logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Vaino mielipiteiden takia on Saksassa jo arkea: Vihamielisyys pahenee edelleen, uskoo toimittaja, jonka auto poltettiin jo toistamiseen

Berliini

Gunnar Schupelius on vihainen. Berliinin punavihreät päättäjät vaativat, että kaupungissa ei saa ajaa enää ollenkaan bensa- tai dieselautolla S-bahnin kehäradan sisällä kymmenen vuoden päästä. Silti sähköautojen latauspisteitä on kaupungissa vain 506.

Se on nauret­tavan vähän maassa, jonka kansa rakastaa autoja yli kaiken ja kaupun­gissa, jossa on 1,2 miljoonaa autoa. Berliinin autoista vain 0,2 prosenttia on sähkö­autoja.



Schupelius ärähtää joka päivä jostain tällaisesta epäkohdasta. Hän on Saksan suurimman iltapäivä­lehden Bildin ja Berliner Zeitungin kolumnisti. Hänen kolumnipalstansa nimi on Minun kiukkuni (Mein Ärger).

Uudenvuoden yönä Schupelius heräsi liekkeihin. Hänen autonsa poltettiin aamuyöllä kello kahden ja kolmen välillä hänen kotitalonsa edessä Wilmersdorfissa. Schupeliuksen mukaan poliisi on vahvistanut, että tuhopoltto oli vasemmistoradikaalien tekemä.

Auton polttamisesta löytyi vasemmistoradikaaleihin viittaavia viestejä netistä, aivan kuten vuonna 2014, kun Schupeliuksen auto poltettiin edellisen kerran.


Miksi hänen autonsa on poltettu – kaksi kertaa?

”Olen maalitaulu, koska en ole vasemmistolainen toimittaja”, hän sanoo. Istumme Axel Springer -talon 19. kerroksessa.

Schupelius sanoo, että hänellä on paljon faneja ja paljon vastustajia. Ja vastustajista osa on valmiita väkivaltaan.

Saksassa vahingonteot ja vainoaminen mielipiteiden takia ovat arkea.

Viime keskiviikkona uutisoitiin tummaihoisesta kansanedustajasta, jonka toimiston ikkunoihin ammuttiin. Tapaus on järkyttänyt monia poliitikkoja. Rikoslain kiristyksiä ja parempaa suojaa poliitikoille on vaadittu, ja puolueiden välistä kriisikokousta puuhataan.

Viime vuoden vakavin tapaus oli kristillisdemokraattinen poliitikko Walter Lübcke, joka murhattiin kesäkuussa kotitalonsa terassilla ampumalla päähän lähietäisyydeltä. Lübcke oli puolustanut turvapaikanhakijoita, ja hänen murhastaan syytetään äärioikeistolaista tekijää.


Väkivalta on keinovalikoimassa niin oikealla kuin vasemmalla, äärioikeistolaisten tekoja on enemmän. Viime vuonna uutisoitiin, että Saksassa asuu tiedustelupalvelun mukaan lähes 13 000 väkivaltaan valmista äärioikeistolaista.

Schupelius on vasemmistolaisten hampaissa. ”Minua pidetään konservatiivina, mitä en kuitenkaan ole. Kirjoitan isoon lehteen – palvelemme kaikkia ihmisiä.”

Hän kertoo kannattavansa maahanmuuton rajoittamista, ja kirjoittaa kriittisesti myöhäisillä raskausviikoilla tehtävistä aborteista ja ilmastopolitiikasta. Ne ovat Saksassa, kuten koko läntisessä maailmassa, identiteettipolitiikan rakennuspalikoita.

”Saksalainen yhteiskunta on polarisoitunut, ja eri leirien välillä on entistä vähemmän ymmärrystä”, hän sanoo.

Raju muutos käynnistyi hänen mukaansa viisi vuotta sitten, kun suuret kansanjoukot alkoivat vaeltaa Eurooppaan. Vuonna 2015 Saksaan tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi edellisvuodesta 155 prosenttia.

Tavalliset saksalaiset ja Saksassa olevat maahanmuuttajatkin kokivat Schupeliuksen mukaan, että päätökset tehtiin heidän ”päidensä ylitse”, heiltä ei kysytty mitään. Se on yksi syy yhteiskunnan ilmapiirin kärjistymiseen, Schupelius uskoo. Vihamielisyys näkyy erityisesti netissä, mutta myös kaduilla.

”Tällä hetkellä minulla on tunne, että se pahenee edelleen”, Schupelius sanoo.

Auton polttaminen on vakava teko. Mutta jo sitä ennen tulee paljon muutakin, Schupelius huomauttaa.

”Kun mielipiteen ilmaisusta seuraa voimakas vastareaktio, sekin on jo ongelmallista”, hän sanoo.

Mielipiteen ilmaisemista ei pitäisi joutua pelkäämään. Journalismin ja lehdistönvapauden kannalta tilanne on Schupeliuksen mielestä vaarallinen.

Uudenvuodenaattona, joitakin tunteja ennen kuin Schupeliuksen auto poltettiin, toinen saksalainen toimittaja ilmoitti saaneensa tarpeekseen.

Pitkään itseensä ja perheeseensä kohdistuneesta äärioikeistolaisten vainosta ja salaliittoteorioista kärsinyt Richard Gutjahr ilmoitti pitkässä avoimessa kirjeessään lopettavansa journalistin työt.

Hän sanoi, ettei ole saanut toimeksiantajaltaan tarpeeksi tukea vuosia jatkuvassa vainoamisessa.

Schupelius sanoo ymmärtävänsä Richard Gutjahria.

”Itse en halua lopettaa. Mutta on se vaikeaa, sillä meillä on kaikilla myös oma elämämme.”

Axel Springerin toimitustalossa uhista on puhuttu. ”Jatkamme työtämme, koska niin näytämme, että meitä ei voi painostaa.”

Haastattelupäivän iltana Schupelius julkaisee kolumnin, jossa hän kirjoittaa, että poliitikot eivät ole enää turvassa ja sanoo kannattavansa lakia, joka tekisi poliitikkojen stalkkaamisesta rangaistavaa.

Poliitikoistakin osa on tehnyt jo saman ratkaisun kuin Richard Gutjahr – päättänyt lopettaa taistelun ja luovuttaa.

Tarinoita pelotelluista ja kiusatuista pormestareista on mediassa paljon. Useimmat ovat joutuneet uhatuiksi puolustettuaan turvapaikanhakijoita.

Tiistaina päähallituspuolue CDU:n puheenjohtaja ja puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer ehdotti valtiollista suojaa paikallispoliitikoille, joihin kohdistuu uhkia. Kramp-Karrenbauerin kannanotto liittyi demaripoliitikkoon, joka on sanonut hankkivansa aseen puolustautuakseen uhkaajia vastaan.

Die Zeitin mukaan viime vuonna poliisin tietoon tuli, että yli 1 200 saksalaispoliitikkoa tai virkamiestä joutui poliittisesti motivoidun rikoksen uhriksi.

Schupelius huomauttaa, että Saksa ei ole tietenkään mikään Venäjä. Mutta ilmapiirin kiristyminen on otettava vakavasti.

”Vapautta pitää puolustaa. Lainsäädäntömme on hieno, ja meidän täytyy taistella, että se myös pysyy sellaisena.”


Themes
ICO