Alkuviikosta tulleet työttömyys- ja työllisyysluvut lupaavat hyvää. Globaali ja kotimainen elvytys puree. Talous kasvaa, työttömyys laskee.

Koronan aiheuttama pudotus näyttää kuroutuvan umpeen etuajassa. Hallituksen vatuloinneista huolimatta työllisyyskehitys lyö ennusteita korville.

Työllisyysaste on jo koronaa edeltävällä tasolla, 72,8 prosentissa. Se on yli sen, mitä edellinen Juha Sipilän hallitus tavoitteli.

Työttömiä oli elokuussa 33 000 vähemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Työttömyysaste oli 6,5 prosenttia. Luku on sama, mitä valtiovarainministeriö ennakoi kahden vuoden päähän koko vuoden luvuksi.

Toki kausivaihtelusta putsattu työttömyyden trendiluku on 7,6 prosenttia. Joka tapauksessa suunta on oikea.

Yli vuoden työttömänä olleita ennätysmäärä

Hallitus voi siis mennä takki auki ja helmat hulmuten kohti loppuvuotta talouskasvun siivittämänä, vai voiko?

Työttömiä työnhakijoita työ- ja elinkeinotoimistoissa ja kuntakokeilussa on yhä yli 48 000 enemmän kuin ennen koronaa kaksi vuotta sitten.

Vuoden takaiseen verrattuna työttömien määrää vähentää osaltaan lomautettujen palaaminen töihin ja poistuminen kortistosta.

Lisäksi vaikein työttömyys eli pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa.

Vuoden sisällä ihmisiä on pudonnut yhtä paljon pitkittyneeseen työttömyyteen, mitä heitä on onnistunut pääsemään takaisin työn syrjään kiinni.

Vuodesta 2018 pitkäaikaistyöttömien määrä on tuplaantunut. Nyt työttömiä on 281 000 ja pitkäaikaistyöttömiä yli 111 000.

Osa pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta voi selittyä koronan sulkutoimilla. Lähikuukaudet näyttävät, sulattaako rajoitusten purku edes osan siitä.

Myös avoimia työpaikkoja ennätysmäärä

Pitkäaikaistyöttömyys on siinä mielessä pirullinen juttu, että mitä pidemmäksi työttömyys venyy, sitä vaikeammaksi työllistyminen käy.

Tästä on tilastollista ja tutkimuksellista näyttöä.

Syyt ovat osin psykologisia. Pitkittyvä työttömyys syö työttömän uskoa ja itsetuntoa. Ajan kuluessa ihmisten ilmoille on yhä vaikeampi lähteä.

Myös byrokratia lannistaa. Työttömyysturva ei tipu kuin Manulle illallinen. Se vaatii käyntejä TE-toimistossa, selvityksiä ja kursseja. Työtä pitää myös vastaanottaa, ellei työmatka päivän aikana ylitä kolmea tuntia.

Ammattisuoja on kolme kuukautta. Sen jälkeen pitää ottaa vastaan mitä tahansa säällistä työtä tai lähteä kurssitukseen. Muuten jää ilman rahaa.

Työnantajien puolelta helposti katsotaan työnhakijan työmarkkinakelpoisuuden heikentyneen pitkittyneessä työttömyydessä: jotakin vikaa täytyy olla, kun ei ole minnekään päässyt.

Myös talouden rakenteet ovat muutoksessa. Oikeanlaisista osaajista on pulaa. Alueellisesti työ- ja asuinpaikat eivät kohtaa.

Työpaikkoja on auki ennätysmäärä, elokuussa yli 155 000.

Ansioturva syynissä

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan vaikutusta työllistymiseen on selvitelty paljon.

Valtiontaloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimuksessa ilmenee, miten ansioturvan päättymisen alla työllistyminen kasvaa huomattavaksi.

Ansioturva tukien kanssa siis osaltaan mahdollistaa ainakin pieni- ja keskituloisille sinnittelyn turvalla. Isompipalkkaisilla leikkuri syö turvan.

Pienillä varoilla eläjä optimoi tulonsa. Se on ihan fiksua, mutta yhdessä byrokratian kanssa se voi estää satunnaistyön vastaanoton. Syntyy niin sanottuja kannustinloukkuja.

Lyhennetty pariinkin otteeseen

Työttömyysturvan kestoa on lyhennelty pariinkin otteeseen.

Lyhyemmällä työhistorialla saa lyhyemmän turvan. Ansioturvaa maksetaan enintään 300 päivää alle kolmen vuoden työhistorialla. Yli kolmen vuoden työhistorialla turvan kesto on 400 päivää.

Vain yli 58-vuotiaalla on ylipäätään mahdollisuus 500 päivän ansioturvaan.

Ansioturva ei ole myöskään prosenttia palkasta. Se on 45 prosenttia peruspäivärahan ja palkan erotuksesta.

Sekä ansioturva että työmarkkinatuki edellyttävät työssäoloehdon täyttymistä.

OECD: Työttömyydellä ”kahdeksat kasvot”

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD selvitti suomalaista työttömyyttä. Se julkisti vastikään tutkimusraportin, jonka mukaan runsas neljännes (27 prosenttia) työikäisestä väestöstä kohtaa ongelmia työmarkkinoilla.

Tutkimuksen kohderyhmästä 18 prosenttia ei ollut töissä lainkaan vuoden sisällä ja yhdeksän prosenttia oli vain löyhästi kiinni työmarkkinoissa.

26 prosenttia näistä asui maaseudulla eikä etsinyt töitä. Viidenneksellä oli epävakaa tai satunnainen työ.

Työttömissä oli suhteellisen osaavia varhaiseläkeläisiä, hoivavastuussa olevia naisia, heikon ammattitaidon omaavia nuoria; miehiä, jotka hakivat töitä heikosta terveydestä huolimatta ja ihmisiä, joilla oli muita merkittäviä tulolähteitä kuin ansiotyö.

Kaikkiaan OECD löysi ”kahdeksat kasvot” suomalaiselle työttömyydelle.

Esteitä työllistymiselle OECD luetteli kolme, joista merkittävin oli työkykyyn liittyvät esteet. Yleisyydessään tämä poikkeaa selvästi muista OECD-maista.

Ekonomisti, tutkija Emily Farchy kehotti kiinnittämään erityistä huomiota mielenterveyskysymyksiin.

Muut työllistymisen esteet liittyivät verotuksen ja etujen säännöstöön sekä ansiotyön ulkopuolisiin tuloihin.

OECD:n lopputulema oli, että yhteen työllistymisesteeseen keskittyminen ei tuota tuloksia.

Turvaan puuttuminen ei ole hopealuoti

Tutkimuksen perusteella yleislääkkeeksi mainittu ansioturvan leikkaaminen ei siis ole mikään hopealuoti työttömyysongelmaan.

Ongelma on monimuotoisempi. Siksi hallituksen toimet panostaa perus- ja ammatilliseen koulutukseen, tehostaa työvoimapalveluita ja panostaa osatyökykyisiin ovat järkeviä.

Myös kannustinongelmaan jouduttaneen taas puuttumaan, jotta työansioiden ja turvan optimoinnilta lähtisi pohja. Yksi tapa on muuttaa työttömyysturvan työssäoloehtoa.

Toisaalta pätkätyö on usein työntekijästä riippumatonta, eikä leipä ole leveää muutenkaan.

Aivo- ja köyhyystutkimukset osoittavat, miten köyhyydestä johtuva pitkittynyt stressi kirjaimellisesti syö aivoja, ja ruokkii mielenterveysongelmia. Se taas vaikuttaa työllistymiseen.

Syrjäytyminen myös periytyy voimakkaasti: köyhyys rassaa myös lasta ja työttömän lapsi jää todennäköisemmin työttömäksi kuin työllisen.