesta.

”Meillä on kehossa nopeiden tuntohermojen lisäksi erillisiä hitaita C-taktiileja tuntohermoja. Ne välittävät miellyttäviä impulsseja, joita synnyttää parhaiten juuri pehmeä, lämmin ja rauhallinen mutta ei liian hidas kosketus”, Suvilehto kertoo.

Pandemian takia kätteleminen on julistettu pannaan. Suvilehdon mukaan jää nähtäväksi, opitaanko kättelystä kokonaan pois.

”Saksalaisen vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan kättely oli ainoa kosketuksen muoto, jota ihmiset saivat enemmän kuin halusivat. Sen sijaan esimerkiksi halauksia ja pusuja oli kautta linjan saatu vähemmän kuin mitä kaivattiin.”